16.03.2017, kello 15.19

Energiastrategia puuttuu monesta kunnasta

Energia ei ole tärkein asia

Energia ei nouse suomalaisissa kunnissa tärkeimpien asioiden joukkoon. Kuntapäättäjien keskuudessa tehdyn kyselyn perusteella vain viidenneksessä suomalaisista kunnista on oma energiastrategia.

Suurin osa suomalaisista energiayhtiöistä on kuntien omistamia. Kaukolämpöyhtiöitä kunnat omistavat eniten — 85 prosenttia. Myös enemmistö sähköä jakelevista verkkoyhtiöistä on kuntien omistamia. Sähkön tuotannosta kunnat sen sijaan omistavat vain noin kolmanneksen.

Vahvasta kuntaomistuksesta huolimatta energia ei näytä nousevan kovin merkittäväksi tekijäksi kuntien toiminnassa. Vain 23 prosenttia Suomen kunnista on laatinut energiastrategian. Tämä selviää MTK:n ja Koneyrittäjien teettämästä kyselytutkimuksesta. Tutkimuksessa kartoitettiin kuntapäättäjien, virkamiesten ja kunnallisten energiayhtiöiden näkemyksiä energiasta ja energiavaikuttamisesta.

— Energian tuottaminen ja jakelu eivät ole kuntien pääasiallinen tehtävä. Siksi energia ei ole ykkönen kunnallisessa päätöksenteossa, toteaa Suomen Kuntaliiton energiainsinööri Kalevi Luoma.

— Kunnat tarkastelevat energiaa kokonaisvaltaisesti. Osa kunnista tuottaa energiaa, mutta kunnat ovat ennen kaikkea energiankäyttäjiä, jolloin energian käytön tehokkuus ja ympäristövaikutukset korostuvat.

Vain 16 prosenttia kyselyyn vastanneista arvioi energia-asioiden nousevan seuraavalla valtuustokaudella tärkeiksi valtuustotyöskentelyssä. Monessa kunnassa on kuitenkin edessä mittavia investointeja, kun vanhenevia voimalaitoksia on uusittava tai kun sähköverkoista on rakennettava säänkestäviä — 40 prosenttia vastanneista tietää kuntansa tekevän lähivuosina merkittäviä energiainvestointeja. Samalla kuntatalouteen avautuu uusia mahdollisuuksia, joihin kuntapäättäjät eivät kyselyn perusteella kuitenkaan näytä osaavan tarttua.

Energiastrategia lisää vaikutusmahdollisuuksia

Vastausten perusteella voimassa oleva kunnan energiastrategia helpottaa kuntapäättäjien vaikuttamismahdollisuuksia energia-asioissa. Tuloksista selviää, että energiastrategioiden sisällöt vastaavat hyvin kuntapäättäjien henkilökohtaisia energiapoliittisia painotuksia. Kuntien energiastrategioissa kärkeen nousee huoltovarmuus, jonka 74 prosenttia vastanneista ilmoitti tärkeimmäksi asiaksi. Muita strategioiden sisältämiä teemoja ovat energian hinta (72 %) ja energiaraaka-aineen kotimaisuus (68 %).

Puolet kyselyyn vastanneista kertoo, että omalla kunnalla ei ole energiastrategiaa eikä kunnan energiakysymyksiä ohjata muidenkaan strategioiden kautta. 27 prosenttia kunnista taas on sisällyttänyt energiakysymykset jonkun muun strategian osaksi — esimerkiksi kuntastrategiaan, elinkeinostrategiaan tai ilmastostrategiaan. Varsinaisia energiastrategioita näyttää olevan käytössä vain suurimmissa kunnissa.

Kuntaliiton Luoma huomauttaa, että Suomen 311:stä kunnasta 115 kuntaa on ilmoittanut laatineensa ilmastostrategian. Yleensä ilmastostrategia johdetaan energian käytöstä ja energian tuotannosta.

— Suomen kunnista 75 prosenttia on mukana energiatehokkuustoiminnassa.

Ohjataanko energiayhtiöitä?

Kuntien omistamien energiayhtiöiden omistajaohjauksen taso vaihtelee. Reilut 60 prosenttia vastanneista kertoo, että kunnan omistaman energiayhtiön johdolle on laadittu linjaukset, joita johdon on noudatettava. Neljännes vastaajista taas kertoo, että omistajaohjausta ei ole.

— Kuntien energialiiketoimintojen yhtiöittäminen on selvästi vähentänyt kuntapäättäjien mielenkiintoa kunnallisten energiayhtiöiden toimintaa kohtaan, Luoma kertoo.

Luoman mielestä energiayhtiön omistajapolitiikan pitäisi olla ”harkittua ja vakavaa”.

— Kunnallisten energiayhtiöiden hallituksiin valitaan liian usein ihmisiä pelkästään poliittisin perustein, vaikka pitäisi valita asiantuntevia henkilöitä. Mikään ei kuitenkaan pakota tekemään valintoja poliittisin perustein.

Luoma kertoo, että vuorovaikutus päättäjien, virkamiesten ja kunnan omistaman energiayhtiön välillä ei aina toimi. Oleellista on viime kädessä se, voiko kunta määrätä omistamansa energiayhtiön toimimaan haluamallaan tavalla.

— Kyllä voi, kunhan osakeyhtiölainsäädännön reunaehdot muistetaan. Omistajaohjauksen ei pitäisi olla koskaan ongelma, Luoma muistuttaa.

Kuntapolitikoista ja virkamiehistä 56 prosenttia kertoo voivansa vaikuttaa vähintään jokseenkin hyvin kunnan omistaman energiayhtiön toimintaan. Luku on korkeampi (74 %) niissä kunnissa, jotka ovat laatineet energiastrategian ja päättäneet omistajaohjauksen linjoista.

Puun suosio jatkaa kasvuaan

Puu on kuntapäättäjien keskuudessa suosituin energialähde — myös jäte nousee päättäjien top ranking -listan kärkisijoille. Aurinkoenergiaan taas kohdistuu valtavat odotukset. Öljyn käyttöä moni haluaa vähentää, mutta 80 prosentin mielestä kivihiilestä pitäisi päästä kokonaan eroon.

Turpeen käyttö jakaa voimakkaasti mielipiteitä, mutta osa päättäjistä suhtautuu myös tuulivoimaan kriittisesti.

Selvitys kuntien ja kaupunkien energiavalinnoista -tutkimuksen toteutti MTK:n ja Koneyrittäjien toimeksiannosta Aula Research Oy. Kyselyyn vastasi yhteen 344 kuntapäättäjää, virkamiestä ja energiayhtiöiden johtajaa tai hallituksen jäsentä. Tutkimusraportti on ladattavissa omalle koneelle täältä.

 

KOMMENTTI

Toimitusjohtaja Jussi Laitinen, Tampereen Sähkölaitos:

Investoinnit pakottavat kiinnostumaan

Kuntien mahdollisuudet vaikuttaa omistajaohjauksella kunnallisen energiayhtiön toimintaan ovat rajalliset. — Eniten vaikutusmahdollisuuksia on tarjolla energian tuotannossa, toteaa Tampereen Sähkölaitoksen toimitusjohtaja Jussi Laitinen.

Laitisen mielestä viimeistään suuret investoinnit pakottavat kuntapäättäjiä kiinnostumaan energiayhtiön toiminnasta. Samaan pakottaa myös ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävät toimet. Omistajan on myös pidettävä huolta omistamansa energiayhtiön kilpailukyvystä.

— Sähkön ja lämmön tuotannossa on kiinni suurimmat rahat ja tarjolla on suurimmat riskit. Investointipäätösten taustalla on usein paljon poliittisia päätöksiä. Päätöksien olisi oltava viisaita, jotta riskit eivät toteudu.

Mahdollisuudet vaikuttaa omistajaohjauksella sähkön siirtoliiketoimintaan ovat Laitisen mielestä kaikkein vähäisimmät. Siirtoliiketoimintaa ohjaavat ennen kaikkea erillislainsäädäntö ja lakia valvova viranomainen — asetelma ei jätä liikkumavaraa omistajaohjauksella eikä aina edes energiayhtiölle.

— Energiayhtiön tehtäväksi jää lähinnä kerätä toiminnasta viranomaisen hyväksymä maksimituotto, Laitinen toteaa.

Sähkön hinnanmuodostumista taas ohjaavat markkinat. Sama pätee kaukolämmön hinnoitteluun, vaikka kaukolämpötoiminta onkin luonteeltaan monopolitoimintaa.

— Kaukolämmityksellä on lämmitystapamarkkinoilla vaihtoehtoja, mikäli kaukolämmitys ei ole tarpeeksi kilpailukykyistä, Laitinen huomauttaa.

Laitisen kokemuksen mukaan tieto korostuu, kun energiayhtiössä tehdään päätöksiä.

— Kunnalliset energiastrategiat ovat hyviä työvälineitä, mutta ovatko kaikki päättäjät lukeneet niitä. Omistajaohjauksella ei myöskään saisi heikentää oman yhtiön toimintakykyä.

Laitinen kertoo omistajaohjauksen kehittyneen hyvään suuntaan Tampereella. Ohjaus ei ole kovin yksityiskohtaista — samalla vuorovaikutus omistajan ja energiayhtiön välillä on toimivaa.

— Energiayhtiön on myös osattava esittää omistajalle hyviä kysymyksiä, esimerkiksi haluatteko rahaa vai uusiutuvaa energiaa. Me tosin Tampereella olemme kyenneet tarjoamaan omistajalle kumpaakin.

Kuva Scanstockphoto

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit