11.11.2019, kello 15.54

Kiinteistöjen lämmityksen päästöt on haaste

Hajautettua vai keskitettyä?

Miten kiinteistöjen lämmittäminen hoidetaan tulevaisuudessa, kun samalla olisi vähennettävä lämmityksestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Asiaa pohdittiin Adven Oy:n keskustelutilaisuudessa.

Adven Oy:n isännöimään paneeliin osallistuivat mm. Kokoomuksen kansanedustaja Kai Mykkänen, Adven Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Vainionpää, Aalto-yliopiston professori Sanna Syri ja YIT toimitusjohtaja Kari Kauniskangas.

Tulevaisuuden kiinteistöt ovat entistä energiatehokkaampia. Ne kuluttavat selvästi vähemmän lämpöä, mikä voi olla haaste keskitetylle kaukolämmön tuotannolle ja kaukolämpöverkolle. Samalla kiinteistöjen lämmittämisestä aiheutuvat päästöt pitäisi painaa kohti nollaa.

— Yksittäisten kiinteistöjen, teollisuuslaitosten ja muutamasta korttelista muodostuvien kokonaisuuksien osalta ratkaisu on helppo, toteaa Aalto-yliopiston professori Sanna Syri.

Pienissä kohteissa hajautettu, kiinteistökohtainen lämmöntuotanto on kilpailukykyinen vaihtoehto. Tarjolla on jo nyt useita vaihtoehtoja. Esimerkiksi maalämpö ja paikalliseen biopolttoaineiden käyttöön perustuva lämmöntuotanto ovat kilpailukykyisiä vaihtoehtoja investointipäätöksiä tehtäessä.

— Haasteet ovat suurissa kaupungeissa, joiden kaukolämpöjärjestelmät perustuvat fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttöön.

Syri ei usko, että suurten kaupunkien keskitetyt energiajärjestelmät hajoaisivat kokonaan hajautetuiksi järjestelmiksi. Suurille kaupungeille ei kuitenkaan ole tarjolla yksittäisiä helppoja keinoja, joilla hiilineutraalius saavutettaisiin.

— Kestävästi tuotettu biopolttoaine on rajallinen resurssi. Kun sen kysyntä kasvaa, nousee myös hinta. Raja tulee jossain vastaan, Syri huomauttaa.

Sähköveroalella on ehtonsa

Syrin visioissa maalämpö täydentää biopolttoaineiden käyttöä myös suurissa kaupungeissa. Hukkalämpöjen hyödyntäminen ja pienet kaukolämpöä tuottavat ydinreaktorit ovat kuitenkin vasta niitä todellisia suuren luokan mahdollisuuksia, joiden avulla kaukolämmön tuotanto kiskotaan irti fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä.

— Hukkalämmöt ovat lähitulevaisuuden keinoja, pienet ydinreaktorit taas ovat todellisuutta vasta 20 vuoden päästä.

Syrin mielestä hukkalämpöjen entistä tehokkaampi hyödyntäminen pitäisi ottaa huomioon sekä kaavoituksessa että veroratkaisuissa. Esimerkiksi suuria hukkalämpömääriä tuottavat datakeskukset pitäisi sijoittaa aina kaukolämpöverkkojen lähelle. Hukkalämpöjen hyödyntäminen olisi myös ehto sille, että datakeskusten käyttämän sähkön sähköveroa voitaisiin laskea EU:n minimitasolle.

Kokoomuksen kansanedustaja Kai Mykkänen on samoilla linjoilla. Datakeskuksia ei kannata rakentaa korpeen ja sähköveron alentaminen on ainoastaan silloin sopiva porkkana, kun hukkalämmöt saadaan hyötykäyttöön. Mykkänen laajentaisi sähköveroalen koskemaan myös kaukolämpöverkkoon kytkettyjä suuren kokoluokan maalämpöratkaisuita, mikäli ne soveltuvat lämpövarastoiksi.

Mykkänen on tyytyväinen suomalaisen sähkötuotannon päästöjen nopeaan vähenemiseen. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia sähköntuotannosta on päästötöntä ja Olkiluodon uuden ydinvoimalaitosyksikön käynnistyminen kasvattaa päästöttömän sähkön osuutta entisestään. Sama pitäisi toteuttaa nopeasti myös kaukolämmön tuotannossa.

— Irtautuminen kivihiilen käytöstä on jo aloitettu. Seuraavaksi pitäisi päästä eroon turpeen energiakäytöstä ja sen jälkeen maakaasusta, Mykkänen toteaa.

Mykkänen huomauttaa, että vielä neljä vuotta sitten kaukolämpöyhtiöt totesivat kivihiilestä irtautumisen olevan mahdotonta kymmenen vuoden kuluessa ja että kehitys johtaisi kohtuuttomaan biomassan käyttöön. Viimeisten kolmen vuoden aikana ääni on kuitenkin muuttunut kellossa.

— Keskisyvät maalämpökaivot ja lämmön varastointi niihin on noussut toimialalla jo todelliseksi vaihtoehdoksi. Mikäli muutos jatkuu samansuuntaisena vielä seuraavat viisi vuotta, ollaan jo aika lähellä päästötöntä kaukolämmön tuotantoa.

Politiikkatoimet osoittavat suunnan

Mykkänen ei kannata kieltoja kansakunnan tai lämmityksen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Kun hiilidioksidipäästöillä on hinta, etsivät yritykset itse taloudellisesti edullisimmat keinot päästöjen vähentämiseksi.

— Kukaan ei kuitenkaan omista ilmastoa tai maailman meriä. Ilmastopäästöt eivät näy millään tavalla yritysten toiminnassa, elleivät poliitikot tee tätä näkyväksi yritysten tulosrivillä.

Mykkäsen mielestä turpeelle pitäisi tehdä sama asia kuin kivihiilelle. Turpeen energiakäyttöä pitäisi verottaa samalla tavalla kuin kivihiilen käyttöä, koska turpeen polttamisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästötkin ovat kivihiilen luokkaa. Tällä tavalla turpeen käyttö saataisiin asteittain loppumaan kymmenessä vuodessa.

Pärjääkö kaukolämpö?

Tulevaisuuden kiinteistöt kuluttavat nykyistä vähemmän kaukolämpöä. Samalla kaukolämmön varastointekniikat kehittyvät — erityisesti tuulivoimalaitosten tuottamaa sähköä varastoidaan yhä enemmän lämmöksi. Mykkäsen kaukolämpövisioissa on muutakin.

— Kaukolämmön huippukulutuksen säätäminen ei tapahdu enää kaukolämpöverkon kautta. Kaukolämpöverkko on tähän liian kallis ratkaisu, jolloin säätäminen tapahtuu sähköntuotannon kautta. Samalla osa kiinteistöistä irtaantuu kaukolämpöverkosta.

— Onko nykymuotoinen kaukolämpöverkko enää tulevaisuudessa kilpailukykyinen? Miten kaukolämmitys kykenee kilpailemaan uusia suljettuja järjestelmiä vastaan, Mykkänen pohtii.

YIT:n toimitusjohtaja Kari Kauniskangas ennustaa paikallisten ja kiinteistökohtaisten lämmöntuotantomuotojen kilpailukyvyn parantuvan tulevaisuudessa.

— Kun kiinteistöjen lämmönkulutus supistuu ja lämpöä voidaan varastoida paikallisesti, ei enää tarvita kaukolämpöverkkojen kaltaisia keskitettyjä järjestelmiä.

Kauniskangas toteaa, että kaukolämpöverkko on kallis ja että kiinteistön kaukolämpöliittymä maksaa yhtä paljon kuin kiinteistökohtainen maalämpöjärjestelmä. Lisäksi maalämpö on ilmaston kannalta kokonaan päästötön tuotantomuoto, mikäli sen käyttämä sähkö on uusiutuvaa.

KAINALOSSA

Rakentajat pidentävät arvoketjuaan

Kiinteistöjen kasvihuonekaasupäästöistä 65 prosenttia syntyy kiinteistön käytön aikana. Rakentaminen ja kiinteistöjen käyttö — lähinnä lämmittäminen ja jäähdyttäminen — taas tuottavat globaalisti 40 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Siksi rakennusala on yhä kiinnostuneempi kiinteistöjen koko elinkaaren aikaisista päästöistä.

— Rakentaja ei voi rakennusaikana vaikuttaa kovin paljon rakennusaikaisiin päästöihin. Ne ovat vain neljä prosenttia kiinteistön koko elinkaaren aikaisista päästöistä, toteaa YIT:n toimitusjohtaja Kari Kauniskangas.

Ilmastohuoli on kuitenkin muuttamassa vanhoillisen toimialan ajattelua.

— Uudet liiketoimintamallit perustuvat ajatukseen, että rakentaja ottaisi vastuuta myös rakennuksen valmistumisen jälkeisistä päästöistä. Kun rakentaja pidentää omaa perinteistä arvoketjuaan, voidaan vaikuttaa paljon paremmin päästöjen vähentämiseen.

Tähän mennessä rakennukseen ei ole kannattanut investoida yhtään enempää kuin mitä ostaja on rakennuksesta valmis maksamaan. Kauniskangas toteaa, että ostajat osaavat hyvin harvoin antaa arvoa hyvälle sisäilmalle tai kiinteistön vähäisille hiilidioksidipäästöille.

— Rakennusaikaisista päästöistä 26 prosenttia syntyy rakennusmateriaalien valmistuksesta. Materiaalivalinnoilla rakentaja voi halutessaan vaikuttaa päästöjen syntymiseen. Parhaimmillaan rakentajien kysyntä ohjaa rakennusmateriaalituotantoa.

Arvoketjun pidentäminen voi tarkoittaa sitä, että rakentaja investoi kiinteistön päästöjä vähentävään älyteknologiaan tai energiajärjestelmään. Energiajärjestelmä voi jäädä rakennuksen valmistumisen jälkeen rakentajan omistukseen kokonaan tai määräajaksi. Sen käyttäminen tuottaisi rakentajalle kaivattua liiketoimintaa.

— Tämä voi tarkoittaa kiinteistökohtaisia lämpövarastoja, maalämpöjärjestelmiä tai tekniikkaa, joilla energiankulutuksen huippuja ohjataan kiinteistön sisällä, Kauniskangas visioi.

teksti ja kuva Petri Sallinen / pääkuva Scanstockphoto

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit