Kahteen suuntaan toimiva kaukolämpökauppa romuttaisi perinteisen kaukolämpöyrityksen ja asiakkaan välisen toimintamallin. Perinteisen mallin mukaan vain kaukolämpöyritys toimittaa asiakkailleen lämpöä omistamansa kaukolämpöverkon välityksellä. Kaksisuuntaisessa kaukolämpökaupassa lämmöntuottajia on enemmän — pisimmälle viedyssä mallissa verkossa toimisi myös useita eri myyjiä, joiden kesken asiakas voisi tehdä valintansa. ”Kaksisuuntaisen kaukolämmön liiketoimintamallit” –selvitys pureutuu eri mallien olemukseen.

Tulevaisuudessa kaukolämpöä käyttävien kiinteistöjen katoilla voi olla nykyistä useammin esimerkiksi lämpöä tuottavia aurinkopaneeleita, jotka joinakin aikoina tuottavat enemmän lämpöä kuin mitä kiinteistö tarvitsee. Kaksisuuntaisessa kaukolämpökaupassa kiinteistö voisi myydä ylijäämälämmön kaukolämpöyhtiön verkkoon.

Kaksisuuntaisessa kaukolämpökauppajärjestelmässä periaatteessa mikä tahansa kaukolämpöverkkoon liitetty kiinteistö voi olla lämmöntuottaja, mikäli kiinteistöllä on omia lämmönlähteitä. Kaukolämpöverkossa hyödynnettävää lämpöä syntyy sivutuotteena myös teollisuusprosessien yhteydessä.

Kaksisuuntainen kaukolämpökauppa edellyttää kuitenkin kaukolämpöyritysten omistamien lämpöverkkojen avaamista yhtiön asiakkaille tai lämpöä tuottaville kolmansille osapuolille.

Kaukolämpöverkot tehokkaampaan käyttöön

Parhaimmillaan kaksisuuntainen kaukolämpökauppa tehostaa kaukolämpöverkkojen käyttöä, Pöyryn tutkijat toteavat. Samalla erilaiset hukka- ja ylijäämälämpöerät voidaan hyödyntää aikaisempaa paremmin kaukolämpönä. Näin kiinteistöjen tarvitsema kaukolämpö voidaan tuottaa kansantalouden ja ympäristön kannalta entistä tehokkaammin — kaukolämpöjärjestelmien energiatehokkuus ja kilpailukyky kohentuvat. Toiminta saattaa lisätä myös kaukolämmön kiinnostavuutta kansalaisten keskuudessa. Asiakassuhteet vahvistuvat, koska uudenlainen toimintaa edellyttää molemminpuolisen kanssakäymisen lisäämistä. Tulevaisuuden kaukolämpötoiminnassa verkkojen rooli korostuu ja voimalaitosten rooli supistuu.

Kiinteistöissä muodostuvalla ylijäämälämmöllä ja teollisuuden hukkalämmöllä voidaan korvata kaukolämpöyhtiön omaa lämmöntuotantoa. Tämä vähentää yhtiöiden lämmöntuotantoon tarvittavien polttoaineiden käyttöä — hiilidioksidipäästöt vähenevät, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö laskee. Samalla kaukolämpöyhtiön tarve investoida uuteen lämmöntuotantokapasiteettiin vähenee.

Hyödyt ja haasteet yhtiökohtaisia

Suomalaiset kaukolämpöyritykset ovat hyvin erilaisia. Niiden toimintaympäristöt, asiakaskunta ja lämpöverkkojen rakenne eivät ole samanlaisia. Siksi myös kaksisuuntaisesta kaukolämpötoiminnasta saavutettavat hyödyt tai sen aiheuttavat haasteet ovat lähes yhtiökohtaisia.

— Yhtiökohtaisen pidemmän aikavälin kustannus-hyöty-analyysin laatiminen ympäristö- ja energiatehokkuusnäkökulmasta on välttämätöntä, kun kaksisuuntaisen kaukolämpökaupan aloittamista suunnitellaan, toteavat Pöyryn tutkijat.

Kaksisuuntainen kaukolämpökauppa edellyttää uudenlaista sopimuskäytäntöä, uusien hinnoittelumallien luomista, mittausjärjestelmien rakentamista ja omien voimalaitosten tuotannon suunnittelukäytäntöjen muuttamista. Kaksisuuntainen kaukolämpökauppa voidaan toteuttaa monen erilaisen liiketoimintamallin avulla — lisätyön määrään vaikuttaa valittu liiketoimintamalli. Minimissään kaksisuuntainen kaukolämpökauppa voidaan toteuttaa pelkästään asiakkaiden ylijäämälämmön varaan — järjestelmä laajenee melkoisesti, kun mukaan otetaan ns. kolmansien osapuolten tuottamat lämpöerät tai kun kaukolämpöverkot avataan myös uusille kaukolämmön myyjille.

— Kaukolämpöyhtiön näkökulmasta verkon avaaminen hyvin pienten ulkopuolisten lämpöerien vastaanottamista varten aiheuttaa ainakin alkuvaiheessa todennäköisesti paljon ylimääräistä työtä, selvityksessä todetaan.

Mahdollisimman alhaisin kustannuksin kaukolämpöverkkoon saatavat ulkopuolisten lämpöerät ovat toiminnan kannalta parhaita. Tällaisia ovat teollisuuden hukkalämpö ja erityisesti datakeskuksista tai suurista jäähdytettävistä kohteista saatavat lämpöerät.

Asuin- ja toimistorakennuksista saatavat lämpöerät ovat selvästi pienempiä ja niiden synty voi ajoittua energiantarpeen kannalta väärään vuodenaikaan. Kiinteistöjen katoille asennetut aurinkolämpöjärjestelmät esimerkiksi tuottavat lämpöä eniten kesällä, jolloin sille ei ole samanlaista kysyntää kuin talvella.

Markkinamallilla on väliä

Kaukolämpöverkkoon energiaa tuottavat kiinteistöt ja teollisuusyritykset haluavat korvauksen verkkoon syöttämästään energiasta. Pöyryn selvityksessä on arvioitu erilaisten markkinamallien toimivuutta ja vaikutusta kaksisuuntaiseen kaukolämpökauppaan.

Yksinkertaisimmillaan kaukolämpöyhtiöt toimivat edelleen nykyisen mallin mukaisesti: ne ostavat lämpöä eri lähteistä, tuottavat lämpöä itse ja myyvät kaiken verkossa liikkuvan energian. Tällaisessa vaihtoehdossa kaksisuuntaisuus ei vaadi suuria muutoksia nykyisiin markkinarakenteisiin — lämmön siirtoa ei tarvitse eriyttää muusta toiminnasta.

Pisimmälle viety markkinamalli tarkoittaa kaukolämpöverkkojen avaamista kaikille halukkaille lämmöntuottajille. Tässä tapauksessa verkossa toimii useita kaukolämmönmyyjiä, joiden kesken kaukolämpöä tarvitseva asiakas tekee valintansa.

—Tällöin lämmön tuotanto, siirto ja myynti on eriytettävä toisistaan. Tämä vaatii tuekseen myös erillistä kaukolämpöverkon tasapainosta ja tasehallinnasta vastaavaa toimijaa, jonka tehtävänä on varmistaa kaukolämmön saatavuus ja siirtyminen verkossa. Todennäköisesti toimintaa varten tarvitaan myös viranomaisvalvontaa, eli regulaatiota, selvityksessä todetaan.

Selityksessä on arvioitu useita eri markkinamalleja.

”Kaksisuuntaisen kaukolämmön liiketoimintamallit” –selvityksen toteutti Pöyry Management Consulting Oy Energiateollisuus ry:n ja Sitran toimeksiannosta. Selvityksen voi kokonaisuudessaan ladata omalle koneelle täältä.

Asiakkaat innostuneita:
”Avautuminen alan säilymisen elinehto”

Kaukolämpöverkkojen avautuminen tai kaksisuuntainen kaukolämpökauppa on ”hyvin tarpeellista” tai ”ehdoton edellytys kaukolämpöalan säilymiselle”. Tämä selviää Pöyryn tutkimuksen yhteydessä tehdyistä sidosryhmähaastatteluista. Tavalla tai toisella toteutettuun kaksisuuntaiseen kaukolämpökauppaan suhtauduttiin haastatteluissa positiivisesti. Toisaalta odotettavissa on monia haasteita, jotka voivat syödä välittömiä hyötyjä.

— Kilpailu ja kaukolämpömarkkinoiden avaaminen ei ole itseisarvo, vaan tärkeintä on lopputulos, todetaan haastattelujen yhteenvedossa.

Olennaista olisi saada mukaan kaikki toimijat: teollisuus, kaukolämpöyritykset ja kaukolämpöä käyttävät asiakkaat. Haastateltujen mielestä nykytilanne on sellainen, jossa jokainen toimija yrittää yksin optimoida omat energiaratkaisunsa.

— Yhteistyön lisääminen kaksisuuntaisen kaukolämpötoiminnan avulla tuottaa tehokkaamman kokonaistuloksen koko järjestelmän kannalta. Kaukolämpöyhtiöt voisivat rohkeammin etsiä ratkaisuja, joissa lämmöntuotantoon tehtäviä investointeja voisi kaksisuuntaisuuden avulla ulkoistaa uudenlaisen yhteistyön kautta asiakastuottajille.

kuva: Scanstockphoto