Raporttia esitellyt IEA:n varapääjohtaja Paul Simons totesi, että Suomi on edennyt hyvin edellisen, viisi vuotta sitten tehdyn raportin jälkeen. Erityisesti sähköntuotannon päästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Suomen vahvuuksina hän pitää johtoasemaa metsäenergian hyödyntämisessä, digitalisaatiota älymittareineen, lämpöpumppuosaamista ja ydinenergiaturvallisuutta.

Kustannustehokkaasti päästöjä kasvattamatta

IEA:n mielestä Suomen tulisi lisätä voimakkaasti toisen sukupolven biopolttoainetta liikennekäytössä, kasvattaa ajoneuvojen tehokkuutta, kehittää liikennejärjestelmiä ja suosia julkista liikennettä nykyistä enemmän. Se ei kuitenkaan saa tapahtua päästöjä lisäämällä.

- Kokonaisvaltainen lähestymistapa liikenteen päästöjen vähentämisessä edellyttää sekä yksittäisten ajoneuvojen että koko liikennejärjestelmän tehokkuuden parantamista, Paul Simons sanoi.

Suomen tavoittelema 30 prosentin uusiutuvien polttoaineiden käyttö liikenteessä vuoteen 2030 mennessä edellyttää energiajärjestön mukaan, että valmistukseen käytettävät eläinpohjaiset rasvat tulevat kestävältä pohjalta ja että investointeja uudenlaiseen bioöljytuotantoon lisätään. Biopohjaisia öljyjä tulisi lisäksi hyödyntää ennen kaikkea pitkän matkan liikenteessä, kuten maa- ja merirahdissa sekä ilmailussa.

Mutta Suomen tulisi myös saada sähköautokanta reippaaseen nousuun. Se ei IEA:n mukaan onnistu ilman kunnollisia verotuksellisia toimenpiteitä, joita Suomessakin on jo toteutettu, mutta ei läheskään riittävästi.

Kommentoidessaan tuoreeltaan Kansainvälisen Energiajärjestön raporttia energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen totesi, että toimet uusiutuvan polttoaineen ja sähköisen autokannan lisäämiseksi on jo aloitettu mutta että vielä enemmän ponnisteluja tarvitaan.

Tiilikainen muisti myös huomauttaa, että kun EU äskettäin päätti vuoden 2030 jälkeen valmistettavien autojen päästörajoista, Suomi oli ryhmässä, joka ajoi tiukempaa päästövähennystavoitetta kuin mihin lopulta päädyttiin.

Ministerin komenttipuheenvuoron jälkeisessä paneelissa kysyttiin, eikö liikennettäkin olisi voitu ottaa päästökauppajärjestelmän piiriin. Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä ei nähnyt sellaiselle ajatukselle vakavasti otettavia perusteita.

Vielä selvemmin asian ilmaisi ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen sanoessaan, että satojen miljoonien autonomistajien ottaminen päästökaupan piirin olisi ollut mahdoton ajatus. Siksi liikenteen päästöjen sääntely tarvitsee vahvaa poliittista palettia.

Huolta yhteistuotannosta ja sen polttoaineista

Suomen energiajärjestelmän yhden kulmakiven, yhdistetyn lämmön ja sähköntuotannon tulevaisuus huolettaa IEA:ta samaan tapaan kuin kotimaisiakin asianosaisia, mikä tuli esille Energiapäivän muutamassa muussakin esityksessä. Erityisesti yhteistuotannon sähkö on viime vuosina ollut kilpailukyvytöntä.

Energiajärjestö huomautti, että CHP:n tuotanto on Suomessa viime vuosina laskenut ja että yli 50 prosenttia siitä tuotetaan yhä fossiilisilla polttoaineilla, lähinnä kivihiilellä ja turpeella. IEA:n suosituksen mukaan biomassaa tulisi polttoainemixissä lisätä selvästi tulevina vuosina. Hiilisisältöön liitetyllä energiaverotuksella Suomi voisi edistää siirtymistä vähähiilisiin polttoaineisiin lämmityksessä ja jäähdytyksessä.

Simons painotti, että Suomen tulisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon ei pelkästään kivihiilestä vaan myös turpeesta. Äskettäin tehty pienehkö verouudistus oli oikea askel tähän suuntaan, mutta lisätoimia väistämättä tarvitaan. IEA:n mielestä se tarkoittaa ennen kaikkea Ruotsin ja Tanskan mallisia verouudistuksia, joissa hiilisisältö määrittää tehokkaasti veron suuntaa.

Suomessa on lainsäädännöllisesti päätetty kivihiilen osalta, että sen energiakäyttö päättyy vuonna 2029, mihin ministeri Tiilikainen luonnollisesti viittasi arvioidessaan IEA:n raporttia, mutta turpeen osalta vastaavaa ei ole tehty. On vain todettu, että sen lopettamisaika tulee myöhemmin kivihiilen jälkeen.

Rakennusten energiatehokkuuden lisääminen on energiajärjestön mukaan yksi edellytys sille, että lämmityksen ja jäähdytyksen tuottamia päästöjä voidaan vähentää. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että sähköjärjestelmien tapaan myös kaukolämpöjärjestelmissä on lisättävä älymittareiden käyttöä ja lämmön varastointia.

Pohjoismainen alueyhteistyö erityisesti Suomelle tärkeää

Pohjoismaista, erityisesti sähköjärjestelmien osalta tehtävää yhteistyötä IEA pitää yhtenä Euroopan parhaimmista. Silti se katsoo, että yhteistyötä on syytä tiivistää entisestään. Ennen kaikkea Suomen kannalta se on olennaista.

- Suomi on kuitenkin vahvasti sähköntuonnin varassa talvikuukausien aikana ja jäänee tuojaksi myös Olkiluoto 3:n käynnistymisen jälkeen, Simons totesi ja viittasi myös siihen, että vesivoiman lisäksi muu uusiutuva sähköntuotanto lisääntyy voimakkaasti Pohjoismaissa. Siksi alueen maiden energiapolitiikkojen on lähestyttävä toisiaan.

Simons muisti sisällyttää alueeseen myös Viron. Näin tehdessään hän vilautti tilastoa siitä, kuinka vahvasti energiassa näkyvät tutkimus- ja kehitystyö sekä innovaatiot. Tilaston ykkösenä komeilee Viro, toisena on Norja ja kolmantena Suomi.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: IEA