— EU:n energiapolitiikassa olisi keskityttävä lämmityksen ja liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen seuraavien kolmen vuosikymmenen kuluessa, toteaa Energiateollisuus ry:n Brysselin toimiston johtaja Joona Turtiainen.

Nykyistä EU-vaalikautta on jäljellä vielä vuosi. Energiasektorilla vuosi on kuitenkin häviävän pieni hetki. Myös EU-tasolla katsotaan energiapolitiikan osalta jo pitkälle tulevaisuuteen. EU-maiden valtionjohto velvoitti pääsiäisen alla huippukokouksessaan komission laatimaan pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategian EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Strategian lähtökohtana ovat Pariisin ilmastosopimuksen sitoumukset ja jäsenmaiden kansalliset suunnitelmat.

Energiauutisten haastatteleman EU-virkamiehen mukaan strategia julkistetaan hyvissä ajoin ennen ensi kevään EU-vaaleja, todennäköisesti syksyllä. Strategia linjaa energia- ja ilmastopolitiikan vision vuoteen 2050 saakka. Uutta energialainsäädäntöä ei sen sijaan tällä vaalikaudella enää tule. Kaikki esitykset ovat pitkällä lainsäädäntökoneistossa ja esimerkiksi puhtaan energian paketti on jo valtaosin hyväksytty. Komission energia-asiantuntijan mukaan puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ei halua tässä vaiheessa sitoa tulevan EU-komission käsiä energiapolitiikan osalta millään tavalla.

Horisontissa yksinkertaisempaa sääntelyä

Suomalaiset energiatoimijat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan valmisteilla olevaan pitkän aikavälin strategiaan. Energiateollisuus ry:n Brysselin toimistoa johtavan Joona Turtiaisen mukaan viesti on selkeä.

— EU:n energiapolitiikassa on keskityttävä luomaan jäsenmaille valmiudet muuttaa lämmitys ja liikenne hiilivapaiksi seuraavien kolmen vuosikymmenen kuluessa. Sähkön ja kaukolämmön osalta päästökauppa hoitaa jo nyt asiaa, Turtiainen toteaa.

Ensimmäiseksi olisi asetettava vuotta 2050 koskeva tavoitetaso kasvihuonekaasupäästöille ja hiilinieluille, joihin kaikki jäsenmaat sitoutuvat. Matkan varrelle olisi hyvä paaluttaa välitavoite vuodelle 2040 ja suunnata myös päästökauppa sen mukaisesti.

— Olivatpa tavoitteet mitä tahansa, massiivista puhtaan energian pakettia ja 2030-kehystä ei saa enää repiä auki, Turtiainen painottaa.

2030 tavoitteisiin ei Turtiaisen mielestä tarvitse koskea, koska tiukka ja ajoissa asetettu vuotta 2050 koskeva päästövähennystavoite antaa vauhtia tarvittaville toimenpiteille jo paljon aikaisemmin. Brysselin toimiston vetäjä uskoo, että tulevaisuudessa energiapolitiikka voi olla myös nykyistä yksinkertaisempaa. Energiamurroksen takia uusiutuva energia ja energiatehokkuus etenevät joka tapauksessa, joten niitä koskevista tavoitteista ja yksityiskohtaisesta sääntelystä voidaan luopua.

Päästökaupassa laajentamisen aika
Toinen painopiste on EU:n päästökauppajärjestelmä. Sitä on vahvistettava ja huolehdittava, että kansallinen sääntely on linjassa päästökaupan toiminnan ja tavoitteiden kanssa. Päästökaupan laajentamisen suhteen on Turtiaisen mukaan päästävä puheista tekoihin.

— Järjestelmän piirissä on koko ajan vähemmän EU:n alueella syntyviä päästöjä. Kun päästökauppajärjestelmässä olevien päästöjen määrä laskee alle 40 prosentin, ovat monet maat vaikeuksissa päästökaupan ulkopuolisten sektorien kanssa. Samalla ne saattavat jäädä kauas päästötavoitteistaan, huomauttaa Turtiainen.
Turtiaisen mielessä on etenkin yksi sektori, joka on saatava mukaan päästökauppajärjestelmän piiriin: lämmitys. Muun muassa konsulttiyhtiö Green Stream Networks ja Energiateollisuus ry ovat jo selvittäneet asiaa. Tulokset ovat lupaavia.

— Lämmitys aiheuttaa puolet energiasektorin päästöistä Euroopassa. Jos lämmitys otetaan mukaan päästökauppajärjestelmään, saadaan merkittävä päästölähde yhteiseen hiilikauppaan, Turtiainen toteaa.

Kaukolämpö parrasvaloihin
EU:n energiapolitiikka tarvitsee nyt uuden kiintopisteen. Yleisen pitkän aikavälin tavoitteen rinnalle kaivataan Turtiaisen mielestä myös konkretiaa. On katsottava sektorikohtaisesti, kuinka hiilidioksidipäästöistä päästään eroon vuoteen 2050 mennessä.

— EU-tasolla pitäisi luoda vuoteen 2050 ulottuva visio lämmityssektorista ilman fossiilisia polttoaineita ja katsoa, miten sähkö ja kaukolämpö tekisivät yhteistyötä tavoitteen saavuttamiseksi, kuvailee EU-toimiston johtaja.

Yhteiskuntien sähköistymisen ja paikallisten kaukolämpöverkkojen yhdistelmässä on paljon potentiaalia. Kaukolämpö mahdollistaa monen eri tyyppisen uusiutuvan energian käytön. Lisäksi se voi hyödyntää hukkalämmön, parantaa yleistä energiatehokkuutta sekä mahdollistaa kysyntäjoustot ja edullisimman tavan varastoida energiaa lämpönä.

— Hyödyt ovat todella suuret. Kaikki, mitä tarvitaan on lämmitysmarkkinoiden avoin kehittäminen, toteaa Turtiainen.

Keski-Euroopassa kiinteistöjen energiatehokkuus on heikko. Pelkästään rakennusten eristeiden parantaminen vähentäisi niiden lämmitysenergian kulutusta.

Lämmitys — energiapolitiikan Tuhkimo
Ajankohta on nyt otollinen. Lämmitysasiat kiinnostavat komissiossa ja jäsenmaissa enemmän kuin koskaan. Kaukolämmön lisäksi keskustellaan lämpöpumpuista. Lämmitys- ja jäähdytys ovat ensimmäistä kertaa mukana myös uusiutuvan energian direktiivissä. 1-2 prosentin vuosittainen päästövähennystavoite on vaatimaton, mutta kansainvälisen energiavirasto IEA:n lämmitysasiantuntija Ute Collierien mukaan kyse on merkittävästä askeleesta. Lämmitys on hänen mukaansa EU:n energiapolitiikan "Tuhkimo", joten sen saaminen osaksi strategioita ja sääntelyä olisi suuri muutos.

— Kun jäsenmaat ovat direktiivitasolla sitoutuneet lämmityksen päästöjen vähentämiseen, ne kehittävät kansallisia strategioita, joilla saavutetaan merkittävämpiä tuloksia, uskoo Collier.

Myös Suomen pysyvässä EU-edustustossa energia-asioista vastaavan Sanna Ekin mukaan visio lämmityksen hiilineutraaliudesta on hyvä. Se on tarpeen nostaa esille EU-tason tavoitteissa.

—Haasteena on jälleen kerran jäsenmaiden erilaisuus, muistuttaa Ek.
Lämmityksen saaminen hiilivapaaksi on monelle EU-valtiolle valtava haaste.

Jos maassa ei ole kaukolämpöverkkoja, ei suurimmalla osalla rakennuksista ole valmiuksia siirtyä käyttämään uusiutuvaa energiaa lämmityksessä. Biomassaa ei noin vain voi tunkea boilereihin.

Sama koskee lämpöpumppuja. Sääntelyn lisäksi tarvitaan mittavia investointeja ja usein myös asennemuutosta. Jos EU-tasolla ryhdytään ensi vaalikaudella toteuttamaan visiota, on edessä vaikeusasteeltaan vielä puhtaan energian pakettiakin haastavampi harjoitus.

teksti Heli Satuli / kuvat Markku Niskanen ja Scanstockphoto

FAKTAA

Lämmitys Euroopassa

— 85 prosenttia EU-maiden lämmityksestä ja jäähdytyksestä perustuu fossiilisen — kaasun, hiilen ja öljyn — käyttöön
— Lämmitys ja jäähdytys kuluttavat 50 prosenttia kaikesta EU-maissa käytetystä energiasta. Energiaa kuluu lämmitykseen vuosi vuodelta enemmän. 90 prosenttia EU:n kaasuntuonnista kuluu rakennusten lämmitykseen.
— Lämmityskulujen osuus kotitalouksien menoista on EU-maissa keskimäärin 16 prosenttia. Rakennusten huono eristys on yhä iso ongelma. Eristämällä talot paremmin voitaisiin lämmitystarvetta vähentää jopa 70 prosenttia.
— Hukkalämmön talteenotolla voitaisiin kattaa koko eurooppalaisen rakennuskannan lämmitystarve. 

Lähde: EU-komissio, tilastot vuodelta 2016