Monilla mantereilla rakennetaan uusia ja valtavia vesivoimalaitoksia. Suomessa uusien vesivoimalaitosten rakentaminen on sen sijaan estetty vuoden 1987 alussa voimaan tulleella koskien suojelulailla. Lisäksi on säädetty laki Ounasjoen ja Kyrönjoen erityissuojelusta. Kun poliittisia päätöksiä 30 vuotta sitten tehtiin, ei ollut hajuakaan siitä, miten paljon tulevaisuudessa tuotetaan sähköä säätilasta riippuvaisilla tuotantomuodoilla — tuulella ja auringolla.

Kaikilla muilla mantereilla Eurooppaa lukuun ottamatta suunnitellaan jättimäisiä vesivoimalaitoksia. Euroopan suurin voimalaitos Volgajoessa Venäjällä on jo 60 vuotta vanha. Se on hädin tuskin 50 maailman suurimman vesivoimalaitoksen joukossa 2500 megawatin tehollaan. Kahdenkymmenen maailman suurimman vesivoimalaitoksien joukossa on peräti yhdeksän Kiinan jokiin rakennettua voimalaitosta, joista suurimmat tuottavat sähköä yli 20 000 megawatin teholla. Aasiassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Afrikassa jokia on valjastettu tuottamaan sähköä suuren mittakaavan laitoksilla.

Veden mahdollisuudet pyritään hyödyntämään kaikkialla. Veden avulla tuotetaan sähköä 150 valtiossa. Vesivoimalla tuotettiin vuonna 2015 yli 16 prosenttia maailman sähköstä. Vesivoima pitää tulevaisuudessakin pintansa, sillä eri puolilla maailmaa on rakenteilla lähes 20 yli 2000 megawatin vesivoimalaitosta. Eniten rakentamatonta potentiaalia on Afrikassa, jonka koskivoimasta vain seitsemän prosenttia on käytössä. Euroopan maat ovat puolestaan valjastaneet jo puolet ja Kiinakin lähes 40 prosenttia vesisähkön tuotantopotentiaalistaan.

Etelä-Amerikan suurin hydrolaitos on Paraguyan ja Brasilian rajajoessa sijaitseva Itaipu, jossa on parikymmentä 700 megawatin turbiinia. Lähes 200 metriä korkea pato nosti veden pintaa sadalla metrillä ja pakotti yli 40 000 ihmistä muuttamaan. Pian 50 vuotta Niilin vesimassoja hyödyntänyt Assuanin voimalaitos on Afrikan tunnetuin. Se ei enää ole maanosan suurin 2100 megawatin tehollaan. Kongojoessa on jo suurempi voimalaitos ja uusia on suunnitteilla.

Assuan on passeli esimerkki, kun vesisähkön tuotannon ympäristövaikutuksia esitellään. Siellä ei sentään ole siirretty miljoonaa ihmistä asuinsijoiltaan kuten Kiinassa, vaikka padon yläpuolelle syntyikin lähes 500 kilometriä pitkä tekojärvi. Kymmenen kertaa suuremmilla voimalaitoksilla ja niihin liittyvillä padoilla on kymmenkertaiset vaikutukset lähialueillaan.

Suomessa tuotetusta sähköstä neljännes syntyi vuonna 2015 vesivoiman avulla. Kotimaan koskissa on yli 200 vesivoimalaitosta, joista vain 60:n teho on suurempi kuin 10 megawattia. Suurimpien voimalaitostenkin teho jää alle 200 megawattiin, ja koko joukon yhteinen teho on runsaat 3000 megawattia. Vertailuja tehtäessä ja tilannetta arvioitaessa on syytä muistaa, että tuulivoiman osuus Suomessa tuotetusta sähköstä oli vuonna 2015 vain 3,5 prosenttia, mutta ydinvoiman 33,5 prosenttia. Sen verran eiliseen voi vilkaista toteamalla Suomen nousseen sotien alhosta vesisähkön avulla. Vielä 1960-luvulla koskista saatiin yli 80 prosenttia Suomen sähköstä.

Maakuntasarjaakin alemmassa maailman hydrosarjassa pelaava Suomi on nalkissa koskien suojelulain kanssa. Siitä on muodostunut entistaikojen pyhäinjäänne, johon ei saa kepilläkään koskea. Suomessa käytävää keskustelua ei voi skaalata globaaliin keskusteluun. Lain puolustajien perustelut ovat menneiltä vuosikymmeniltä. Luontoväki näet väittää, ettei Suomella ole tarvetta laajoja ympäristöhaittoja aiheuttaviin, kalliisiin ja maamme olosuhteet huomion ottaen tehottomiin vesivoimahankkeisiin. Kollajan uppoaminen viime kesänä on oiva esimerkki. Paikallisten päättäjien vihreästä valosta ei välitetty.

Koskien suojelussa on toimittava pragmaattisesti, ei tunteiden viemänä, eikä vanhentuneilla pelikorteilla. Koskien suojelulaki säädettiin suojaamaan vapaana virtaavia jokia. Siksi sopii kysyä, miksi jo valjastettuihin vesistöihin ei voi rakentaa uusia ja moderneja vesivoimalaitoksia, joiden ympäristövaikutukset ovat minimaaliset myös kalakantojen osalta. Muistettakoon vesivoiman olevan Suomen merkittävin uusiutuva sähköntuotantomuoto. Se on parasta säätövoimaa. Pohjoismailla on yhteensä lähes sadan terawattitunnin energiavarasto vesialtaissaan. 

Markku Niskanen
kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija