Olen noin neljänkymmenen vuoden ajan toiminut kustannuslaskenta-, rationalisointi-, IT- sekä energiankäytön tehostamis- ja sähkön hinnoittelutehtävissä. Nyt olen saanut tilaisuuden käsitellä vapaasti valitsemiani energia-aiheita ja -asioita kolumnien muodossa. Tilaisuuden luonteeseen kuuluu, että yritän osoittaa sormella asioita, jotka minun kokemusteni ja tietojeni pohjalta eivät ole hyvin tai jotka voisi hoitaa paremminkin. Vähän niin kuin roskisdyykkari-Fredin mukaisesti pyrkien siihen, että: ”Paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan.”

Minun aikanani sähköinsinöörikoulutuksen tärkeimpiä sisältöjä oli tehostaa toimintaa, pienentää häviöitä, nostaa hyötysuhdetta ja parantaa taloutta. Niiden luulisi etenkin näinä kansantalouden ankeina aikoina edelleen olevan toiminnan ja luovuuden tärkeimmät voimaannuttajat. Näitä hyviä asioita edistettiin ns. aiheuttamisperiaatetta noudattamalla.

Kun käytettävissä oli vain yksinkertaista mittarikantaa, etsittiin kuluttajaryhmäkohtaiset kuormituskäyrät erityisin kuormituskäyrämittauksin, sähkölaitoksittain tai ala yhdessä. Suurella vaivalla konstruoitiin lisäksi rajakustannustopografia vuoden jokaiselle tunnille. Saatujen tulosten pohjalta laadittiin kuluttajaryhmäryhmäkohtaiset tariffit. Tätä muutaman vuoden välein toteutettua prosessia kutsuttiin ”suureksi tariffitutkimukseksi”. Näin tehtiin Helsingin kaupungin sähkölaitoksella, pienemmillä laitoksilla ei moiseen ehkä ollut mahdollisuuksia. Ne käyttivät soveltuvin osin hyväkseen Helsingin tuloksia, tai kehittivät jonkin oman ”aiheuttamisperiaatteensa”.

Välissä oli kilpailun avannut tyyppikulutuskäyrävaihe, mutta nyt on saavutettu aivan toisenlainen aiheuttamisen tarkkuus. Sähkö mitataan koko maassa etäluettavilla tuntimittareilla ja sähkön tuntihintatopografia on saatavilla julkisesta sähkömarkkinalähteestä, sähköpörssistä.  Pörssihinnoitetulla sähköllä voidaan pitää aivan kuluttajakohtaisesti varmana, että se joka käyttää paljon sähköä runsaspäästäisinä ajankohtina myös maksaa siitä kalliimmin, eikä enää voi odottaa muiden tukevan hänen sähkönkäyttöään.

Koska etäluettaviin mittareihin uhrattiin suuri summa, tulisi niitä myös hyödyntää täysipainoisesti energian käytön tehostamisessa ja päästöjen vähentämisessä. Se tapahtuu kieltämällä tasapaksua hinnoittelua ja käytön tunnottomuutta edustava sähkön myynti samalla yksikköhinnalla ympäri vuoden tai ”kiinteään hintaan”. Todellinen ”Ympäristöteko” on se, jossa sähkö ostetaan vain palkkio- myyntimarginaalilla lisättyyn pörssihintaan. Se tulisi siis tehdä ainoaksi mahdolliseksi. Oman sähkön käytölleen otollisimpia ajankohtia kuluttaja voisi silloin etsiä esimerkiksi käyttämällä kantaverkkoyhtiö Fingridin älypuhelimille lanseeraamaa ”Tuntihinta-sovellusta”, ja itse hyötyä noista valinnoistaan.

Yksinkertaiseen pörssihinnoitteluun siirtyminen yhdenmukaistaisi sähkön myyntiä ja sen hoitoon tarvittavaa koneistoa ja mahdollistaisi tarjousten yksiselitteisen vertailun. Samalla päästäisiin eroon niistä monisanaisista ja tosi nopeasti puhuvista sähkön puhelinmyyjistä, joiden puhetta moni ei edes ehdi kunnolla ymmärtää ja tulee tehneeksi uuden sähkösopimuksen, joka ilman perumista astuu voimaan kahdeksi vuodeksi.

Tässä lopuksi kannattaa vielä ihmetellä Fennovoiman ydinvoimalan rakennusluvan käsittelyä. Myönnettiin lupa ydinvoimalan rakentamiselle, mutta ei sitä sitten muka myönnettykään. Tuleva voimala ei kuulemma ole taloudellisesti kannattava juuri sen tahon mielestä, joka valtion omistajaohjauksesta vastaavana ottaa vastaan valtion kassaan merkittävät osingot Fortumilta, joka on voittonsa pääosin kerännyt päästöttömästä ydinsähkötuotannosta Suomessa ja Ruotsissa. Valtion tukea Fennovoima ei ole pyytänyt, vaan on liikkeellä omistajiensa sijoituksilla ja lainanotolla. Venäläisiä ydinvoimaloita ei länsimaissa todellakaan vielä ole, vaan ne ovat neuvostoliittolaisia esimerkiksi Tsekissä, Unkarissa ja Suomessa.

Sivulliset luulevat tietävänsä ydinvoimaloiden kannattavuuden paremmin kuin niitä rakennuttavat ja käyttävät tahot. Ydinvoimaloita koskevat tarkat ja koko ajan tarkentuvat kansalliset ja kansainväliset rakenne- ja turvallisuusmääräykset. Suomalaista tunnetusti tiukkaa valvontamenettelyä ei ole luotu erikseen ranskalaisille, japanilaisille tai venäläisille. Pelottelijoidenkin hengitykselle ydinvoima on parasta cleantechiä.

eero.pere(ät)gmail.com