Saksan suurin energiayhtiö julkisti marraskuun lopussa jakautumissuunnitelmansa. Perinteisesti kaikilla sähköalan toimialoilla mukana ollut yritys on jo aiemmin luopunut kantaverkoistaan. Nyt on tekeillä vielä isompi muutos.

E.ON keskittyy asiakkaita lähellä oleviin asioihin: jakeluverkot, sähkönmyynti ja siihen liittyvät palvelut, lisäksi tuuli- ja aurinkovoimaan liittyvät asiat.

Uuteen yhtiöön siirretään valtaosa sähköntuotannosta: hiili-, kaasu-, ydin- ja vesivoima sekä kaasun hankinta ja maailmanlaajuinen hyödykekauppa. Uuden yhtiön sähköntuotantokapasiteetista vain kolmannes on Saksassa, loput Venäjällä sekä Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja muualla EU:ssa. Uuden yhtiön osakkeiden pääosa jaetaan E.ONin osakkaille.

Mitä muutoksen takana?

Järjestelyä on kommentoitu aika vinhasti niin meillä kuin muualla. Uutta yhtiötä on nimitetty E.ONin roskapankiksi ja väitetty yrityksen lopettavan perinteisen sähköntuotantonsa.

Oma näkemykseni on, että E.ONin muutos perustuu voimakkaasti sijoittajalogiikkaan. Muutoksella luodaan kaksi riski- ja tuottoprofiililtaan hyvin erilaista yritystä ja sijoituskohdetta.

E.ONiin kerätään suhteellisen matalariskisiä toimintoja: säänneltyä tuottoa kehräävä jakeluverkko sekä tukia nauttivat ja siten hyvin säännöllistä tuloa tuottavat tuuli- ja aurinkoliiketoiminnot. Verkkotoiminnan kanssa yhteen nippuun laitetaan samojen asiakasryhmien parissa toimiva, sinänsä riskipitoisempi sähkönmyynti ja uudet palvelut, mm. energiatehokkuusasiat. Omistajan tuottoa on nähtävästi tarkoitus kasvattaa jättämällä vanhan E.ONin velat tähän yhtiöön. Velkojaa rauhoittaa ennalta tiedetty tuotto.

Uusi perustettava yhtiö piirretään ihan erinäköiseksi. Tuotot vaihtelevat voimakkaasti, riskitaso on korkeahko jäljelle jäävään E.ONiin verrattuna, mutta uudesta yrityksestä tulee lähes velaton (pois lukien ydinjätettä tai voimalaitoksia koskevat vastuut). Velattomana sillä on hyviä mahdollisuuksia uusiin investointeihin osaamisalueillaan.

Sähkön hinta on tullut varsinkin yhtiön perinteisellä toiminta-alueella Saksassa hyvin vaihtelevaksi ja perinteisiä laitoksia ajetaan usein sen mukaan, milloin ei tuule tai aurinko paista. Vaikka sähköntuottajan saama hinta on laskenut, se ei ole kuluttajalle onnea tuonut. Sähkön tukkuhinta per kilowattitunti voi nyt olla ehkä keskimäärin sentin tai kaksi alempi kuin se muuten olisi, mutta tämän alennuksen kuluttaja ostaa yli kuuden sentin maksulla uusiutuvan energian tukiaisiin.

Perinteisen voimantuotannon riskitaso on noussut. Valtiot ovat jo huolestuneet siitä, onko sähköä saatavilla tarpeen mukaan, kun monessa maassa sähkön saanti entistä enemmän riippuu sään vaihteluista. Ironisesti uusiutuvan energian tukeminen uhkaa johtaa siihen, että tukea tarvitaan myös perinteisille tuotantomuodoille.

Tarvittaessa käytettävissä olevan sähköntuotannon rakentamista tai pysyvyyttä varmistavia ns. kapasiteettimekanismeja on eri syistä vanhastaan vaikkapa Venäjällä tai otetaan käyttöön mm. Isossa-Britanniassa. Näitä mekanismeja uusi yhtiö aikoo hyödyntää.

Kuka hoitaa asiakasrajapintaa?

Sähkömarkkinoiden avaamiseen EU:ssa on liitetty eriyttäminen: kilpailtu sähkönmyynti ja säännelty verkkotoiminta erotetaan toisistaan vähintään kirjanpidossa, usein vaaditaan sijoitettaviksi eri yhtiöihin ja valvontaviranomaiset näkisivät mielellään nuo toiminnot ihan eri omistajien käsissä. Puhutaan omistuksellisesta eriyttämisestä ja on spekuloitu olisiko sellainen velvollisuus tulossa.

Suomessa omistuksellista eriytymistä on tapahtunut yritystason päätöksin: Fortumin verkot ovat nyt Carunaa ja Vattenfall myi verkkonsa Elenialle. Omistajina ovat eri tahot. Vanhoihin yhtiöihin on jätetty mm. sähkön tuotanto ja myynti.

E.ONin ratkaisu etenee eri suuntaan. Verkko- ja myyntiliiketoiminta pysyvät varmaan yhtiöitettyinä, mutta säilyvät samassa konsernissa, sen sijaan valtaosa tuotannosta sijoitetaan eri konserniin. Oletettavasti verkon ja sähkönmyynnin välille odotetaan jonkinlaista synergiaa, esim. asiakkaiden energiatehokkuutta parantaviin palveluihin.

Brysselin suunnalta onkin kuulunut vihjailuja, että vaikka valvontaviranomaiset eli energiaregulaattorit vielä ajavat tiukentuvia eriyttämisvaatimuksia, komission mielenkiinto antaa sellaisia lakiesityksiä olisi jo herpaantunut. E.ONin liike vahvistaa arvailuja. Silti toimintojen eriyttämisen vaatimukset voivat vielä rajoittaa synergioiden etsimistä E.ONin tapaan.