Valtioneuvosto tilasi viime vuonna tutkimuksen, jonka otsikoksi tuli Hajautetun uusiutuvan energian mahdollisuudet ja rajoitteet (HEMU). Tutkimusraportti julkaistiin äskettäin, ja aiheesta kiinnostuneena luin sen läpi. Paperissa on esitelty mielenkiintoisia projekteja ja esimerkiksi pohdittu ansiokkaasti hajautetun ja uusiutuvan energiatuotannon investointien kannattavuutta ja sen parantamista.

Raportti toteaa pyrkineensä tunnistamaan pullonkauloja. Lisäksi se mainitsee monissa kohdin antavansa varovaisia arvioita koskien esimerkiksi tuotantopotentiaaleja. Ulkopuolisen silmin muutama tärkeä pullonkaula on kuitenkin jäänyt tunnistamatta ja osa arvioista ei ole kovin varovaisia. Ongelmat koskevat pääosin raportin ensimmäistä osaa, jossa Suomen mahdollinen tuleva energiapaletti esiteltiin.

Heti raportin johdannossa paljastuu paha vääristymä energiantuotantotapojen ja niiden vaikutusten perusteista:

”Päästöjen vähentäminen, ilmastonmuutoksen hillintä ja muutos kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden korvaamista energiatehokkuudella ja uusiutuvilla energialähteillä.”

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ensinnäkin, kaikki vähäpäästöiset energiamuodot eivät ole uusiutuvia, eivätkä kaikki uusiutuvat ole vähäpäästöisiä. Päästöjä voidaan vähentää siis myös korvaamalla fossiilisten polttoaineiden polttoa ydinvoimalla tai varustamalla polttolaitos hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla (CCS). Lisäksi osa bioenergiasta on ilmastovaikutukseltaan jotain aivan muuta kuin neutraalia, vaikka uusiutuvaa olisikin. Kun tavoite on väärin valittu, on sen jälkeen tuleva analyysikin tehty väärästä lähtökohdasta.

Kyseinen analyysikin tosin ihmetyttää. Millä perusteella tämän tason (ja 140 000 euroa maksaneessa) raportissa tehdään seuraavat yleistykset:

— Käytetty kokonaisenergia tarkastellaan vain vuositasolla.
— Energiatyypit (sähkö, lämpö, polttonesteet) korvaavat lähes vapaasti toisiaan.

Nämä yleistykset piilottavat nimenomaan ne asiat, joilla on valtava vaikutus energiatuotantotapojen potentiaaleihin ja pullonkauloihin. Niiden jälkeen saaduilla tuloksilla ei ole enää mitään tekemistä tosimaailman kanssa.

Raportti esittää varovaisena arviona, että Suomen sovelias kattopinta-ala katetaan aurinkopaneeleilla (noin 14 TWh sähköä vuodessa, josta yli 12 TWh maalis-lokakuun välillä ja 7 TWh touko-heinäkuun aikana). Lisäksi aurinkolämpökeräimillä tuotetaan (samalla tuotantoprofiililla) noin 16 TWh lämpöä.

Bioenergian potentiaali nähdään varsin suureksi, yhteensä noin 130 TWh. Puupohjaista bioenergiaa oletetaan olevan saatavilla kaiken kaikkiaan noin 105 TWh vuodessa. Raportin mukaan Suomessa on edelleen yli 50 TWh hyödyntämätöntä bioenergiapotentiaalia, josta suurin osa (noin 80 %) on puuta. Jos kyseessä on pelkkä energiapuu, tarkoittaa tämä noin 20 miljoonan kuution lisähakkuuta. Jos puolestaan lisätään hakkuita nykyprofiililla, jossa noin puolet puusta päätyy muuhun kuin energiaksi, on tiedossa 40 miljoonan kuution lisähakkuut.

Ydinvoima raportissa jätetään käytännössä huomiotta, sillä se ei ilmeisesti sisältynyt toimeksiantoon. Raportti olettaa, että ydinvoiman tuotanto jää pitkällä aikavälillä nykytasolle.

Kun yhtälö ei tunnu toimivan…

Lukioaikoinani eläköityvä rehtorimme ratkaisi huhun mukaan erään pitkän matematiikan yhtälön nerokkaasti: kun yhtälö ei muuten millään toiminut, hän päätti lisätä toiselle puolelle yhtälöä vielä luvun 7, jolloin yhtälö saatiin toimimaan.

Raportissa päädytään hieman samanlaiseen metodiin. Sen jälkeen, kun kaikki neulaset, korret ja jätevirrat metsistä ja pelloilta on kerätty polttouuneihin (+51 TWh), rakennusten katot (ja muut sopivat alueet) ja on peitetty aurinkopaneeleilla ja -keräimillä (+30 TWh), yhtälöstä uupuu edelleen noin 70 TWh. Niinpä raportti lisää Suomeen silmää räpäyttämättä 70 TWh vuotuista tuulisähköä. Tämä tarkoittaa ehkä 25 - 30 gigawatin nimelliskapasiteettia, jolloin pelkällä tuulivoimalla tulisi tuulisena päivänä katettua monikertaisesti Suomen nykyinen sähkönkulutus. Jos kyseessä sattuu olemaan myös aurinkoinen päivä, tulee auringolla vielä ehkä kymmenisen gigawattia lisää, ja reilu toinen mokoma lämpöä. Ydinvoimaloita ei myöskään ole järkeä ajaa alas lyhyitä tuotantopiikkejä varten. Mitä ylimenevälle ja käyttämättä jääneelle sähkölle ja lämmölle tehdään? Ei mitään. Ei tarvitse, sillä raportti tarkastelee asiaa vain vuositasolla.

Meillä on raportin lopputulemana käsissämme järjestelmä, joka tuottaa energiaa isolta osin satunnaisesti (100 TWh aurinkoa ja tuulta, asennettua kapasiteettia yhteensä yli 50 gigawattia). Lisäksi tuotettu energia on suurelta osin väärässä muodossa, sillä sähkö ja lämpö korvaavat raportissa ongelmitta sekä toisiaan että esimerkiksi liikenteen polttoaineita, ja ne tekevät näin ilman aikarajoitteita. Kesällä tuotettu lämpö lasketaan mukaan kokonaispalettiin, joten kokonaiskuvassa se voi korvata vaikkapa keskitalvella tapahtuvaa bensiinin kulutusta.

Juuri nämä ovat mielestäni niitä keskeisiä pullonkauloja ja rajoitteita, joita meidän pitäisi tarkastella huolella. Tämänkään raportin jälkeen emme ole juurikaan viisaampia, missä nämä rajoitteet ja pullonkaulat lopulta ovat.

Rauli Partanen
kirjoittaja on vapaa toimittaja