Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan hyttysen pieruista kerättyä metaania voidaan käyttää voimalaitospolttoaineena. Epämääräiseen tutkimukseen ja ennen kaikkea amerikkalaiseen tutkimukseen vetoaminen oli vuosia sitten tapa perustella mitä tahansa väittämiä. Keino taidettiin mainita jopa jossain toimittajan työtä käsittelevässä oppikirjassa.

Sama meno jatkuu vielä nykyisin, mutta jalostuneemmassa muodossa. Olipa asia mikä tahansa, niin väittämille saadaan painoarvoa sopivalla tutkimuksella, selvityksellä tai konsulttityöllä. Energia-alaa käsitteleviä selvityksiä suolletaan vuosittain kunnioitettava määrä (paljonkohan rahaa tutkimusten teettämiseen käytetään vuosittain, latojan huomautus). Niiden avulla monenlaisia asioita perusteellaan päättäjille ja niiden avulla haetaan suuren yleisön hyväksyntää.

Varsinkin tiedemaailman tekemien tutkimusten oletetaan lähtökohtaisesti olevan objektiivisia — siis ”totta”. Kaiketi ne sitä ovatkin, mutta näkökulma voi vääntyä pyöreästä neliskulmaiseksi sopivalla rajauksella. Uusiutuvan energian käytön tukeminen syöttötariffijärjestelmän avulla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä — hyvä, sitten vaan rakentamaan uusiutuvaa energiaa käyttäviä pömpeleitä. Päästökauppajärjestelmän romahtaminen uusiutuvan energian massiivisella tukemisella on kuitenkin toisarvoinen asia — tämähän ei kuulunut tutkimuksen piiriin.

Hyttysmetaanin käytön epäileminen voimalaitospolttoaineena on pelkkää konservatiivisuutta, uusien asioiden vastustamista ja paikalleen jämähtäneisyyttä. Sehän on osoitettu toimivaksi tekniikaksi. Näin saattaa olla — sehän on kokonaan toinen asia, jos sen tuottamalla energialla voidaan vuosittain lämmittää vain tulitikkurasian verran ilmaa tai sen hinta on älytön. Hiilidioksidin talteenotto ja nesteyttäminen ovat toimivaa tekniikkaa, mutta toistaiseksi kallista. Aurinkoenergiaakin voidaan kuuleman mukaan muuttaa varastoitavaksi kaasuksi, mutta millä hinnalla.

Osa tutkijoista on äkännyt, että ihan mitä tahansa ei kannata kirjoittaa. Jos tutkimus kääntyy mielipidekirjoitukseksi, voi tutkija hirttää itsensä pitkälle tulevaisuuteen. Turvetuotannon vesistövaikutuksia koskevissa selvityksissä varovaisuus on muuntunut äärimmäiseksi varovaisuudeksi: johtopäätelmät ovat joukko mittaustuloksia, joiden tulkinta jää lukijan huoleksi.

Tutkimusten voimakas rajaaminen silppuaa suuren kuvan — sinänsä tutkimustulokset saattavat olla ”totta”, mutta kokonaisuudesta irrotettuina ne antavat omituisen ja joskus jopa tarkoitushakuisen kuvan asioista. Palapelin yksittäinen pala ei yleensä auta hahmottamaan valmiiksi kootusta palapelistä paljastuvaa kuvaa. Kun palapeli on koottu valmiiksi, saattaa kuva olla yllätys. Lisäksi laatikossa saattaa olla kourallinen muista palapelilaatikoista eksyneitä paloja hämminkiä aiheuttamassa.