Eurovaalien tulos ei yllättänyt, mutta suuria muutoksia siitä seuraa niin Euroopan parlamentissa kuin korkeita EU-virkoja jaettaessa. Parlamentin koko pieneni 766:sta 751 paikkaan. Suomi säilyttää 13 edustajaansa, joista kahdeksan on uutta. Äärioikeiston suurella voitolla ja toisaalta kahden suurimman ryhmän EPP:n ja S&D:n yhteisellä vain niukalla enemmistöllä on varmasti vaikutusta tuleviin ratkaisuihin. EU:n energiapolitiikan suuntaan tulos ei vaikuttane kovinkaan paljon. Useimmat EU-skeptiset mepit voivat energia-asioissa olla lähellä elinkeinoelämän linjaa, ja vihreitä lukuun ottamatta kaikissa puolueissa on energianäkemyksiä laidasta laitaan.

Suurin voittaja ovat ilman muuta parlamentin poliittisten ryhmien ulkopuolella olevat äärioikeistolaiset ryhmät useasta jäsenmaasta. He eivät ainakaan tätä kirjoitettaessa ole onnistuneet Ranskan Marine Le Penin johdolla kokoamaan parlamenttiryhmää itselleen. Mukaan lupautuneet ääriryhmät ovat Hollannista, Italiasta, Belgiasta ja Itävallasta, mutta sen sijaan Britannian UKIP-puolue ei lähde Le Pen vetoiseen ryhmään. Vaikea on myös uskoa, että Suomen perussuomalaiset liittyisivät Le Penin ryhmään, joskin Ruotsin sisarpuolue ainakin harkitsee liittymistä. Parlamentin sääntöjen mukaan ryhmän muodostamiseen tarvitaan vähintään 25 edustajaa vähintään seitsemästä jäsenmaasta.

Vasemmisto ja EFD ovat myös vaalien voittajia. Muut puolueet hävisivät — eniten EPP, noin 60 paikkaa. Kaikkiaan EU-skeptisten edustajien määrä kasvoi huomattavasti, mikä tulee varmasti vaikuttamaan politiikan sisältöön. He eivät kuitenkaan pysty toimimaan yhtenäisenä ryhmänä kuin asioissa, joilla pyritään syventämään integraatiota. Koska myös suuret ryhmät ovat aina epäyhtenäisiä äänestyksissä, tullee uusi komissio välttämään seuraavan viiden vuoden aikana esityksiä, jotka aiheuttaisivat parlamentissa täyden kaaoksen.

Energiasuuntausta on vaikea arvioida

Istuva parlamentti äänesti lopputöikseen oma-aloitteisesti kolmen sitovan ilmastotavoitteen (=päästöjä vähennetään 40 %, uusiutuvia lisätään 30 % ja energiatehokkuutta parannetaan 40 %) puolesta. Uusi parlamentti tuskin seuraa vanhan parlamentin jälkiä tässä asiassa, vaan pyrkii jonkinlaiseen realismiin sekä sitovuudessa että prosenteissa ja asettaa todennäköisesti tavoitteensa lähemmäksi komission esittämää yhtä sitovaa päästötavoitetta, joka antaisi enemmän kansallista liikkumatilaa. Siinä kansallinen jako päästökaupan ulkopuolella tulee olemaan poliittisesti erittäin vaikeaa. Päästökaupan tulevaisuutta on vaikea vielä ennakoida, koska nykyinenkin parlamentti jakaantui siinä varsin tasan. Komission esitykset päästökaupan kehittämiseksi tulevat kohtaamaan tulevaisuudessa kuitenkin voimakasta vastarintaa parlamentissa.

Suomalaismeppien energiakantoja

Suomen uusien parlamentaarikkojen energiakantoja voidaan yrittää arvioida vanhojen tekojen lisäksi vaalikyselyiden perusteella: Hautalan, Kyllösen, Jaakonsaaren, Halla-ahon ja Väyrysen mielestä elinkeinoelämän ääni on liian voimakas EU:ssa — muiden mielestä taas ei ole. Kumpula-Natrin, Halla-ahon, Terhon ja Stubbin mielestä pelkkä päästöjen vähennystavoite riittää — muut haluavat ainakin uusiutuvalle energialle erillisen tavoitteen. Työpaikat ja talouskasvun asettavat vain Kumpula-Natri ja Halla-aho ympäristöasioiden edelle. Kun kysytään, onko energia- ja ilmastopolitiikassa teollisuuden kilpailukyky asetettava etusijalle, listalle liittyvät myös Torvalds, Rehn, Jäätteenmäki ja Virkkunen. Uusiutuvan energian edistämiseksi energian hintaa ovat valmiit nostamaan Hautala, Torvalds, Kumpula-Natri, Rehn, Väyrynen Stubb ja Pietikäinen.

Suomen meppijoukkue saattaa muuttua varsin pian. Stubb tuskin jää rivimepiksi ja Väyrynen havittelee eduskuntavaalien jälkeen ministerin paikkaa. Rehnilläkin on tähtäimessä rivimeppiä korkeampi tehtävä, joka tosin saattaa olla parlamentissa. Stubbin seuraajaksi tulee Sarvamaa ja Väyrysen Takkula. Takkula ja Sarvamaa ovat energia-asioissa EU-osaamisensa jo osoittaneet, joten tulevat vaihdokset eivät huoleta.

Vaalien jälkeen käynnistyy nimitysrumba

Ensimmäisen kerran näissä vaaleissa puolueet asettivat ehdokkaita komission puheenjohtajan tehtävään ja parlamentti pyrkii pitämään kiinni siitä, että hänet valitaan ehdokkaiden joukosta. Kuitenkin Eurooppa-neuvosto nimeää komission puheenjohtajaehdokkaan omalla päätöksellään — ei vaalitulosta kunnioittaen. Tämä on jo nyt aiheuttanut pienen poliittisen kriisin. Parlamentti valitsee parlamentin puheenjohtajan ensimmäisessä täysistunnossaan heinäkuun alkupäivinä. Heinäkuun 14.—17. parlamentti äänestää Eurooppa-neuvoston nimeämästä komission puheenjohtajaehdokkaasta. Uudesta komissiosta se äänestää lokakuussa ja komissio aloittaa työnsä marraskuun alussa. Sen jälkeen on vielä valittava Eurooppa-neuvoston uusi puheenjohtaja ”Euroopan presidentti” nykyisen Herman Van Rompuyn tilalle. Jyrki Katainen on suomalaisista vahvimmin mukana spekulaatioissa useampaan virkaan — mainittujen lisäksi mm. euroryhmän puheenjohtajaksi.

pertti.salminen(at)energia.fi, 040 5696996

Kuvassa on esitetty vaalien lähes lopullinen tulos (tilanne 29.5.). On huomattava, että perussuomalaiset vielä neuvottelevat tulevasta ryhmästään, eikä se jatkossa välttämättä ole osa EDF-ryhmää.