Kirjailija ja ex-poliitikko Lasse Lehtinen kirjoitti Ilta-Sanomien kolumnissaan, että ilmastosta on tullut uskonto. Hän vertasi ilmastonmuutokseen liittyvää uutisointia ja keskustelua noitavainoihin, lahkolaisuuteen ja uskoon siitä, että maailma on litteä. Hänen kirjoituksensa antoi ymmärtää, että emme tietäisi tarpeeksi ilmastonmuutoksesta, jotta kannattaisi olla niin huolissaan, kuin meistä enemmistö nyt on.

Pidän Lasse Lehtisen kolumnia äärimmäisen vastuuttomana. Kuinka kirjailija voi ohittaa tiedeyhteisön viestin tällä tavalla? Odottaako Lehtinen todella, että pian tiede korjaakin käsitystään vastakkaiseksi ja mitään ilmastokriisiä ei olekaan? Tällainen suhtautuminen saa vastakaikua etenkin ikäisistäni miehistä, jotka eivät halua hyväksyä sitä, että elämäntapamme on vaaraksi tulevaisuudellemme.

Nämä samat lasselehtiset ovat myös alkaneet ammattipsykologeiksi erikoisalueenaan teini-ikäisten naisten henkinen tila, tapaustutkimuksena Greta Thunberg. Aiemmin heitä ei voinut vähempää kiinnostaa tämän kohderyhmän hyvinvointi, vaikka tutkimusnäyttöä on kosolti siitä, millaisissa paineissa nuoret naiset joutuvat ikäisteni miesten asenneympäristössä kasvamaan.

Samana päivänä Helsingin Sanomat julkaisi kyselytutkimuksen tuloksia kansalaisten ilmastoasenteista. Uutisen kärki oli, että puolet suomalaisista epäilee ilmastopuhetta. Olisi todella huolestuttavaa, jos puolet tästä hyvin koulutetusta kansasta epäilisi, onko ilmastonmuutos tapahtumassa eikä olisi kuullut tai ei uskoisi tiedeyhteisön viestiä.

Näin ei onneksi ole. Uutinen otsikoitiin näin, jotta uutinen olisi mielenkiintoisempi. Saatiin luotua illuusio täysin kahtia jakautuneesta kansasta, jossa on vain kaksi ääripäätä. Oikeasti kysymys kuului: ”Monia ilmastonmuutoksen vaikutuksia liioitellaan julkisuudessa.” Vastaajista 46% oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä tämän väitteen kanssa. Siitä ei voi tehdä johtopäätöstä, että 46 % kansasta epäilisi ilmastopuhetta tai varsinkaan ilmastotiedettä.

Ilmastonmuutoksesta uutisoidaan nyt paljon, koska asia on tärkeä ja sille pitää nopeasti tehdä jotain. Tässä julkisessa keskustelussa on myös panikointia ja liioittelua. Ja on ollut myös ylilyöntejä, joissa yksittäisiä ihmisiä syyllistetään asioista, jotka yhteiskunnan pitäisi ratkaista heidän puolestaan. On ymmärrettävää, että suuri osa vastaajista pitää osaa ilmastokeskustelusta liioitteluna.

Itse olen kuitenkin paljon enemmän huolissani ilmasto-ongelman vähättelystä ja siitä vastakkainasettelusta, jota luodaan niin Lasse Lehtisen kolumnin kaltaisella kirjoittelulla kuin kansalaiset vastakkain asettelevalla uutisoinnilla.

Ilmastonmuutos on valtava haaste, emmekä etene sen ratkaisussa ilman määrätietoista toimintaa, jota tämä kaikki vain heikentää. Onneksi nyt näyttää siltä, että maailman vastuulliset johtajat, elinkeinoelämä ja kansalaiset ympäri maailman ovat tarttuneet toimeen.

Meidän tulee löytää yhteinen ilmastoinnostus. Lopettaa vähättely ja taistella ilmastoahdistusta vastaan. Iloitaan niistä asioista, joita voimme tehdä ilmaston eli oman tulevaisuutemme kannalta paremmin. Greta Thunbergin viesti on: puhukaa vähemmän ja tehkää enemmän. Sen luulisi sopivan suomalaisille.

Jukka Leskelä
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja