Vaalien alla politiikka tuotteistetaan. Aatteet ja ideologiat paketoidaan helpommin käsiteltävään muotoon. Tällä tavalla vaikeasti miellettäviin asioihin yritetään ruuvata kahvoja, joihin olisi luontevaa tarttua. Myös Englannin konservatiivisen puolueen puheenjohtaja David Cameron tiesi tämän, kun hän linjapuheessaan vuonna 2013 lupasi järjestää kansanäänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä, mikäli konservatiivit äänestetään parlamentin enemmistöön seuraavissa vaaleissa.

Osasiko Cameron aavistaa, mihin tämä lupaus johtaa vai oliko pelko konservatiivien valta-aseman menettämisestä niin suuri, että lupaus uskallettiin heittää ilman tarkempaa riskianalyysiä. Lupaus kuitenkin konkretisoitui ja sen seurauksena Britannian kansantalous maksaa nyt kalliin hinnan tai vielä kalliimman hinnan, kun maa tavalla tai toisella eroaa Euroopan unionista ja unionin sisämarkkinoista ensi vuoden maaliskuussa.

Lupaus on tyypillinen politiikan tuote. Hyvin tuotteistettu ajatushan tuotteistaa myös kantajansa — "hatusta mies tunnetaan", totesi vanha suomalaisen hattutehtaan mainos. Ihmisten kasvava ilmastohuoli kieltämättä lisää ilmaston pelastamiseen soveltuvien poliittisten tuotteiden kysyntää. Televisiomainos väittää jo lastenkin olevan huolissaan ilmastosta ja elinkeinoelämä patistelee päättäjiä terävöittämään ilmastopolitiikkaansa. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPPCC) madonluvut maalaavan raportin vauhdittamana politiikan tuotekehitystehtailla tehdään jo ylitöitä — tähän vaikuttaa myös eduskuntavaalien ja europarlamenttivaalien läheisyys.

Tuotekehitystehtaiden myyntikatalookeissa on jo monenlaisia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kehitettyjä tuotteita. "Valitse minut, niin lupaan parantaa päästökauppajärjestelmän ohjausvaikutusta" voisi olla jollekin politiikkaan pyrkivälle passeli ohjelmajulistus, kuten myös "Valitse minut, niin lupaan lopettaa kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavan turpeen polttamisen vuoteen 2030 mennessä". Kumman tuotteen valitset, jos näistä pitäisi valita? Ostan tietenkin sen tuotteen, joka sopii minulle ja jonka käyttötarkoituksen ymmärrän.

Kiellot, määräykset, lait ja tarkat vuosiluvut antavat sanojastaan jämäkän kuvan. Niihin on helppo tarttua — tällaisia tuotteita ostetaan. Ne ovat poliittisesti vaikuttavia. Yleensä ihmiset kannattavat myös sellaisia asioita, joilla joku haitta poistetaan — jotka ovat "positiivisia". Esimerkiksi valtaosa suomalaisista kannattaa koko Suomen pitämistä asuttuna. Tämän osoitti Yleisradion viime kesänä teettämä mielipidemittaus — tosin hinnasta ei kyselyn yhteydessä puhuttu mitään. Minkälaisia vastauksia olisi saatu jatkokysymyksillä tyyliin — "hinnalla millä hyvänsä" tai "jos joutuisit maksamaan tästä kymmenen euroa kuukaudessa".

"Jos asiakkaan tarvitsee kysyä tuotteen hintaa, ei hänellä ole varaa ostaa sitä" on vanha markkinointioppikirjan toteamus. Todellisessa elämässä enemmistö joutuu kuitenkin laskemaan senttinsä ja euronsa — siis kysymään tuotteen hintaa. Vaikka hinnankysyjää voidaan pitää ilonpilaajaa tai Pelle Pelottoman keksintöjen masentavana musertajana, on hintatietoisuus myös arvostettu ominaisuus.

Entä jos halu kannattaa hyviä asioita yhdistetään niiden hinnan arvioimiseen? "Ilmaston ja maailman pelastaminen sopivat minulle hyvin, mutta onko sinulla esittää eri tuotteista (=keinoista) hintavertailuja", saattaisi sopia jokaisen kansalaisen työkalupakkiin vaalien alla — samaan tapaan kuin ruokakaupassa tai rautakaupassa. Paljonko maksaa päästökaupan ohjausvaikutuksen parantaminen tai turpeen polton kieltäminen? Kunnon kauppiashan tuntee aina tuotteensa.

Mikä olisi ollut lopputulos Britanniassa, jos Brexitin kannattajat ja vastustajat olisivat myös osanneet hinnoitella tuotteensa tai jos kansalaiset olisivat osanneet kysyä unionista eroamisen hintaa?

Petri Sallinen
kirjoittaja on Energiauutisten toimituspäällikkö