Sähkövero on merkittävä yhteiskunnan tehokasta toimintaa haittaava vero, joka kohdistuu erityisesti yritteliäisyyteen, asumiskuluihin ja tuotannolliseen toimintaan. Siitä ei ole mainittavaa hyötyä edes päästöjen torjunnassa. Suomen talouden nykytilassa siitä tulisi luopua — meillä ei ole siihen varaa.

Sähkö on kaiken asumisen, elämisen ja nykyaikaisen liiketoiminnan välttämätön perushyödyke. Sodanjälkeisen Suomen sähköverkkoja ja voimantuotantoa rakennettiin voimakkaasti ja hoidettiin tehokkaasti aina 1990-luvulle asti ilman sähköveroa. Sähkövero syntyi valinneen talouslaman aiheuttamasta verotulojen hätätarpeesta. Lisäksi sen keruu sähkölaskujen yhteydessä on valtion kannalta käytännöllistä, koska kerääjä tekee työn maksutta ja tilittää verotulot luotettavasti ja hoitaa perinnän jopa tarvittaessa katkaisemalla kohteelta sähköt. Valmisteverona se on kätevä, koska siitä peritään loppukäyttäjiltä myös arvonlisävero.

Huomio alkoi myös kiinnittyä sähkön hyvään kilpailukykyyn esimerkiksi öljylämmitykseen ja muihin työläämpiin lämmitystapoihin nähden. Edelleen ilmaantui tahoja, joiden mielestä sähkön käytön kasvu sinänsä oli niin tarpeetonta, että sitä on tarpeen jarruttaa verojen korotuksilla ja hankkia valtiolle varoja ”päästöttömien” tuotantomuotojen tukemiseen ja tuulienergian tekemiseen ”kannattavaksi” — sekä ydinvoiman lisätarpeen estämiseksi.

Sähkö on kuitenkin nyky-yhteiskunnan tuotantoketjuissa ja asukkaiden elämässä eräs ensimmäisistä. Sen hinnan keinotekoinen nostaminen voi kokonaan estää jonkin tuottavan toiminnan aloittamisen tai ajaa sen lopettamiseen. Sähköveroa maksavat myös sellaiset, jotka eivät juuri muita veroja maksa. Heitä ovat esimerkiksi eläkeläiset, lapsiperheet, työttömät, pienyrittäjät ja muut vähätuloiset. Sähkö on heille välttämättömyyshyödyke ja heidän tuloihinsa nähden iso menoerä. Kun myytävän sähkön hintaan vielä lisätään ”kunnallisvero” arvonlisäveroineen, ollaan tilanteessa, jossa yhteiskunnan on asumis- ja toimeentulotuella autettava monia asukkaita maksamaan sähkölaskunsa.

Sähköveroa esittäneet ja kuntien sähkön hinnoista päättäneet valtion ja kuntien virkamiehet ja päätöksentekijät kuuluvat tuloryhmiin, joille on edullisempaa maksaa valtion ja kuntien menoja sähkömaksuissa kuin tuloveroina. Toiminnan takaamiseksi tai ulkomaisten toimijoiden maahan saamiseksi on kuitenkin katsottu aiheelliseksi myöntää sähköverovapautuksia eräille teollisuuden ja IT-alan suurkäyttäjille.

Suomen talouden, työllisyyden ja kilpailukyvyn sekä erityisesti pienkuluttajien kannalta vuoden 1993 ydinvoimapäätös oli onneton. Jos siihen aikaan olisi käynnistetty seuraavan ydinvoimalaitoksen hankinta, se olisi nyt tuotannossa ja Olkiluodon laitos valmistumassa seuraavaksi. Emme olisi nykytilanteessa, jossa joudumme käyttämään keinotekoisen kallista sähköä ja maksamaan tuontisähköstämme hurjia summia Norjan ja Ruotsin valtiollisille voimantuottajille. Päästövähennyksemme olisivat helppoja hoitaa ja voisimme käydä kannattavaa kaksisuuntaista sähkökauppaa naapurivaltioidemme kanssa.

Kohtuuttoman sähköverotuksen lisäksi ydinvoiman vastustaminen on saanut perin kummallisia muotoja. Sen kannattavuudesta ja tarpeesta ovat antaneet tietäväisiä lausuntoja arvovaltaiset tahot, joiden varoista tai vastuista tai asiantuntemuksesta ei ole kysymys. Se on ilmennyt suorastaan säälittelevänä ja päähän taputtelevana surkutteluna esimerkiksi Fennovoima-laitoksen toteutusorganisaatiota kohtaan.

Sähköveron on kuviteltu tehostavan energian käyttöä ja vähentävän päästöjä. Sitä se kuitenkaan tee, vaan johtaa tehottomampien tuotantotapojen käyttöön ja turhiin päällekkäisinvestointeihin, kun sen tuomia varoja käytetään investointitukiin kannattamattomalle tuotannolle. Tehokkain tapa sähkön käytön päästöjen vähentämiseksi tai ainakin niiden kustannusten kohdistamiseksi aiheuttajille olisi siirtyminen tuntikohtaiseen pörssihintaan perustuvaan laskutukseen kaikessa sähkön myynnissä. Se olisi tehtävä ainoaksi sallituksi sähkön myyntitavaksi. Se on myös täysin mahdollista, koska viranomaismääräyksellä kaikki kulutuspaikat on varustettu etäluettavilla tuntimittareilla. Olisi aika ottaa tuo tehty suurinvestointi käyttöön.

eero.pere(ät)gmail.com