16.09.2016, kello 10.07

Kännyköiden kuolema

Kännykät kuolevat sukupuuttoon tulevaisuudessa. Ne vaihtuvat asuntoihin ja kaupunki-infrastruktuuriin asennettuihin viestintäantureihin, paneeleihin ja rakennusmateriaaleihin upotettuihin siruihin tai älykuituihin. Estoiset nörtit voivat siis harjoitella ihmissuhdetaitojaan puhumalla makuuhuoneensa tapeteille. Näin VTT:n NeoCarbon-projekti visioi tulevaisuutta.

Tulevaisuudessa älykkäät asunnot ja kaupunkirakenteet syväluotaavat kansalaisten tuntoja. Ne säätyvät nopeasti ja tehokkaasti ihmisten muuttuvien tarpeiden mukaisesti. Sähkö on yhteiskuntaa ylivertaisesti hallitseva energiamuoto. Sähkö on muuttunut primäärienergiaksi — se on syrjäyttänyt kaikki muut energiamuodot. Se ei ole enää voimalaitosten jauhama lopputuote, vaan kaiken älyllisen toiminnan raaka-aine. Sähköstä on jatkuva ylitarjonta, kun globaalit markkinat tuuttaavat sähköä pilvipalveluiden välityksellä. Kukaan ei enää itke fossiilisten polttoaineiden perään — samalla poistuu yksi geopoliittinen riidanaihe kansainvälisestä politiikasta.

Ray Bradburyn legendaarinen Fahrenheit 451 –scifi-klassikko vuodelta 1953 ei ole kovin kaukana VTT:n visioista. Kirjassa tylsistyneet kansalaiset kommunikoivat kotiensa seinille asennettujen lukemattomien kaksisuuntaisten viestintälaitteiden kanssa. Laitteet keskustelevat kansalaisten kanssa — lohduttavat ja kannustavat. Kirjan päähenkilön vaimo kutsuu viestintälaitteitaan ”sukulaisiksi”. Bradburyn kirjassa paperille painetut kirjat taas ovat kiellettyjä. Kirjan päähenkilö työskentelee palomiehenä, jonka tehtävänä on polttaa kaikki kirjat — ja yleensä myös kirjoja omistaneiden henkilöiden asunnot.

Hypetys, innovointi ja visiointi ovat kuin perjantaipullo. Ne innostavat ja niiden avulla harmaa todellisuus voidaan survoa vähän kauemmaksi. Perjantaipulloa seuraava arkitodellisuus on kuitenkin rankempi kuin imperiumin vastaisku — kun pitäisi ryhtyä kehittelemään niitä keinoja, joilla kansantaloudet ja maailma pelastetaan tässä ja nyt tai metsänreunassa siintävässä lähitulevaisuudessa. Tämän hetken ja määrittelemättömän tulevaisuuden väliin jää monta kilometriä tyhjää, joista pitäisi selvitä ennen kuin kännykät voidaan jemmata loppusijoitussiiloihinsa — esimerkiksi sellainen pikkujuttu kuin ilmastomuutos pitäisi jotenkin klaarata.

Pelle Pelottomien kamppaaminen on tunnetusti inhorealistien kansanhuvi. Totta — ilman innovointia ruuti ja hehkulamppu olisivat jääneet keksimättä, joten inhorealistienkin intoa on syytä jäähdytellä. Tosin lyijyn muuttaminen kullaksi on yhä ratkaisematta — langattomassa sähkösiirrossa taas on edistytty vasta metrin verran sadassa vuodessa. Tunnettu visionääri Jules Verne puki visionsa 1800-luvulla romaaneiksi. Vernen tieteiskirjoissa esimerkiksi kapteeni Nemo liikkuu maailman merillä kohtuullisen uskottavasti ydinsukellusveneellä, mutta höyrykäyttöinen avaruusraketti ei ole yhtä onnistunut visio. Innovaation tai vision muuttaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi onkin se varsinainen temppu, mikä paljastaa visionäärin todelliset taidot. Jules Vernehän osasi paketoida visionsa kirjoiksi, joita myydään edelleen.

Petri Sallinen

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

Tuskinpa

Kuka viitsisi kommunikoida seinien kanssa, jos voi kommunikoida tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa omalla iholla toimivalla kommunikaatiolaitteella? Kännykät katoavat kyllä, mutta niiden tilalle tulee ensin päällepuettava, sitten iholle toteutettu tietokone-kommunikaatiolaite, ja lopulta ei tarvita sitäkään vaan koko homma tapahtuu ihmisen aivoissa ja DNA:ssa.

Toki tulee myös esineiden internet ja asunnoista ja jääkaapeista tulee älykkäämpiä, mutta eivät ne koskaan korvaa ihmisten välistä kommunikaatiota.

Merja Sippola - pe syysk. 16 12:09:28 2016