Osallistuin eräänä esittelijänä Lähienergiatapahtumaan Helsingin Narinkkatorilla viime toukokuussa. Siellä julkistettiin ”Maamme energia” -kirja, jonka hankin heti sen esittelijältä. Olen sitä lueskellut pikkuhiljaa kesän kuluessa. Muutaman aikaisemman Maamme-kirjan tapaan se vaikuttaa sisältävän ihanteita, tietoa, arvailua, ulkopolitiikkaa ja uskomuksia. Tekijät edustavat filosofiaa, ympäristöä, taloutta, energiaa ja hieman sähköäkin.

Arvelin itsekseni, että kirja ei tulisi saamaan sen kummempaa julkisuutta — sen verran sekava ja jankuttava se on. Nyttemmin siinä esiintyvät kirjoittajat ovat kuitenkin YLEn MOT-ohjelmassa tuoneet esiin suuren huolensa Suomen energiahuollosta ja sen globaalisesta vaikutuksesta. Sitä katsottuani ajattelin, että ehkä minunkin tulisi arvioida ja antaa lisätietoa noista asioista ja laatia arvostelu ”Maamme kirjasta”.

Kirjan johtava ajatus on se, että energia on sama asia kuin sähkö. Se rinnastetaan suoraan polttoaineisiin. Nämä ”vihreän energiatalouden mestarit” ja nollaenergiatalojen luojat ovat tunkemassa kiinteistöjen nurkat täyteen suodattimia, kalvoja, kennoja, pumppuja, puhaltimia, kompressoreja ja lämmönsiirtimiä sen jälkeen, kun rakennukset on ensin varustettu aina vain paksunevilla lämmöneristeillä. Kirjan hahmotelmissa kaikenlaista energiaa kootaan, tuotetaan tai otetaan talteen vain vuositasolla välittämättä saannin eriaikaisuuksista tai hintaeroista. Yhteenlaskussa kaikki energiayksikköinä lausuttavissa olevat polttoaineet sekä priima- että sekundasähköt lasketaan yhteen vuosienergioiksi. ”Kannattaviksi” nämä investoinnit muuttuvat yhteiskunnan tuilla tai kilpailevaa tuotantotapaa verottamalla. ”Uusiutuva” -sana on peruste kaikelle.

On kirjassa huvittaviakin väärinkäsityksiä. Mm. eräs kirjoittaja paheksuu näyttävästi kirjan ”harmaalla sivulla” sitä, että Helsingissä on ajoittain tuotettu sähköä yli tarpeen kivihiilellä ja sitten myyty sitä sähkömarkkinoilla. Paheksuja ei tunnu tietävän sitä, että Helsingin kaukolämmön tuotanto kivihiilellä tapahtuu sähkön ja lämmön yhteistuotantona, jolloin tuotteiden välillä on riippuvuus ja jolloin kaukolämmön tuotanto on paikallista toimintaa. Kaukolämmön tarve saattaa välillä olla niin suurta, että sen yhteydessä syntyy enemmän sähköä kuin mitä juuri silloin Helsingissä tarvitaan. Kirjoittaja pitää pahana sitä, että sähkö ylijäämä on helsinkiläisten eduksi myyty sähkömarkkinoilla. ”Moraalisesti” näyttäisi olevan oikeampaa tuhlata helsinkiläisten varoja miten tahansa, vaikka vaihtoehtoinen tuotanto tapahtuisi päästömaksut maksettuina parhaalla mahdollisella hyötysuhteella.

”Maamme energiassa” eksytään myös Kiinaan ja globaaliin energiatalouteen. Maamme kannalta saattaisi olla paljon perustellumpaa ratkaista nykyinen taloudellinen ahdinkomme täällä kotona tavalla, joka vahvistaisi teollista kilpailukykyämme sekä pienituloisimman kansanosamme elämisen ja asumisen edellytyksiä. Tuossa ratkaisussa vastaan tulee ydinvoima sekä sähköenergian hankinta ja säästäväinen käyttö hyvin valittuina ajankohtina sekä lisääntyvät yhteydet naapurimaihimme. Tosin kirjan mukaan ydinvoima tulee ”sietämättömän kalliiksi” ja kirjoittajat epäilevätkin suuresti ydinvoimayhtiöiden taitoa laskea investointinsa kannattavuutta sekä tuotettavan sähkön hintaa ja myyntimahdollisuuksia — kirjoittajilla on siitä paljon parempaa ja tarkempaa tietoa.

Kirjassa ei lähemmin kerrota sähkön hinnan voimakkaasta vaihtelusta sen mukaan minkä vuodenajan, viikonpäivän ja vuorokauden aikaan sitä käytetään. Seuraavan vuorokauden tuntihinnat ovat tiedossa jo edellisenä päivänä. Ne ovat sitä korkeampia mitä huonommalla hyötysuhteella toimivia ja suuripäästöisempiä tuotantolaitoksia on jouduttu ottamaan käyttöön. Tuntihinnoitellun pörssisähkön osto on siis selvä ympäristöteko. Monikohan kirjan tekijöistä on osannut ostaa sähkönsä tuntihinnoiteltuna pohjoismaisilta markkinoilta, maksaa siitä muita vaihtoehtoja vähemmän ja kohdistaa samalla maksunsa tarkemmin saastuttaviin päästöihin — tätä suositusta en kirjasta löytänyt.

”Maamme energia” -kirjasta ei juurikaan ole konkreettista hyötyä taloutemme kehittämisessä ja päästöjemme hallinnassa. Parempia kirjoja energia-asioidemme tulevaisuuden hoitotavoista ja vaihtoehdoista on toivottavasti tulossa.