Tällä hetkellä Suomen on vaikea yltää uusiutuvan energian käytön lisäämistavoitteisiin. Laman jatkuessa ei vaihtotaseen kannalta tärkeän energiaomavaraisuusasteenkaan parantaminen näytä todennäköiseltä. Tilastokeskuksen tuoreet energiatilastot ja Huoltovarmuuskeskuksen kemian poolin katsaus Suomen biotalouden visioista nostavat esiin huolestuttavia näköaloja.

Polttoaineiden käytön kehitys alkuvuoden aikana antaa joitakin osviittoja trendeistä, joihin ei välttämättä tule lähivuosina muutoksia. Hyvältä näyttää siltä osin, että kivihiilen käyttö on alkuvuonna vähentynyt 15 prosentilla ja maakaasun 13 prosentilla. Lämpimien säiden piikkiin taitaa mennä sekin, että turvetta käytettiin vuoden ensimmäisellä puoliskolla 17 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Se ei vielä paljon hetkauta, että öljyn käyttö on kasvanut prosentilla.

Ydinkysymys uusiutuvan energian ja energiaomavaraisuuden kannalta on tietenkin se, missä ja miten Suomen tärkeimmän kotimaisen raaka-aineen — puun — hyötykäyttöä lisätään. Suurin mylly käynnistyy parin vuoden kuluttua Äänekoskella, jonne nouseva biotuotetehdas lisää puun käyttöä neljällä miljoonalla kuutiolla vuodessa. Osa tästä lisää uusituvan energian osuutta, josta iso kiitos. Muita varmoja kohteita saa etsiä kuin neulaa heinäkasasta. Kaukolämmön ohella myös sähköä tuottavia voimalaitoksia ei ole suunnitteilla ja lisäksi kaukolämpö on jo rakennettu sinne, missä se kannattaa.

Sähkön alhaisen tukkuhinnan vuoksi Suomen laudevoimalaitosten sähköntuotanto väheni alkuvuonna lähes viidenneksellä ja ydinsähkön tuotanto pieneni viidellä prosentilla. Jälkimmäisen selittävät seisokit. Huimaa sen sijaan on tuulen vauhti, sillä tuulisähkökapasiteetti kasvoi alkuvuonna 117 prosentilla.

Sähkön kulutus vuoden alussa oli näistä luvuista huolimatta kuitenkin vain prosentin verran pienempi kuin edellisenä vuonna. Kun merkittävää sähkön tuotannon lisäystä (9%) tapahtui vain hydropuolella, kasvoi sähkön tuonti huomattavasti. Suomen tavoitteena on kasvattaa vahvasti energiaomavaraisuutta, joka on vain runsas kolmannes. Tähän suuntaan ei nyt mennä ainakaan sähkön osalta.

Puu on tulevaisuudessakin oman energian tuki ja turva. Sen jalostaminen liikenteen polttoaineeksi on hyvällä alulla ja visiotkin ovat lupaavia. UPM valmistaa mäntyöljystä etanolia dieselkoneille ja St1:n sekä SOK:n yhteinen pilottihanke Kajaanissa käynnistyy ensi vuonna. Muussa energiantuotannossa puun rooli sein sijaan hupenee — Äänekoskea lukuun ottamatta.

Suomella on vaikeuksia yltää bioenergian käyttöä ja päästöjen vähentämistä koskeviin tavoitteisiin. Tämä vaatisi monenmoisia ja osuvia toimia, jotta metsähakkeen käyttö kasvaisi tällä vuosikymmenellä viime vuoden 7,5 miljoonasta kuutiosta 13 miljoonaan kuutioon. Kehitystrendi vaikuttaa huolestuttavalta, sillä viime vuonna energiateollisuus käytti metsähaketta kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2013. Alamäki on jatkunut tänä vuonna, sillä kulutus on edelleen supistunut neljällä prosentilla. Milloinkas, jos ei näin ankeina aikoina, olisi kotimaisen ja riittoisan metsähakkeen aika?

Vajaan viiden vuoden kuluttua kaikesta energiasta 38 prosenttia ja liikenteen polttoaineista 20 prosenttia pitäisi olla uusiutuvalla energialla tuotettua. Tässä riittää pohtimista ja tekemistä. Markkinatalouden rahkeet tuskin riittävät heikossa suhdannetilanteessa, kun vain julkisesti tuettua sähkön tuotantoa rakennetaan — ydinvoimaa lukuun ottamatta. Kaiken lisäksi vuosikymmenessä miljardiluokkaan nousevat tuulituet syövät muita vaihtoehtoja pois pelistä. Dilemma on edelleen se, että Suomi on yhteistä energiapolitiikkaa kohti luisuvassa EU:ssa energiarohmu. Täällä käytetään per capita kaksi kerta enemmän energiaa kuin unionin maissa keskimäärin. Näistä lähtökohdista Suomella voi olla hankaluuksia pitää kiinni omista eduistaan.

Työkalupakki on nyt avattava laitoja myöten ja yhdessä haettava ratkaisuja niin uusiutuvan energian käytön kuin samalla myös omavaraisuuden kohentamiseksi. On kurja juttu jättää käyttämättä mahtava mahdollisuus, sillä onhan Suomella EU:n suurin ja maailman neljänneksi suurin biokapasiteetti asukasta kohti mitattuna. Siitä on mahdollista tehdä kasvun, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn moottori, joka tuottaa 2020-luvulla kymmeniä miljardeja euroja yhteiseen kassaan.