Lastenkirjoissa ”professori” on viisauden ja tietämyksen korkein ilmentymä. Statusarvoltaan professori on siis lähes joulupukin veroinen — erona on lähinnä se, että professoreilla ei ole lahjoja. Viisaista miehistä koottu professoriryhmä on viimeisen vuoden aikana useaan otteeseen mollannut raporteissaan Suomen energiapolitiikkaa. Höyhenen lailla leijuvissa raporteissa suomalainen energiapolitiikka on tuomittu yhtä tuoreeksi kuin käytetty pölyimurin pussi. Pysähtyneisyyden aikaan on kaivattu vipinää, mutta ennen kaikkea on kaivattu ”tietoon perustuvaa riippumatonta tutkimusta”.

Nyt sitä olisi tarjolla — Low Carbon 2050 Platform –selvitys saa perusteellisuudessaan lumiukotkin kalpenemaan. VTT, Valtion taloudellinen tutkimuslaitos, Metsäntutkimuslaitos ja Geologian tutkimuskeskus ovat tuottaneet oikein olan takaa skenaarioita suomalaisesta energiatulevaisuudesta. Skenaariotyön taustalle on rakennettu yhteistyömalli, jossa erilaiset sidosryhmät ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat päässeet esittämään näkemyksiään, mielipiteitään — jopa tuottamaan tietoa. Järeisiin paketteihin on sullottu muutakin kuin ennustajaeukkojen keijuvettä. Skenaarioiden tausta-aineistoista hyötyvät esimerkiksi yritykset, jotka suunnittelevat tulevia investointejaan. Samalla on kuunneltu kuluttajia, joiden arvot ja tekemiset ovat kaiken yhteiskunnallisen toiminnan taustalla.

Kahden ja puolen vuoden rutistuksessa on kuunneltu talousviisaita, ja tulevaisuuteen kurkottavat visiot on muutettu myös numeerisiksi kehityskaariksi. Tällä tavalla skenaarioille on saatu edes jonkinlainen hintalappu, josta ehkä voi päätellä mihin meillä on varaa ja mihin ei ole — mihin tarvitaan lisärahoitusta ja mitkä voidaan unohtaa. Skenaarioissa myös tunnustetaan, että energia ja ilmasto eivät ole irrallisia ilmiöitä. Ne kietoutuvat kaikkeen siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Low Carbon 2050 Platform on siis ”tietoon perustuvaa riippumatonta tutkimusta” parhaimmillaan. Olisiko professoreiden piikittelyssä pikemminkin kyse siitä, että Suomessa tuotettu tieto on ”väärällä tavalla tietoon perustuvaa” ja ”virheellisellä tavalla riippumatonta” — peräti vinksahtanutta. Jos arviointikriiteerit perustuvat vain siihen, mikä tuntuu kivalta tai tylsältä, niin silloin voitaisiin yhtä hyvin keskittyä keskustelemaan siitä, pitäisikö maksalaatikossa olla rusinoita vai ei.