Clint Eastwoodin legendaariset nuoruuden elokuvat noudattavat lähes aina samaa kaavaa. Muukalainen saapuu kaupunkiin ja sekaantuu tahtomattaan paikallisten asukkaiden elämään. Vieraan historia on yleensä rikkinäinen — vaimo ja lapset ovat ehkä kuolleet tai tapettuja ja menneisyys on muutenkin ollut melko rankkaa.

Kaupungissa valtaa pitää karjaparoni tai hopeakaivoksen omistaja, jonka hyppysissä on koko kaupungin eliitti: pormestari, sheriffi ja elinkeinoelämä. Lähes kaikki asukkaat on joko lahjottu tai peloteltu tekemään niin kuin suurpääomaa edustava nokkamies haluaa. Kaupungissa elää kuitenkin muutama luuseri tai elämän valtareiteiltä syrjäytynyt reppana — paikallinen kylähullu, rapajuoppo, kapakkalaulajatar tai leskirouva, jonka aviomiehen valtaapitävät ovat lahdanneet. Näiden kanssa vieras ystävystyy nopeasti.

Kaupunkiin saapunut vieras huomaa nopeasti, että ihmisten väliset sosiaaliset suhteet ovat vinksallaan. Epäoikeudenmukaisuus rehottaa ja kaikki elämä kiertyy hopeakaivoksen tai karjankasvatuksen ympärille. Ongelmista ei uskalleta puhua ja vaikeneminen on kultaakin arvokkaampaa — olennaista on, että mikään ei saa häiritä karjankasvatuksen tai hopeakaivoksen toimintaa, josta kaikki saavat enemmän tai vähemmän elantonsa.

Vieras erehtyy kuitenkin sorkkimaan yleisesti tunnettuja salaisuuksia. Asetelma johtaa väistämättä hyvän ja pahan nokkakolariin ja lopulliseen armottomaan välienselvittelyyn. Sankarimme siivoaa kaupungin ystäviensä avustuksella pahiksista yli-inhimillisin ponnistuksin. Kaupungin paha on todella pahaa, joka saa lopulta palkkansa. Tämän jälkeen vieras ratsastaa ilmeettömästi kohti auringonlaskua.

Energia-alaa vahvasti sivuava YLEn tuore minisarja ”Pintaa syvemmältä” näyttää ensimmäisen jakson perusteella noudattavan Clint Eastwoodin elokuvien perusasetelmia. Maalaiskaupunkiin saapuu hylkäämisen ja avioeron kokenut naistoimittaja, joka asettuu asumaan järvenrannalle. Hyvin pian järvi osoittautuu olevan lähes ääriään myöten täynnä epämääräistä kutittavaa ja kirveltävää mutaa, joka on mitä ilmeisimmin lähtöisin paikallisen turveteollisuusyrityksen turpeennostoalueelta.

Ongelmaa selvittämään ryhtyvä sankarimme törmää kuitenkin nopeasti yhteisölliseen vaikenemisen muuriin. Kunnan virkamiehet, asukkaat ja jopa paikallisen kaupan kassa näyttävät olevan jonkinlaisessa salaliitossa paikallisen turveteollisuuden kanssa. Puheet järven mahdollisista ongelmista sivuutetaan nopeasti ja kyläläisille ilmaantuu äkkiä kaikenlaista muuta tekemistä.

Sankarimme kirjastossa työskentelevä lapsuuden ystävä varoittelee vaivihkaa asian ongelmallisuudesta. Koko kaupungin elämä näyttää kietoutuvan turveteollisuuden ympärille — asetelmassa ei paljon paina se, jos järven kalakanta saa siipeensä.

Ensimmäisen jakson perusteella voinee ennustaa, että paikallisen ELY-keskuksen sympaattisesta ja hölmönpuoleisesta rivivirkamiehestä tulee sankarimme liittolainen — ehkä jotain enemmänkin. Hänen esimiehensä, joka vastaa järven vesistötutkimuksesta, taas on ilmiselvä turveteollisuuden lahjoma selkärangaton pahis — Eastwoodin elokuvassa hän ehkä olisi moraalinsa kadottanut sheriffi. Järven rannalla taas elää osittain hassahtanut papparainen, joka täyttää Eastwoodin elokuvien kylähullun tai rapajuopon roolin. Hän vielä sentään muistaa sen kuinka järvi oli joskus kirkasvetinen ja kuhisi erilaisia kaloja.

Eastwoodin draamoissa pahikset ovat tosi pahoja ja hyvät kärsimyksen kautta puhdistautuneita. Ensimmäisen jakson perusteella korruptoituneet virkamiehet ovat tosi pahiksia, mutta vielä emme tiedä minkälaisiksi niljakkeiksi turveteollisuuden napamiehet on roolitettu ”Pintaa syvemmällä” –sarjassa. Viitteitä tästä kuitenkin jo on.

Juonen kulku etenee mitä todennäköisimmin muutaman hankaluuden ja vastoinkäymisen kautta kohti katkeraa välienselvittelyä — sen verran selvältä alkuasetelma näyttää. Sopu, jossa osapuolet ryhtyisivät yhdessä ratkomaan ongelmia, on epätodennäköistä. Lopuksi sankarimme ehkä soutaa savolaismallisella puuveneellä kadoten sumuun.

Energiatoimialan päätyminen draaman aiheeksi on Suomessa harvinaista. Tämä on kuitenkin osoituksena siitä, että energia kiinnostaa yhä enemmän kansalaisia. Ehkä seuraavaksi ruutuihimme rynnistää Arnold Schwarzeneggerin näköinen ”District Heating Man" (kavereiden kesken DHM), joka kuumaa tuubista päästellen nousee lasten sankariksi.