Tanskalaiset rakensivat vuonna 2010 sähkön pientuotannon edistämistä varten nettomittausjärjestelmän. Muutaman vuoden kestänyt kokeilu päättyi valtiontalouden kannalta surkeasti. Tästä huolimatta suomalaiset ovat kaivaneet idean naftaliinista. Perjantaina energiapolitiikasta innostunut professoriryhmä julkaisee ”Maamme energia” –kirjan . Kirjan toimittaja Oskari Nokso-Koivisto hehkuttaa tanskalaisten nettomittausjärjestelmää Ylen uutisissa.

Nettomittauksen periaate on yksinkertainen. Kotitalous tuottaa sähköä itse esimerkiksi aurinkopaneeleilla. Kun sähköä syntyy ylitse oman tarpeen, syötetään se sähköyhtiön verkkoon, josta sitä myöhemmin saa ottaa saman verran käyttöönsä maksutta. Sähköyhtiön verkko toimii siis ikään kuin kotitalouden sähkövarastona.

Kotitalouden lopullinen kustannus syntyy sen mukaan kuinka paljon sähköä syötettiin verkkoon ja kuinka paljon sitä sieltä noukittiin. Tanskalaisten nettomittausjärjestelmässä verkkoon syötetyn ja verkosta noukitun sähkön erotus lasketaan vuoden pituiselle jaksolle.

Tanskassa sähkön pientuotannon nettomittausjärjestelmä käynnistettiin vuonna 2010. Tavoitteena oli vauhdittaa pienimuotoisen uusiutuvan energian tuotantoa etenkin maaseudun pientaloissa. Tanskalaisten laatima laki antoi mahdollisuuden alle kuuden kilowatin tehoisen energiajärjestelmän omistajalle syöttää sähköä sähköyhtiön verkkoon ja ottaa sen takaisin vuoden mittarinlukuvälillä.

Aluksi tanskalaiset eivät innostuneet uudesta ideasta. Vuonna 2012 aurinkopaneelien myynti kuitenkin räjähti, kun tieto nettomittausjärjestelmästä ja sen avulla saatavista hyödyistä tavoitti kansalaiset. Aurinkopaneeleiden hankintaan kannusti erityisesti Tanskan raskaasti verotettu ja kallis sähkö. Itse tuotetusta sähköstä ei kuitenkaan tarvitse maksaa veroa! Kun verottomasti tuotettua sähköä syöttää tänään kymmenen yksikköä sähköyhtiön verkkoon, voi saman määrän noukkia verottomasti takaisin verkosta vaikka kuukauden päästä. Nerokasta ja inspiroivaa — lisäksi tästä sähköstä ei tarvitse maksaa verkkoyhtiölle siirtomaksua.

Ei siis ihme, että aurinkopaneeleiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti lyhyessä ajassa. Alun perin Tanskan poliittisena tavoitteena oli saada maahan 200 megawattia pienimuotoista sähköntuotantokapasiteettia vuoteen 2020 mennessä. Pelkästään vuoden 2012 aikana ostettiin tai asennettiin 70 000 uutta aurinkosähköjärjestelmää, joiden yhteisteho nousi 435 megawattiin. Hankintabuumi painottui vuoden 2012 loppuun, jolloin julkinen keskustelu järjestelmän sulkemisesta lienee kiihdyttänyt hankintoja entisestään. Selvästi liian suuri taloudellinen kannuste ylikuumensi markkinat. Vuoden 2012 jälkeen vuoden mittarinlukuvälillä toimivaan nettomittausjärjestelmään ei ole enää otettu uusia kotitalouksia.

Vuoden 2012 marraskuussa Tanskan verottaja pelästyi. Nettomittausjärjestelmän arvioitiin aiheuttavan Tanskan valtiolle noin 270 miljoonan kruunun eli yli 35 miljoonan euron vuotuiset verotulojen menetykset. Todennäköisesti aurinkopaneeleiden kysynnän karkaaminen käsistä vuoden 2012 lopussa vielä tuplasi valtiontalouden menetykset. Jos aurinkopaneeleiden käyttöiäksi lasketaan 30 vuotta, on aurinkopaneelia vaille jääneiden asiakkaiden kontolle jäävä verotaakan lisäys yli kaksi miljardia euroa! Lisäksi loppulaskuun on laskettava menetetyt sähköverkon siirtomaksut — useita satoja miljoonia euroja — joilta aurinkopaneeleiden omistajat välttyvät. Nekin siirtyvät muiden sähköverkon käyttäjien maksettaviksi. Aurinkopaneeleiden omistajat siis käyttävät sähköverkkoa tuottamansa sähkön varastona ilmaiseksi.

Sosiaalisesti tanskalaisten luoma järjestelmä ei kohtele kansalaisia tasavertaisesti. Järjestelmästä hyötyvät vain ne, joilla oli vuonna 2012 varaa investoida aurinkopaneeleihin.

Laitemarkkinat saatiin myös tällä hässäkällä sekaisin. Kysyntä ylikuumeni nopeasti ja jouduttiin hankkimaan heikkolaatuisia laitteita — pian koko liiketoiminta oli ajettava vauhdilla alas. Proffaryhmän peräänkuuluttamia pysyviä työpaikkoja ja kasvua ei tällä keinolla saatu Tanskaan.

Samalla vaihtelevasti sähköä tuottavan tuuli- ja aurinkosähkön määrä kasvaa. Kysynnän ja tarjonnan pitäminen tasapainossa tulee entistä vaikeammaksi. Sähkön hinta voi vaihdella rajusti. Monet toivovat sähkön kysynnän joustavan entistä enemmän, puhutaan älyverkoista ja älykkäästä mittauksesta. Tanskan malli sulki kuitenkin ison joukon aktiivisia ja tekniikasta kiinnostuneita kansalaisia pois markkinoiden jatkokehityksestä lupaamalla näille vuositason mittauksen ja muuttumattoman sähkön hinnan.

Tanskalaisten kokeilu loppui lyhyeen, mutta sen aiheuttamaa laskua Tanskan kansantalous maksaa vielä pitkään. Oskari Nokso-Koiviston ylistyksestä huolimatta samoja virheitä ei kuitenkaan kannata toistaa Suomessa.

Pekka Salomaa