Sähkölinjan rakentaja Martti Jäyhä istahti väsyneenä suurelle kivelle ja pyyhki hikeä otsaltaan. Syksyllä hyvin alkanut sähkölinjan rakentaminen oli sujunut kehnosti jo useita viikkoja. Työ oli lähes pysähtynyt vanhan niityn laitaan. Niityn ylityksen jälkeen oli tarkoitus raivata uusi johtokatu metsikön läpi pellolle ja kohti Junttipuron sähköasemaa. Uusi sähkölinja oli tarkoitus saada valmiiksi vielä ennen joulua.

Viimeisten viikkojen aikana lähes kaikki oli mennyt pieleen. Päällisin puolin laadukkaat puupylväät halkeilivat käsittelyssä ja kuivilta vaikuttavista pylväistä purskahteli yllättäen tuoretta kyllästysainetta asentajien vaatteille. Maaperässä pylväiden asentajat taas kohtasivat jatkuvasti suuria kivenlohkareita paikoissa, joissa niitä ei pitänyt olla. Aivan kuin maassa kasvaisi kiviä, vaikka maaperätutkimuksen mukaan kiviä ei pitänyt olla lainkaan.

Kiinteältä näyttävä maaperäkin osoittautui omituisen usein pohjattomaksi suonsilmäksi, joka imaisi sähköpylvään ortta myöten syleilyynsä. Työkoneisiinkin oli ilmaantunut vikoja. Traktorin virta-avain oli katkennut virtalukkoon enemmän kuin kerran, paineilmaletkut vuotivat yllättäen ja polttoainesäiliöt saattoivat olla tyhjiä, vaikka mittarin mukaan niiden olisi pitänyt olla täynnä. Yhtenä iltapäivänä jopa ampiaiset olivat rakentamassa pesää työnjohtajan autoon — joulukuun alussa.

Verkonrakennusyhtiön johtajat hermoilivat. Urakointitoiminnassa kilpailu oli kovaa ja jokaisesta urakasta kilpailtiin verissä päin. Työtä tilaavat sähköyhtiöt eivät katsoneet hyvällä silmällä urakoitsijoita, joiden linjanrakentaminen ei pysynyt aikataulussa.

Martti oli työtovereineen tehnyt ylitöitä lähes päivittäin. Tästä huolimatta työt etenivät kuin hidastetussa elokuvassa. Osa päivällä asennetuista pylväistä oli yön aikana vääntynyt vinoon ja osa oli saattanut kaatua.

Vaikeudet olivat alkaneet vajaa kuukausi sitten, kun Martin työporukka oli linjanrakentamistyössään ehtinyt vanhan niityn laidalle. Kuin tyhjästä työmaalle oli ilmaantunut pieni ukonkäppänä omituinen suikkalakki päässään.

— Mitäs pojat täällä niityn laidalla touhuavat tuollaisten laitteiden kanssa, oli ukko kysynyt.

— Tultiin sähkölinjaa rakentamaan, oli Martti tokaissut.

— Luvat ovat muuten kunnossa, hän oli pikaisesti lisännyt.

— Eikä tässä mitään poikia enää olla, vaan yli viisikymppisiä äijiä, joiden parasta ennen päivämäärä on jo aikaa sitten mennyt umpeen, oli Martti itsekseen mutissut.

— Varmasti ne luvat kunnossa ovat, ihan varmasti. En minä sitä epäile. Mutta tiedättekös millä mailla sitä liikutaan, ukko oli kysynyt leppoisasti.

— Maanomistajankin kanssa asiat on kyllä sovittu, oli Martti tähän vastannut.

— Mitäs ne semmoiset maanomistajat oikein ovat? Tämä maahan oli täällä jo silloin, kun kukaan ei osannut vielä mitään omistaa. Eikä niitä omistajiakaan niin kovin kauaa ole maan päällä liikkunut, myhäili ukko harmaata partaansa sivellen.

Ukko vielä ihmetteli, että mihinkäs se sähkölinja oli tarkoitus rakentaa.

— Tuosta niityn poikki ja metsän läpi pellolle ja sieltä Junttipuron sähköasemalle, oli Martti ukolle selittänyt.

— Kuulkaas pojat, eikö olisi parempi kiertää niitty ja metsä tuon vanhan maantien reunaa pitkin. Silloin ei tarvitsisi leikata ilkeää haavaa ikimetsään eikä tökkiä noita tikkuja maaäidin ahteriin. Kyllä teitä poikiakin taitaisi suututtaa, jos joka päivä pitäisi herätä tikut takapuolessa, oli ukko haastellut hymyillen.

Martilta oli loksahtanut suu auki. Mitä ihmettä ukkeli oikein höpöttää?

— Onkohan se joku paikallinen kylähullu tai vääränlaisia sieniä syönyt ympäristöaktiivi, oli hän pohtinut työtovereidensa kanssa myöhemmin.

— Linja rakennetaan suunnitelman mukaisesti. Maastotutkimukset on tehty ja luvat ovat kunnossa. Pitäisikö tässä vielä ryhtyä muuttamaan hyviksi havaittuja suunnitelmia?

Nyt Martti oli kuitenkin jo epätoivoinen. Työ ei etene ja pian on jo joulu. Työpaikatkin saattavat olla vaarassa, jos urakka myöhästyy. Onneksi lunta ei ole vielä maassa ja ilma on muutenkin leuto. Asentajaporukkakin haluaisi päästä kotiin perheidensä luo ja lopettaa jatkuvat ylityöt.

— Eiköhän pojat lopeteta tämä niityn laidalla tappeleminen, hän huudahti työtovereilleen.

— Jos me jollain ilveellä pääsemme niityn ylitse, on edessä vielä linjan raivaaminen metsään. Vedetään linja vanhan tien reunaa pitkin ja kierretään metsä. Kuluuhan siinä melkoisesti ylimääräistä johtoa ja pylväitä, mutta tämä homma on nyt pakko saada valmiiksi. Toimiston insinöörit ovat varmaan tehneet puutteellisen maastoselvityksen. Ei tähän mitään sähkölinjaa voi rakentaa, Martti puuskahti.

Muut olivat samaa mieltä. Linjaus siirrettiin ja porukka ryhtyi työhön. Vastoinkäymisistä ei ollut enää tietoakaan. Joka aamu työmaalle saapuessaan miehistä näytti siltä, että linja oli pidemmällä kuin mihin he työt edellisenä iltana olivat lopettaneet. Martti selitti työtovereilleen sen olevan vain stressin aiheuttama näköharha, vaikka hän itsekin ihmetteli tapahtunutta.

Joulu oli jo lähellä, kun miesten työmaa saavutti metsikön. Linja kiersi nyt siististi niityn ja vanhan aarnimetsän. Sen takana oli pelto ja pellon takana työmaan määränpää: Junttipuron sähköasema. Sähköasemalle asti olisi linja vielä rakennettava, mutta ehtisivätkö miehet rakentaa sen ennen määräaikaa.

Työmaa eteni ripeästi ohi metsikön. Lopulta miehet pysähtyivät kahvitauolle ja ihailivat rakentamaansa linjaa. Tämän jälkeen he käänsivät katseensa pellolle, kohti Junttipuron sähköasema, jonne linja olisi vielä rakennettava. Heidän edessään avautui laakea talvehtimaan valmistautuva pelto — ja valmis siististi rakennettu sähkölinja. Vain muutama pylväs puuttui miesten rakentaman linjan ja pellon ylittävän sähkölinjan välistä.

Martin kännykän soittoääni keskeytti ällistyneiden miesten aatokset. Urakointiyhtiön toimitusjohtaja soitti ja onnitteli miehiä etuajassa valmistuneesta urakasta. Aikataulu alitettiin, vaikka maastossa oli tehty alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeava linjaus. Iloinen toimitusjohtaja kertoi, että miehille oli toimistolla odottamassa joulupaketit kotiväelle.

— Miten me tehtiin tämä, kysyi Martin työtoveri.

— En minä tiedä, mutta nyt se on tehty, vastasi Martti tuijottaen epäuskoisesti pellon ylittävää siististi rakennettua sähkölinjaa.

Energiauutisten toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen Hyvää Joulua!

Petri Sallinen
kirjoittaja on Energiauutisten toimituspäällikkö