Energiamarkkinat ovat öljyn liukastamat. Kun samaan aikaan on lisätty panoksia uusiutuvien energiamuotojen tukemisessa, on ajauduttu ojasta allikkoon. Suomen sähköhuollosta ollaan jo aiheesta huolestuneita. Suomi saattaa olla emälirissä 2020-luvulla, kun omaa sähkön tuotantoa ei ole alkuunkaan riittämiin ja tuontisähkön hinta on pompannut pilviin nykyisestä kuopasta. 

Öljyn hinnan pelätään romahtavan jopa 20 taalaan barrelilta, joka ei kata edes hiekkamaiden tuotantokustannuksia. Öljyn vauhdittama fossiilisten polttoaineiden hintaromahdus on yksi osatekijä, joka on hyvinkin puolittanut sähkön markkinahinnan Pohjoismaissa. Osansa on tehnyt myös hulppeasti tuettu tuulisähkö. Kyseessä oli energiapoliittinen harhaisku, jollaisiin enää ei ole varaa. Talouden alamäestä juontuva energian kysynnän hiipuminen on myös edesauttanut kehitystä. 

Energiamarkkinoiden seuraaminen on kiehtova harrastus. Pelissä on nyt enemmän liikkuvia osia kuin vuosikymmeniin. Maailman energiamarkkinoilla eletään ennen kokematonta murrosvaihetta, jonka yhtenä käynnistäjänä voi monesta syystä pitää öljyä. Lisäksi on saatu riittämiin muistutuksia siitä, miten yhden energiapelin palikan liikahdus aiheuttaa dominoefektejä, joista monet ovat odottamattomia. Kun yhden toimet vaikuttavat kaikkiin, pahenee härdelli entisestään. Pariisin ilmastokokous vaikuttaa osaltaan maailman energiapeliin, mutta vasta pitkällä viiveellä ja kokouksen tuloksista riippuen.

Sähkömarkkinoilla alkaneen myllerryksen vaikutukset jo tunnetaan. Muutosten tuulen voimakkuutta Suomen lähialueilla lisäävät EU:n jäsenmaiden tyystin toisistaan poikkeavat energiavisiot.  Energiapolitiikan erot näyttävät vain korostuvan, sillä toimet ja suunnitelmat ovat kuin eri maailmasta. Ruotsi ja Saksa ajavat ydinsähkön kapasiteettia alas. Isossa-Britanniassa ja Suomessa ydinsähköön luotetaan. Saksa tukee huimilla summilla uusiutuvia energiamuotoja toisin kuin saarivaltakunta. Se, että Kiina investoi Britannian ydinsähköön, jolle on peräti luvattu tukea saman mallin mukaan kuin tuulisähkölle - tuplahinta nykyiseen sähkön hintaan verrattuna -, on yksi mielenkiintoisista oireista.

Epävarmuus korostuu kaiken aikaa ja arvaamattomasti myös Suomen kehityksen takia. Esiin on jo nostettu ikävä kyllä jo nyt realistinen uhkakuva, jonka mukaan sähkön jakelua joudutaan piankin rajoittamaan. Tuonnista riippuvaisen Suomen sähköhuollon edessä on haasteita, joita ei kuunaan odotettu esiin nousevan, ja joihin kuitenkin on myös omien toimien ansiosta ajauduttu. Taivaanrannalle nousee kaiken lisäksi aina vain uusia synkkiä pilviä. Tätä menoa Suomen sähkön tuotantokapasiteetti on 2020 nykyistä pienempi ja tuontisähkön hinta on lähtenyt reiluun nousuun. Muut Pohjoismaat, joihin Suomi on luottanut kuin pukki sarviinsa, myyvät tuottamansa vesisähkön hyvällä hinnalla mieluummin Keski-Euroopan markkinoille tai Isoon-Britanniaan. Suomi jää nuolemaan näppejään, sillä 2020-luvulla jo muutaman miljardin euron kansakunnalle maksaneesta tuulisähköstä ei ole apua huippukulutuksen aikaan, kun pakkaset paukkuvat tyynessä talvisäässä. Eikä muulla tavalla sähköä tuottavia laitoksia ole Olkiluoto kolmosen lisäksi verkkoon kytketty. Siksi Pyhäjoella ei sallita samanlaisia viivästyksiä kuin on Olkiluodolla tapahtunut.      

Liuskeöljyn ja liuskekaasun saati sitten arkisten energialähteiden hyödyntäminen on tyssännyt. Silti kaasua ja varsinkin öljyä tulvii markkinoille tavalla, johon kysyntä ei kykene alkuunkaan vastaamaan. Kuka arvasi, ei ainakaan Rooman klubi yli 40 vuotta sitten, että tarjolla olevalle öljylle ei löydy käyttöä saati sitten edes varastopaikkaa. Toki fossiilisesta tuontienergiasta riippuvaiset kansantaloudet hyötyvät, kun meri-, ilma- ja maatieliikenteen sekä muutkin energiakustannukset alentuvat. Kerettiläinen rohkenee väittää, että öljyn barrelihinnan nouseminen sataan talaan tekisi monella tavalla hyvää. Sähkön tuotantoa kannattaisi jälleen rakentaa ja Suomen vientituotteille olisi kysyntää. Öljyn hinnan kohoaminen voisi nostaa Suomenkin ylös uhkaavasta deflaatiokierteestä. Uusiutuvan energian näkymiä kallistuva öljy liukastaisi, sillä halpa öljy vähentää kiinnostusta investointeihin ja energian käytön tehostamiseen.      

Suomen on aika vaihtaa mallimaataan. Saksan, joka lopulta sopi huonosti esikuvaksi, sijalle valitaan Iso-Britannia. Energiewendellä on monta puolta, jotka eivät Suomeen sovi. Saksan ydinvoimalaitokset aiotaan sulkea 10 vuoden kuluessa, hiilen polttoa on edelleen lisätty ja biosähköön on sijoitettu kymmeniä kertoja enemmän kuin Suomessa. Lisäksi, Suomen huomista ennakoiden, sähkön kuluttajahinta on Saksassa kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Englanti astuu enemmän yhtä jalkaa Suomeen kanssa, ainakin pääpiirteissään. Kivihiilestä halutaan siellä luopua jo vuonna 2025, ydinsähkön tuotantokapasiteettia lisätään ja biosähkön tukia ajetaan alas. Suomesta poiketen, Britannia, jolla on kaasua omastakin takaa, panostaa kaasuun sähkön tuotannossa.

Suomenkin varavoimana pidetyn hiilisähkön tuotanto hupenee, kun hiilen käyttö niin yhdistetyssä sähkön ja lämmön sekä lauhdesähkön tuotannossa vähenee. Tässäkin pilkahtaa Suomen sähköhuollon vino suunta, sillä lämpökeskuksissa ei synny sähköä. Yhdistetyn sähkön ja lämmön suosion hiipuminen vähentää tuntuvasti energian käytön tehokkuutta, jolla Suomi on ylpeillyt. Pako fossiilisista polttoaineista yleistyy myös isommassa kuvassa, kun kansanvälisillä markkinoilla operoivat sijoittajat vetäytyvät ison hiilijalanjäljen jättävistä yrityksistä. Se, mihin tämäkin johtaa, selviää aikanaan. 

Energiapelissä on vakava vaihe. Erisuuntiin vievät suunnitelmat sopivat huonosti yhteisiin sähkömarkkinoihin. Pienet ja syrjäiset maat, kuten Suomi, ovat vaarassa jäädä jalkoihin, elleivät pidä puoliaan. Jos Ruotsissa ja Norjassa tuotetaan 2020-luvulla sähköä pääasiassa vesivoimalla, tuulella ja auringolla, ei Suomeen aina liikene sähköä, jonka hinta kaiken lisäksi tulee huimasti nousemaan. Koska uusien voimalaitosten yvat ja muut menettelyt vievät vuosia, on turha pyristellä, kun tilanne on päällä. Suomen huoltovarmuus voidaan pelastaa, jos toimiin hetimmiten ryhdytään. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategian 2016 rakentaminen on poikkeuksellisen haasteellista merkityksellistä kansakunnan hyvinvoinnin kannalta.