25.01.2016, kello 15.34

Pää kylmänä

Entisen europoliitikon Eija-Riitta Korholan joulukuun puolivälissä esittämä mielipide Pariisin ilmastosopimuksen piristävän vaikutuksen vähäisestä merkityksestä Suomen viennille ja työllisyydelle on jäänyt vähemmälle huomiolle. Korhola pitää innostusta ja odotuksia ylimitoitettuina. Ilmastopolitiikasta väitelleen filosofin — kuten hän itseään kutsuu — näkemyksille löytyy paljon perusteita.

Lähivuosikymmeninä maapallon ilmastokehityksen muuttamiseen sijoitettavat tuhannet miljardit eurot kiinnostavat kaikkia ja kaikkialla. Apajille pääsemiseen uhrataan myös valtioiden voimavaroja. Kun jaossa on myös yhteisesti kerättyjä jättipotteja, on sumplimisen mahdollisuus olemassa.

Tietenkin olisi kivaa, jos Suomi saisi ilmastobuumista kunnon potkun maailmanvalloituksille ja vientitoiminnalle. Mutta miten suomalainen markkinointi, suomalaiset tuotteet ja suomalainen osaaminen yhtäkkiä kykenisivät rynnimään kaikista ovista ja ikkunoista maailmalla, kun onnistumisia ei ole tähänkään asti kovin paljoa ilmaantunut. Todellisuudessa naapurit juoksevat jo kaukana edellä — Tanskan ja Ruotsin clean tech -toimialojen vienti on jo moninkertainen Suomeen verrattuna. Globaaleilla markkinoilla viuhtoo jättiyritysten armeijat, joiden resurssit ja verkostot ovat ylivertaiset. Kun maailman suurimman työpajan Kiinan kanssa ei edes Saksa pärjää esimerkiksi aurinkoteknologian tuotannossa, niin miten siellä voisi pärjätä piskuinen ja kilpailukyvytön Suomi.

Kiina ja Intia ovat kaikkien fokuksessa — kummallakin on sitä mitä Suomelta puuttuu. Mailla on valtavat kotimarkkinat ja akuutiksi muodostunut hätätila — kaupunkien ilma on lähes hengenvaarallista. Asioita yritetään korjata valtiovallan työnnön ja tukien avulla. Samalla maiden yrityksillä on mahdollisuus tahkota tuotteita valtavina sarjoina ja tuotannon edullinen kustannusrakenne mahdollistaa muidenkin kuin omien markkinoiden valtauksen. Koko totuus paljastui karuudessaan suomalaisen biolaitevalmistajan lausunnosta muutama viikko sitten Kauppalehdessä: ”Ensimmäinen kysymys ulkomailla yleensä on, miten kauppa käy teillä kotimaassa?”

Suomella on tietenkin erityisosaamista, joka käy kaupaksi hinnasta huolimatta. Vaikka tarjolla olisi vain promillen osia jättimäisiksi kasvavista markkinoista, kannattaa silti yrittää. Lupaavaa visiota himmentää kuitenkin se, että muutamat kaukomaillakin menestyneet korkean teknologian clean tech -yritykset ovat joutuneet tiukassa paikassa luopumaan osaajistaan yt-neuvottelujen jälkeen.

Monella suomalaisella biotalouden teknologiaa ja tuotteita valmistavalla yrityksellä on edessään kurjen kohtalo. Suo jäätyy liian aikaisin. Halpa öljy ja kivihiili ovat jo suistaneet kotimaisen energian laitevalmistajat ja koneyrittäjät kaltevalle pinnalle. Kotimaisesta hakkeesta on tullut monelle voimalaitokselle kalleinta mahdollista polttoainetta — sillä ei ainakaan kannata tuottaa enää lauhdesähköä. Bioenergiaklusterin konkurssiaallon uhka saattaa olla lähellä. Tämän luulisi huolestuttavan poliitikkoja ja ministeriöitä.

Kotimarkkinoiden merkitys ilmastoteknologian maailman valloituksessa kirkastuu entisestään tilastotietojen avulla. Tilastojen mukaan yli 90 prosenttia ilmastopäästöjen kasvusta tapahtuu kehittyvissä maissa. Toisen tilastollisen ääripään mukaan 3,5 miljardia maapallon asukkaista tuottaa vain kymmenen prosenttia hiilidioksidipäästöistä — tämä on köyhin puolikas maapallon asukkaista. Suomalaisen hiilijalanjälki on lähes viisi kertaa suurempi kuin intialaisen. Näistä voi vetää johtopäätöksiä, jotka vahvistavat Korholan epäilyjä.

Markku Niskanen

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit