Kirjoitan tätä torstaina 7.1. Kantaverkkoyhtiö Fingridin sivut ovat kovalla rasituksella, mutta tästä huolimatta löydän sieltä sähkön tuotannon ja kulutuksen perustiedot. Huomaan että, Suomessa käytetystä sähköstä ajoittain jopa liki kolmannes on tuotu naapurimaista. Sähköä tuodaan täysillä Venäjältä ja Ruotsista — tavallisuudesta poiketen kohtalaisesti myös Virosta. 

Sähköntuotantokapasiteetti — erityisesti muuttuvien tarpeiden mukaisesti joustava kapasiteetti — on vähentynyt Suomesta viime vuosina. Erityisesti tällaisina pakkaspäivinä suomalaisten sähkön saanti on vahvasti tuonnin varassa.

Ennen kuin ripottelemme tuhkaa päällemme ja alamme voivotella sähköomavaraisuuden heikkenemistä, kannattaa kuitenkin miettiä mistä tilanne kertoo. Tavaroiden ja hyödykkeiden tuonti — jopa sähkön tuonti — on ihan normaali ilmiö. Suomi on osa eurooppalaisia yhteismarkkinoita. Jos tuonti on halvempaa kuin tuotteen hankkiminen kotimaasta, jyrää tuonti — olipa sitten kyse juustosta tai sähköstä. Juustoissa on sentään eri makuja — sähkö maistuu aina samanlaiselta, vaikka sähköä voidaankin tuottaa monella eri tavalla.

Sähkön osalta nykytilanne on siinä mielessä ongelmallinen, että pelivaramme on hyvin pieni. Jos jokin merkittävä sähkön siirtoyhteys tai voimalaitos rikkoontuu, vaikuttaa tämä sähkön saatavuuteen.

Yhteiskunta puuttuu energian tuotantoon hanakasti, vaikka elämmekin Euroopan unionin yhteismarkkinoilla. EU-maat tukevat eri energiantuotantomuotoja monilla eri tavoilla. Energiantuotantoa tai tuotantolaitoksia verotetaan maasta ja tuotantomuodosta riippuen vaihtelevilla tavoilla — uusien voimalaitosten rakentamisen tai vanhojen laitosten ylläpitämisen kannattavuus vaihtelevat maakohtaisesti. Osasyy Suomen tiukkaan tilanteeseen on runsaskätisiä tukia nauttivien energiantuotantomuotojen alas painama markkinahinta. Siksi en huuda tukien lisäämisen perään.

Jotta tulevaisuus olisi parempi, tarvitaan muutamia parannuksia. Ensimmäinen on energiapolitiikan pitkäjännitteisyys ja sitä myöten luottamus investointiolojen vakauteen. Jos investointia harkitseva pelkää pelisääntöjen muuttuvan kesken kaiken, pitää tuottoa saada kasvaneen riskin vuoksi enemmän.

Toinen asia on erilaisten tuotantotukijärjestelmien vaikutus — ne estävät markkinoiden tehokkaan toiminnan. Tukijärjestelmät on syytä ajaa alas mahdollisimman pian. Annetuista lupauksista ei saa lipsua, jotta oltaisiin pitkäjännitteisiä.

Kolmas ja muutaman seuraavan vuoden aikana pikaisesti ratkaistava hyvin tärkeä asia on sähkön ja lämmön yhteistuotannon kohtalo. Yhteistuotanto on paukkupakkasilla Suomen tärkein sähköntuotantomuoto ja kriittinen sähkön lähde. Yhteistuotannon edellytyksistä on huolehdittava: ei uusia veronkiristyksiä ja suunnitelluista veronkiristyksistä on luovuttava. Kaukolämmölle on taattava tasapuolinen kilpailuasema muihin lämmitysmuotoihin verrattuna. Esimerkiksi rakentamismääräyksillä ei saa suosia jotain lämmitystapaa ja syrjiä toista.