Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n bioenergia-asiantuntijat pakotettiin hiljattain antamaan julkilausuma, kun brittiläinen politiikan tutkimuslaitos Chatham House julkaisi kiistanalaisia näkemyksiään metsäenergian ilmastohyödyistä. IEA:n yli 125 kansainvälistä tutkijaa, joista 84 professoreita, totesivat poikkeuksellisen tiukasti raportin sisältävän perustelemattomia väitteitä ja virheellisiä argumentteja biotaloudesta. Julkilausuman mukaan raportti ei vastannut tieteellistä tietoa bioenergian ilmastohyödyistä: Raportti yliarvioi passiivisen metsätalouden ilmastohyödyt, antoi väärän kuvan hakkuiden vaikutuksista hiilivarastoihin ja johti harhaan keskittymällä lyhyen aikavälin vaikutuksiin. Siinä ylenkatsottiin bioenergian roolia tukea energiantuotannon siirtymää vähähiiliseksi ja jätettiin huomiotta se, että bioenergia voi kannustaa metsänomistajia investoimaan kestävään metsätalouteen. Yleisesti ottaen raportti tarkasteli asiaa liian kapeasta näkökulmasta. Bioenergia on yksi osa kestävää metsätaloutta, joka tuottaa myös muita hyötyjä kuten materiaaleja.

IEA haastoi lausumassaan kirjoittajat keskusteluun ja totesivat, että bioenergian ja biotalouden kehittäminen on äärimmäisen tärkeää vähähiilisyyteen siirtymisessä. Tämänlainen ulostulo on poikkeuksellista arvostetulta IEA:lta. Se viestii kuitenkin hyvin nykyisestä energiapoliittisesta keskustelusta. Tutkijat eivät malta käydä debattia tiedelehdissä tai IPCC:n ilmastotutkijafoorumeilla, vaan kirjoittelevat sanomalehtien vieraskynäpalstoille.

IEA:n pyyntö palata keskustelemaan tieteellisiin seminaareihin viestii tutkijoiden turhautumisesta. Biotalouden vastustajat näyttävät mielellään kärjistävän viestinsä saadakseen sen kuuluville. Viestistähän saa terävän, kun ottaa riittävän kapean tarkastelukulman. Perinteisempiä käsityksiä ja laajempaa tarkastelua puoltavat tahot tyytyvät yleensä maltillisempaan ilmaisuun – eivätkä päädy julkisuuteen. Näiden tahojen viesti on yleensä se, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja vaikutusketjuja on tarkasteltava laajemmin.

Esimerkiksi metsäntutkimuksen osaajien verkosto, Euroopan metsäinstituutti EFI, toteaa tuoreessa raportissaan, että biotalouteen liittyvät tulokset ovat äärimmäisen herkkiä tutkimuksen oletuksille ja rajauksille. He suosittelevat poliitikoille laajemman perspektiivin käyttämistä samaan tapaan kuin IEA. EFI korostaa, että politiikan pitää ohjata pois fossiilisista eikä aiheuttaa kilpailua bioenergian ja muiden uusiutuvien välillä. Lisäksi he toteavat, että poliittinen mikromanageeraus kieltämällä tiettyjä jakeita aiheuttaa tehottomuutta ja hallinnollista taakkaa sekä voi vähentää haluja investoida bioenergiaan.

Tieteen popularisointi on kannatettavaa, kunhan kirjoittajat kunnioittavat siihen liittyviä reunaehtoja. Metsäenergiaan ja biotalouteen liittyvä julkinen keskustelu alkaa tosin olemaan lähinnä ikävystyttävää: Eikö taaskaan mitään uutta sanottavaa. Odotan mielenkiinnolla IPCC:n seuraavaa raporttia, jossa toivon mukaan tämä keskustelu on laitettu globaaliin kontekstiin. Mitenköhän eurooppalainen tieteellisen tarkka lähestymistapa otetaan vastaan kehittyvien maiden ruokatulilla. Sitähän se maapallon biotalous todellisuudessa on.

Jukka Makkonen
kirjoittaja on bioenergian asiantuntija