Muutaman edellisen vuoden kuluessa käytännössä kaikkiin sähkön käyttöpaikkoihin on asennettu etäluettavat tuntimittarit. Investointi on ollut huomattavan suuri ja sähkön käyttäjät ovat joutuneet maksamaan niistä aiheutuvat kustannukset. Jakeluverkon haltijoille tuntimittareiden kautta on ehkä saatu hyödyllistä kuormitus- ja häiriötietoa, mutta sähkönkäyttäjät ovat jääneet ilman tuntimittauksesta saatua hyötyä. Sähköyhtiöt ja etenkin sähkön puhelinkauppiaat myyvät ”kiinteähintaisen” sähköenergian ostoon asiakkaita vuodeksi tai kahdeksi sitovia sähkösopimuksia. Näissä sopimuksissa sinänsä julkista tietoa olevat sähkön pörssihinnat eivät pääse lainkaan kuluttajien tietoisuuteen asti eivätkä heitä hyödyttämään.

Nyky-yhteiskunnan yleisessä puheessa kaikkea energian käyttöä sekä sen tehostamisen saavutuksia ja tavoitteita on alettu käsitellä vain vuositasolla laskien energian ja polttoaineiden lämpösisältöjä yhteen välittämättä niiden eriaikaisuudesta tai yhteismitattomuudesta. Kilowattitunnin lisäksi näissä laskelmissa tai määrien kuvauksissa mittayksikkönä usein käytetään myös ”sähkölämmitetyn omakotitalon” tai ”kerrostalokaksion” sähkön vuosikulutusta.

Polttoaineisiin verrattuna sähköllä on yksi olennainen polttoaineista poikkeava ominaisuus: Sen tuotanto- ja toimituskustannus riippuu voimakkaasti sen käytön ajankohdasta. Harhaanjohtavaa on etenkin tuuli- ja aurinkosähkön tuotannoissa ilmoittaa vain laitteistojen maksimiteho ilman ns. huipun käyttöaikaa sekä lisäksi ilmoittaa vain tuotettu tai arvioitu vuosituotanto. Samaa ilmiötä edustaa ns. netotusvaatimus, jossa kesäkaudella verkkoon toimitetun ylituotannon (sekundaa) tilalle tulisi talvikauden tuotantovajeen aikana toimittaa verkosta sama määrä korvaavaa sähköä (priimaa).

Sähkölle on olemassa julkinen myyntihinta, tuntihinnat, jotka määräytyvät kerran vuorokaudessa pohjoismaisessa sähköpörssissä. Tilastoituja tuntihintoja käyttämällä mille tahansa tuntimitatulle tuotetulle tai käytetylle sähköenergian määrälle voidaan jälkikäteen tukkutasolla laskea sen vuosikohtainen kokonaisarvo euroina, tarvittaessa jopa liukuvana 12 kuukauden arvona. Lisäämällä tuohon lukuun arvonlisävero ja tarjolla olevan sähkönmyyjän marginaali ja perusmaksu sekä sähkön siirtomaksut päästään lukuun, jonka pohjalta voi tarkastella tehdyn investoinnin tuottoa tai järkevyyttä vailla ilman, tuulen tai auringonpaisteen luomaa tehoharhaa.

Suomessa on uusien ja saneerattavien omakotitalojen rakenteita, tuuletusta ja lämmitystä ohjattu ajoittain uusituilla rakentamismääräyksillä ja ohjeilla. Niiden noudattamista valvotaan pääosin rakennus- tai muutoslupamenettelyllä sekä rakennusten laatua myös energiatodistuksilla omistajanvaihdosten ja vuokrausten yhteydessä. Energiatodistukset laaditaan talojen rakenteiden pohjalta. Tuloksena on muotoa kWh/m2/vuosi oleva E-luku. Todistukset ovat voimassa enintään kymmenen vuotta.

E-luvun pitäisi kuvata talon lämmitysenergian tarvetta sekä sen energian käytön ympäristöystävällisyyttä. Todellisuus on osoittanut, että tuo E-luku on kaukana todellisuudesta varsinkin suoran sähkölämmityksen taloissa. Se on aivan liian suuri johtuen sekä sähkölle osoitetusta ”lämmitysmuotokertoimesta” että lämmitysenergian tarpeen olettamisesta samaksi kuin vesikiertoisilla lämmitystavoilla. Eroa aiheuttaa lisäksi sekä taloussähkön hyödyntämiskyky lämmitykseen että sähkön tarve myös muissa lämmitystavoissa. Ympäristövaikutusten kohdistaminenkin ontuu pahasti, koska sähköä oletetaan myytävän vakiohinnalla ympäri vuoden ilman päästöohjausta.

Sähkölle, sähkön käytölle ja sähkölämmitykselle tulee laatia oma e-lukunsa, oma energiatodistuksensa. Sen mittayksikkönä tulee olla €/m2/vuosi, koska tätä yhteiskuntaa tulee ohjata taloudellisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Kun se lasketaan kertomalla mitatut tuntienergiat vastaavan tunnin Elspot-hinnalla ja jakamalla se talon lämmitettävällä pinta-alalla, saadaan e-luvusta todella kuvaava talon energiankäytön indikaattori. Sitä pienentävästi, eli myös euroja vapauttaen, voidaan toimia muun muassa säästämällä energiaa, välttelemällä suurpäästöisiä sähkön tuotannon tunteja, siirtämällä sähkön käyttöä yöhön ja viikonvaihteisiin, parantamalla eristyksiä, investoimalla lämpöpumppuihin, jne. Tuo e-luku olisi todella paljon kertova asunnon ostajalle ja vuokraajalle, se olisi heti päivitettävissä halutulle jaksolle ja sen ennen-jälkeen arvolla olisi mahdollista arvioida suoritettujen toimien ja investointien järkevyyttä.

Ajan tasalla oleva, tuntimittaukseen ja Elspot-arvoon perustuva, sähkön e-luku (€/m2/vuosi) on monin verroin järkevämpi ja hyödyllisempi kuin lähes kymmenen vuoden välein määritetty E-luku (kWh/m2/vuosi). Ajan mittaan sähkön myyjät alkanevat tarjota sitä asiakkailleen hyödyllisenä lisätietona heidän sähkön käytöstään.