Etäluettavat tuntitasoista mittaustietoa tuottavat sähkömittarit on asennettu kaikkiin kulutuspaikkoihin. Ne mahdollistavat sähkön myynnin tuntikohtaisin hinnoin pienimmillekin kuluttajille. Kuluttajalla on nyt mahdollisuus vaikuttaa sähkölaskunsa suuruuteen valitsemalla käyttönsä ajankohdat.

Pörssisähkön tuntihinnat ovat edellisenä päivänä määräytyneet pohjoismaisessa sähköpörssissä ja ne ovat sähkön ostajan nähtävissä esimerkiksi älypuhelimen ”Tuntihinta”-sovelluksessa. Sen avulla asukas voi valita milloin on edullisempaa saunoa ja käyttää pesukoneita, tai suorittaa suurempia ruoanlaitto-operaatioita.

Sähkön tuntihinta on korkealla silloin, kun tuotantoon on jouduttu ottamaan eniten päästöjä aiheuttavaa ja hyötysuhteeltaan huonointa tuotantokoneistoa, joka yleensä tarkoittaa fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia.

Jos siis ostat sähkösi tuntihinnoiteltuna ja ohjaat sähkön käyttöäsi halvemmille tunneille, teet samalla ympäristöteon pienentämällä aiheuttamiasi päästöjä. Jos et tee mitään, ainakin maksat sähköstäsi noina tunteina enemmän kuin mitä maksaisit siitä vuoden kaikkina tunteina voimassa olevalla keskimääräisellä vakiohinnalla.

Edellä sanotusta seuraa, että pörssisähköön todennäköisesti siirtyisivät vain ne, jotka edullisempien kuormitusominaisuuksiensa takia siitä hyötyisivät ja vanhanaikaiselle yksihintaostolle jäisivät ne, jotka aiheuttavat enemmän päästöjä ja nostavat sähkön keskimääräistä myyntihintaa muiden kustannuksella. Aivan samalla tavalla tunnottomasti päästöjä aiheuttavat ne eko-, hylje-,tuuli-, vesi-, ym. sähkön ostajat, jotka ovat sähkön ostossa mukana ympärivuotisilla energiamaksuilla.

Halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi sähkön osto tuntihinnoiteltuna tulee tehdä pakolliseksi kaikille sähkön käyttäjille. Sen seurauksena eräiden sähkön käyttäjien sähkökustannukset laskisivat ja eräiden nousisivat, mutta laskutuksen parempi kohdistuminen ympäristön rasittajille paranisi. Samalla tosin myös muuttuisi eräiden energiansäästöinvestointien kannattavuus. Tarkastelunäkökulma näet muuttuisi yksisilmäisestä energiansäästöstä rahansäästöksi.

Pörssisähköä myydään asiakkaille yleensä jollain ”spot”-nimikkeellä, jossa pörssisähkön tuntinoteerauksiin lisätään arvonlisävero ja myyjän marginaali lisättynä jollain perusmaksulla. Koska arvonlisävero on prosentuaalinen, se korottaa erityisesti kalliimpien tuntien hintoja ja korostaa siten kalliiden tuntien ohjausvaikutusta, eli on vaikutukseltaan oikeansuuntainen ja ohjaa ympäristötekoihin.

Perusmaksun oikeutusta spot-hinnoittelussa on vaikea ymmärtää. Mittarointikustannuksen aiheuttama se ei ainakaan voi olla, koska mittareiden hoito ja asennus ovat verkkoyhtiöiden velvollisuuksia. Jos se on kaupanteko- ja laskutuskustannus kuuluisi se myyjän marginaaliin ja olisi siellä ohjaamassa energian käytön ajankohtia parempaan suuntaan.

Tuntitasoisen tiedon yleisestä saatavilla olosta huolimatta on outoa, että eri tuotannoista ja kulutuksista kerrottaessa puhutaan vain vuosienergioista ilman mitään ajankohtaan liittyvää tietoa. Julkisuuteen on vakiintunut mm. omituinen energiayksikkö ”sähkölämmitetyn omakotitalon vuosikulutusta vastaava energiamäärä”. Tätä ”mittayksikköä” käytetään yleensä kuvaamaan erilaista satunnaissähköä tuottavien myllyjen vuosituotantoa, vaikka kyseinen tuotanto ei aikajaoltaan sopisi lainkaan sähkölämmitetyn omakotitalon tarpeisiin. Syksy ja kevät saattaisi menetellä, mutta talvella tulisi vilu ja kesällä olisi pakko keksiä lisäjäähdytystä. Siinä ovat sekundat ja priimat sekaisin.

eero.pere(ät)gmail.com