Maailman öljyteollisuus on onnistunut hyvin teknologianeutraaliuden varjelemisessa. Kilpailevat käyttövoimat ajettiin nurkkaan heti vuosisadan vaihteen jälkeen ja öljynkulutus liikenteessä kasvaa vuosi vuoden jälkeen. Teknologianeutraaliutta varmistaa Suomessakin 100 vuoden aikana rakennettu polttonesteiden jakeluverkosto ja siten käytännössä polttomoottori-ajoneuvoille monopolisoitu tieliikenne ja tieliikenteen palvelut. Ainoastaan ohimenevät kriisit ovat ajoittain kyseenalaistaneet teknologianeutraaliutta. Ennen 70-luvun öljykriisejä oli autoissa tärkeintä koko ja moottorin tilavuus, mitä isompi, sitä parempi. Öljykriisin jälkeen energiatehokkuuskin alkoi kiinnostaa.

Liikenteen tulevaisuutta pohtiessa on hyvä tunnustaa kaksi tosiasiaa. Ensinnäkin öljy loppuu joskus. Ja vaikkei öljy täysin loppuisikaan, joudutaan sitä hakemaan yhä hankalammista paikoista hupenevien litrojen saamiseksi maanpinnalle. Jos öljyä olisi saatavissa helposti yllin kyllin, emme näkisi uutisointeja arktisesta öljynporauksesta tai öljyhiekasta. Öljyn etsinnästä aiheutuu yhä suurempia ympäristöhaittoja ja saatua öljylitraa kohti joudutaan käyttämään yhä enemmän energiaa, saanto heikkenee.

Toisekseen biopolttoaineet eivät riitä liikenteen tarpeisiin, eivät jos liikkumistarpeiden odotetaan pysyvän läheskään nykymäärissä. Biomassan riittävyys voi Suomessakin jossain vaiheessa nousta teemaksi. Onko kannattavampaa muuntaa puumassaa biodieseliksi monimutkaisella ja energiaa kuluttavalla prosessilla vai hyödyntää sama puumassa sähkön- ja lämmöntuotantoon energiatehokkaissa CHP-laitoksissa?

Liikenteessä teknologianeutraalius on onneksi viimein uhattuna. Autonvalmistajat ovat katkaisseet vuosisataisen napanuoran öljyteollisuuteen ja tuovat uusia sähköä ja kaasua käyttäviä automalleja markkinoille. Myös tieliikenteen palvelut ovat teknologianeutraalissa murroksessa. Sähkö- ja kaasuautoille rakennetaan euroopanlaajuista palveluverkostoa.