YLE uutisoi hätkähdyttävästi, että tuulivoima alentaa sähkön hintaa melkein 70 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Uutinen perustuu Aalto-yliopiston professori Matti Liskin ja tutkija Iivo Vehviläisen tuoreeseen tutkimukseen.

YLEn uutisotsikon perusteella sähköasiakkailla näyttää olevan syytä juhlaan. Valitettavasti jo tutkimus itsessään ja sen päätutkija Liski YLEn haastattelussa pikemminkin varoittelevat asiakkaita kuin kehottavat korkkaamaan kuohujuomaa.

Itse tutkimuksessa on tehty teoreettinen mallinnus siitä, miten 10 TWh lisäykset tuulivoimaa pohjoismaisille sähkömarkkinoille vaikuttavat sähkön tukkumarkkinahintaan ja sitä kautta muiden sähköntuottajien saamiin sähkön myyntituottoihin. Tutkimuksessa on arvioitu, että tuulivoimatuotanto olisi Pohjoismaissa vuonna 2020 yhteensä noin 50 TWh. Suomen sähkönkulutus oli viime vuonna 83 TWh.

Sähkön tukkuhinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Siksi ei ole mikään yllätys, että hinta laskee, kun tarjontaa lisätään nopeasti ja paljon.
Tutkijoiden mallinnuksen ensimmäinen perusoletus on, että muu tuotanto ja kulutus eivät muutu, vaikka tuulivoimaa tuodaan todella paljon markkinoille. Tämä on tietysti täysin mahdoton ajatus käytännön elämässä ja on outo oletus millä hyvänsä markkinoilla.

Jo nyt on huomattava määrä tuotantokapasiteettia poistunut markkinoilta ja lisää on poistumassa, mm. ydinvoimaa Ruotsista. Lisäksi todella monet tuotantoinvestoinnit ovat jääneet tekemättä, kun markkinoilla ei ole kysyntää sähkölle. Energiatehokkuustoimet jäävät kannattamattomina tekemättä. Ilman tuettua tuulivoimaa tuotanto ja kulutus olisivat varmasti erilaisia.

Alhainen hinta kannustaa myös myymään sähköä Pohjoismaiden ulkopuolelle. Sähkön siirtoinvestoinnit ja –suunnitelmat Norjasta Hollantiin, Saksaan ja Englantiin ovat tästä kokemusperäisiä esimerkkejä.

Nämä tekijät ovat tutkimuksessa kokonaan käsittelemättä. Tästä johtuen tutkimus antaa aivan liian suuren vaikutuksen tukkuhintoihin jo lyhyelläkin tarkastelujaksolla.

Oleellinen johtopäätös on kuitenkin paljon merkittävämpi: olemme vaarassa siirtyä sähköjärjestelmään, jossa kaikkea tuotantoa on tuettava. Tutkijat kertovat aiheellisesti huolensa siitä, ymmärtävätkö poliitikot, mitä on tapahtumassa.

Jos kuvittelemme, että tukemalla mittavasti tuulivoimaa saamme halvemman sähkön, teemme mittavan virhearvion. Kokemus osoittaa, että maissa, joissa on eniten tuettua tuotantoa (tuuli + aurinko), on selvästi kalleimmat sähkön asiakashinnat. Se ei ole sattumaa.

Valitsemalla voittajateknologiat ja tukemalla niitä voimallisesti, aiheutamme odottamattoman suuria vaikutuksia koko järjestelmään. Joudumme tielle, jossa on rakennettava valtavasti lisää verkkoja, pidettävä yllä varakapasiteettia ja tuettava vähän käyviä laitoksia, jotta ne eivät poistuisi markkinoilta.

Järjestelmästä tulee kallis ja vaikeasti hallittava. Asiakas maksaa lopulta paitsi uusiutuvan energian tuotantotuet, myös kaikki muut järjestelmän kustannukset. Mitä kalliimpi järjestelmä, sitä korkeammat hinnat.

Tuulivoima sopii sinänsä mainiosti pohjoismaisille sähkömarkkinoille. On myös hyvä, että tuulivoiman alkutaipaleella on sen käyttöönottoa tuettu. Tutkimus osoittaa hyvin, että jatkuva tukien tie johtaa lopulta holtittomaan tilaan, joka ei ole kenenkään hallinnassa.

Siksi johtopäätöksen tutkimuksesta onkin oltava se, että laajoista tuotantotukijärjestelmistä on luovuttava. Tukien tehtävä on auttaa uusia tekniikoita markkinoille. Kun tämä on saatu liikkeelle, tuista pitää luopua.

Yhteiskunnalla on kaikki oikeus edellyttää, että sähkön tuotantotavat muuttuvat ja luovumme kasvihuonekaasuja päästävistä tuotantomuodoista. Tähän on oivana ohjauskeinona päästöjen hinnoittelu. Tutkimus osoittaa, että uusiutuvan energian tuet myös vähentävät päästöhinnoittelun ohjausta. Tämä tarkoittaa, että tukemalla uusiutuvaa sähköä pohjoismaissa, lisäämme päästöjä muilla toimialoilla tai muualla Euroopassa.

Olisi todellinen irvikuva kehittää sähköjärjestelmä, jonka jokaista osaa yhteiskunta tukee, jotta sähkö olisi asiakkaiden saatavilla.