YK:n alaiset tieteelliset paneelit ja organisaatiot julkaisevat ajoittain raportteja, jotka saavat osakseen medianäkyvyyttä kovasti vaihtelevalla intensiteetillä. Näkyvin esimerkki viime ajoilta lienee kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n julkaisemat kaksi raporttia. Toinen käsitteli ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja niihin sopeutumista, toinen puolestaan keinoja, joilla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan rajoittaa.

Maailman media, järjestöt, tutkijat ja nykyisin myös yksityisen sektorin edustajat kiiruhtivat toteamaan, että ilmastonmuutoksen torjumisella on jo polttava kiire ja keinotkin ovat jo olemassa. Tiedemaailma on tästä lähes yksimieleinen, kuten IPCC:n raportti osoittaa.

Toinenkin YK:n alainen tieteellinen paneeli julkaisi hiljattain tutkimuksen, joka selvisi kuitenkin pienemmällä medianäkyvyydellä. Ionisoivaan säteilyyn perehtynyt tieteellinen komitea, UNSCEAR, julkaisi huhtikuun alussa loppuraporttinsa Fukushiman ydinonnettomuuden seurauksena tapahtuneiden radioaktiivisten päästöjen aiheuttamista terveysvaikutuksista.

Huolimatta onnettomuuden vakavuudesta komitea toteaa, että ”[onnettomuuden seurauksena] muutoksia syöpien yleisyydessä tai perinnöllisten sairauksien esiintymisessä ei pystytä todennäköisesti koskaan havaitsemaan eikä syntyneiden lasten epämuodostumissa odoteta minkäänlaista muutosta”. Lisäksi, ”yhtään säteilystä aiheutunutta kuolemantapausta ei ole todettu”.

Raportin mukaan merkittävimmät terveysvaikutukset ovat seurausta evakuoinnin, leimaantumisen ja säteilyn vaikutusten pelosta syntyneitä stressi- ja masennusoireita.

Siten kaikkien onnettomuudesta kärsineiden kohtalosta huolehtivien intressi lienee, että kärsimyksiä ei ainakaan pahenneta paisuttelemalla vakavan onnettomuuden vaikutuksia.

Jos maailman arvovaltaisin kansainvälinen tiedepaneeli toteaa Fukushiman onnettomuuden terveysvaikutusten olevan hyvin rajallisia, olisi se varmaan syytä noteerata myös niiden tahojen, jotka pitävät IPCC:tä tärkeimpänä auktoriteettina ilmastokeskustelussa. Jos saman organisaation alaiset tieteelliset komiteat saavat osakseen toisistaan poikkeavaa kohtelua, on siihen oltava jokin erittäin hyvä syy. Muuten kyseistä valikoivaa tieteentulkintaa voisi kutsua kaksinaismoralistiseksi.