Maapallo pyörii vauhdilla kohti aurinkoa. IEA arvioi auringon osuuden maailman sähköntuotannosta olevan vuonna 2050 lähes 30 prosenttia. Aurinko olisi tällöin maailman tärkein sähkön tuotantomuoto.  Yli 30 vuotta eteenpäin yltävään visioon on kuitenkin syytä suhtautua varauksin, sillä monenlaista ehtii vielä tapahtua.

Suunta on eittämättä oikea. Aurinkoenergian kehittäminen on jäänyt tekemättä, koska fossiilisia polttoaineita on ollut helposti, halvalla ja yllin kyylin saatavilla. Auringon tarjoamat mahdollisuudet ovat valtavat. Murto-osakin auringon maapalloon heijastamasta – se lämmittää maapalloa teholla, joka vastaa 15 000 -kertaisesti koko maapallon energiankulutusta - säteilystä riittää tyydyttämään telluksella asuvien kaikki huomisenkin energiatarpeet. Muistettakoon, että fuusioreaktioilla energiaa tuottava aurinko on jo maapallon tärkein energian lähde kaikelle elävälle ja kasvavalle. Nyt siitä on enää vain tehtävä tärkein voimanlähde myös muille kuin elolliselle luonnolle – eli ihmisten kehittämille koneille ja laitteille.       

IEA:n ja muidenkin näköaloja ja tilastoja tutkailemalla muodostuu kuva tälläkin saralla kehityksestä sivuun jäävästä Euroopasta. Aurinkosähkön osuuden Euroopan sähköntuotannosta arvioidaan olevan vuonna 2050 vain 12 prosenttia. Yhdysvalloissa auringolla tuotettaisiin suhteessa kolme kertaa enemmän, Kiinassa yli kaksi kertaa enemmän ja Intiassa auringon osuus sähköntuotannossa olisi jopa 43 prosenttia. Mittasuhteiden eroja vertailemalla voi päätellä, että aurinkoenergian teknologian kehittäminen ja teollisuus ovat jossain muualla kuin Euroopassa. Siellä, missä markkinat kasvavat huimaa vauhtia 2020-luvulta alkaen, sillä vasta silloin aurinkosähkö aloittaa IEA:n kaaviossa kipuamisensa ylöspäin. Muualla ei näperrellä, eikä hötkyillä. Valtavat panostukset aurinkosähköön käynnistyvät siellä, missä aurinkoa riittää vuoden ympäri – toisin kuin Euroopassa – vasta sitten, kun aurinkosähkön kilpailukyky on ylivertainen. Painetta luonnollisesti lisää pyrkimys uusiutuvaan energiaan, jonka tuottaminen muilla keinoin ei ota alkuunkaan kaikkialla onnistuakseen. 

Euroopassa on panostettu aurinkoon. Kymmeniä miljardeja tukieuroja on sijoitettu esimerkiksi Saksassa pienimuotoiseen aurinkosähkön tuotantoon, jonka kokonaiskannattavuudesta ei voi olla kuin yhtä mieltä. Saksassa on puolitoista miljoonaa erillistä auringon avulla sähköä kehräävää laitetta, joiden yhteinen kapasiteetti on yli 30 gigawattituntia. Kun aurinko samanaikaisesti paistaa maan joka kolkassa, tuntuu naapurienkin sähköverkoissa terävä piikki.        

Uusiutuvan ja vähemmän päästöjä aiheuttavan energian lisäämistavoitteet saavat kaiken lisää kannatusta. Yhdysvallat ja Kiina sopivat äskettäin päästöjen vähentämisestä. Jälkimmäisen osalta pistää silmään se, että Kiina lupaa pysäyttää ilmastopäästöjen kasvun vasta vuonna 2030. Mikäli tämä tieto pitää paikkansa, on maailman suurimman tuprutttajan askeltahti huimasti poikkeava eritoten EU-maihin verrattuna. Näiden kasvihuonepäästöt ovat vuonna 2030 jopa 40 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Kiinan kehityskuva saa epäilemään, josko fossiilisten polttoaineiden käyttö putoaa alle viidennekseen maailman energian käytöstä vuoteen 2050 mennessä, kuten IEA ennakoi? Koska fossiilisten osuus maailman energiasta oli viime vuonna 68 prosenttia, on matka pitkä. Kiinassakin tiedetään, ettei auringon ja tuulen avulla pyöritetä energiaintensiivistä teollisuutta.

Suomen energiatilastoissa aurinko on vielä neula heinäsuovassa. Sitä on yhtä vaikea löytää. Suomen aurinko piileksii vielä muut uusiutuvat energiat -tilastomerkinnän takana. EU:n sähköstä auringolla sentään tuotetaan jo pari prosenttia. Yhtäältä kasvuvauhtia hillitsee raha. Auringon ja tuulen hulppeat tukivuodet eivät jatku. Toisaalta auringon hyödyntämisen järjestelmien kehitys ja hintatason jatkuva alentuminen vaikuttavat myönteisesti IEA:n piirtämään tiekarttaan.