Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström huomauttaa, että suomalaista energiapolitiikkaa on toteutettu liiaksi ilmastopolitiikan ehdoilla.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Jari Lindström asettaa kotimaisen energian tuotannon lisäämisen ja energiaomavaraisuuden vahvistamisen seuraavan vaalikauden tärkeimmäksi energiapoliittiseksi tavoitteeksi.

— Tämä on kirjattava hallitusohjelmaan. Tavoitteemme on perusteltu, koska olemme liian riippuvaisia energian ja sähkön tuonnista.

— Energiapolitiikka ei ole erillinen saareke, koska sillä on myös mittavia talous- ja työllisyysvaikutuksia, Lindström muistuttaa.

— Kotimaista energiatuotantoa lisäämällä saadaan uusia työpaikkoja sekä energian tuotantoon että teknologian kehittämiseen ja valmistukseen. Tarvitsemme monipuolisen energiapoliittisen paletin, jossa ydinvoiman lisäksi on puuta, kaasua, aurinkoa, tuulta ja turvetta.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajana Lindström on vastannut puolueen energiapoliittisen ohjelman valmistelusta. Hän haluaa ennustettavuutta ja pitkäjänteisyyttä tulevan vaalikauden energiapolitiikkaan.

— Uusiutuvan energian tuotannon lisääminen on seuraavan vaalikauden iso juttu. Se mullistaa energiamarkkinat ja asettaa energiapolitiikan uudelle uralle. Samalla energiapolitiikkaan on saatava pitkäjänteisyyttä. Tähän asti energiapolitiikkaa on leimannut epävarmuus ja muutokset hallitusten vaihtumisten myötä. Energia-alan toimijoiden täytyy voida luottaa siihen, että hallitukset sitoutuvat pitkäjänteisiin tavoitteisiin. Tämä mahdollistaa investoinnit, kuvailee Lindström.

Energiapolitiikka osa teollisuuspolitiikkaa

Lindström arvostelee viime vuosina harjoitettua energiapolitiikkaa, jota on toteutettu vihreiden vaatimuksesta liiaksi ilmastotavoitteiden ehdoilla.

— Ilmasto- ja ympäristövaikutusten rinnalla on voitava tarkastella myös energiapolitiikan talous- ja työllisyysvaikutuksia osana teollisuuspolitiikkaa. Harjoitettu energiapolitiikka määrittelee pitkälti meidän kilpailukykymme.

Esimerkkinä väärästä energiapolitiikasta Lindström mainitsee turpeen kohtelun, jota hallitus on pompottanut veroratkaisuillaan. Tämä on lisännyt kivihiilen käyttöä.

— Byrokraattisten lupamenettelyjen vuoksi Suomessa seisoo kymmeniä turpeen nostamiseen liittyvä hankkeita ilman lupia. Tällä hetkellä turvetuotantoa poistuu enemmän käytöstä kuin uutta otetaan tilalle. Uutta turvetuotantoa on voitava lisätä jo ojitetuilla soilla — ojitettujen soiden pinta-ala riittää turvetuotannon lisäämiseen.

— Samat lupakäytäntöihin liittyvät ongelmat koskevat tuulivoiman rakentamista. Ensin tuulivoiman rakentamista ajettiin ympäristösyillä, nyt sitä vastustetaan samoilla ympäristöperusteilla. Valitukset viivästyttävät investointeja.

Lindström haluaa uuden energiapolitiikan keskiöön myös energiatehokkuuden parantamisen älykkäillä energian käyttöä ohjaavilla järjestelmillä.

— Energiapolitiikka on nähtävä suurena kokonaisuutena, jossa ei ole toisistaan irrallaan olevia osia. Poliitikkojen ei kannata riidellä yksityiskohdista, vaan olisi osattava päättää energiapolitiikan suuret linjat ja tavoitteet. Tällaisia ovat energiaomavaraisuuden kasvattaminen ja kotimaisuuden lisääminen.

Energian tuonti lisää vaihtotaseen ongelmia

Energian tuontia Lindström pitää suurena ongelmana.

— Suomella on yli kahdeksan miljardin euron vaje energiataseessa, joka täytyisi saada tasapainotettua. Tämä hyödyttäisi kansantaloutta ja auttaisi myös julkisen talouden alijäämän paikkaamisessa.

— Suomella on metsäraaka-aineissa valtava käyttämätön potentiaali, josta riittää sekä energian tuotantoon että selluksi ja muuhun käyttöön. Tavoitteena pitää olla kotimaisen käytön lisääminen ja energiatuista luopuminen. Järkevällä sääntelyllä energiapolitiikasta voidaan tehdä investoijien näkökulmasta kannattavaa ilman tukiakin.

— Haluaisin tiivistää energia- ja ympäristöpolitiikan yhteyttä, Lindström painottaa.

— Ympäristöpolitiikan on muututtava realistisemmaksi. Se ei saa viedä energiapolitiikassa pohjaa pois teollisuuden kilpailukyvyltä ja työpaikoilta.

Sama haaste koskee Lindströmin mielestä myös EU:n politiikkaa, jossa Suomen erityispiirteiden korostaminen on tärkeää, kun päätetään metsien käytöstä ja ilmastotavoitteista.

— Suomi on Euroopassa ilmastopolitiikan toteuttamisessa edelläkävijä, vaikka tuotamme murto-osan Euroopan tai maailman ilmastopäästöistä. Suomessa teollisuus on tehnyt vastuullista työtä päästöjen vähentämisessä ja kärsinyt siitä kilpailukyvyn menetyksenä. Eurooppalaisessa taakanjaossa tulisi ottaa huomioon paremmin tehty pohjatyö ja saavutetut päästöjen vähennykset.

PEIKKO-komitean linjaukset toteutettava

Parlamentaarisessa energia- ja ilmastokomiteassa perussuomalaisia edustanut kansanedustaja Kaj Turunen on pääosin tyytyväinen komitean johtopäätöksiin.

— Nyt on tärkeää, että komiteatyössä saavutettu yhteisymmärrys kantaa poliittisiksi teoiksi jo seuraavassa hallituksessa, varsinkin energiaomavaraisuuden ja kotimaisen uusiutuvan energian osalta, painottaa Turunen.

Turunen uskoo vesivoiman täydennysrakentamisen nousevan seuraavalla vaalikaudelle esille, koska vesivoimaa tarvitaan sähkön säätövoimana. Siksi vesivoiman saatavuus olisi turvattava.

— Venäläisen ja pohjoismaisen vesivoimasähkön korvaavaksi meidän tulisi rakentaa vesivoimaa lisää. Kannatan lähinnä jo rakennettujen jokien lisärakentamista.

Turunen kannattaa vesistörakentamisen edellyttämien altaiden, kuten Kollajan ja Vuotoksen altaiden rakentamista.

— Altaiden avulla voidaan saada merkittävästi lisää sähköntuotantoa ja torjua tulvahaittoja. Tässä on kyseessä yhteiskunnan kokonaisetu. Siksi vesivoimayhtiöiden on käytävä neuvotteluja paikallisen väestön kanssa hyvässä hengessä.

Päästökaupasta hiilidioksidin talteenottoon

Turusen mielestä päästökauppajärjestelmästä tulisi siirtyä hiilidioksidipäästöjen talteenottoon ja varastointiin. Siksi hiilidioksidin talteenottojärjestelmien kehittämiseen olisi syytä panostaa.

— Vaikka hiilidioksidin varastointi on vielä ratkaisematta, on meillä jo hiilidioksidin talteenottoteknologia (CCS) valmiina. Talteen kerätty hiilidioksidi voidaan hyödyntää esimerkiksi metaanina. Valitettavasti hiilidioksidin talteenoton kehittely jäi PEIKKO-komiteassa liian vähälle huomiolle.

Turunen pohtii, onko YK oikea elin sopimaan globaalista ilmastopolitiikasta ja ilmastopolitiikan sitovista tavoitteista.

— Kun kyse on taloudesta ja teollisuuden taloudellisista eduista, voisi G 20-maaryhmä olla parempi taho sopimaan ratkaisuista, joihin kaikki voisivat sitoutua. Kun Suomen osuus maailman päästöistä on alle promillen luokkaa, olemmeko tehneet ilmastotavoitteista itsellemme liian kunnianhimoisen silmukan?

Teksti: Markku Laukkanen
Kuva: Lehtikuva Oy