09.05.2019, kello 09.55

Professori Ilkka Ruostetsaari:

Ilmastopolitiikka tuli olohuoneisiin

Ilmastopolitiikan nousu vaalien kärkiaiheeksi oli yllätys. Näin arvioi pitkään energiapolitiikkaa tutkinut Tampereen yliopiston professori Ilkka Ruostetsaari.

— Ilmastopolitiikka ei ole kansalaisten kannalta kovin konkreettinen asia. Siksi sen nousu eduskuntavaalien kärkiaiheiden joukkoon oli yllätys, toteaa Tampereen yliopiston professori Ilkka Ruostetsaari.

Minkälaista energia- ja ilmastopolitikkaa uusi hallitus toteuttaa? Professori Ilkka Ruostetsaari arvioi, että perusta syntyy SDP:n energia- ja ilmastopoliittisten linjausten ympärille — mikäli SDP on pääministeripuolue. Asetelma ei ole kuitenkaan yksiselitteinen.

— Sosialidemokraattien energia- ja ilmastopoliittiset linjaukset eivät olleet vaalien kovin selkeitä. Ne olivat osin jopa ristiriitaisia. Toisaalta vahvana ympäristöpuolueena profiloituneiden vihreiden kädenjälki saattaa näkyä hallituksen energiapoliittisessa ohjelmassa puolueen painoarvoa suurempana, mikäli SDP ja vihreät päätyvät samaan hallitukseen.

Jos Kokoomus on SDP:n ja vihreiden kanssa samassa hallituksella, löytävät SDP ja Kokoomus todennäköisesti toisensa helpommin energiapoliittisissa kysymyksissä.

— SDP ja Kokoomus ovat molemmat vanhoja teollisuuspuolueita, joiden energiapoliittisissa linjauksissa ymmärretään hyvin elinkeinoelämän näkemyksiä, Ruostetsaari muistuttaa.

Ilmastopolitiikasta kärkiaihe

Eduskuntavaalien tulos ei ollut yllätys Ruostetsaarelle. Ilmastopolitiikan nousu vaalien kärkiaiheiden joukkoon sen sijaan oli yllätys. Se syrjäytti lähes kokonaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät aiheet, mutta töni myös koulutuksen, maahanmuuton ja vanhustenhuolloin teemoja. Osa puolueista joutui ilmastopoliittisiin keskusteluihin huonosti valmistautuneena.

— Ilmastopolitiikka on kansalaisten kannalta abstrakti asia. Tähän asti se on kiinnostanut lähinnä pientä eliittiä ja alan ammattilaisia. Ilmastopolitiikkaan verrattua koulutus, maahanmuutto ja vanhustenhoito ovat selvästi konkreettisempia asioita. Ne koskettavat kansalaisten jokapäiväistä elämää aivan eri tavalla.

Ruostetsaaren mielestä medialla on ollut suuri rooli ilmastopoliittisten teemojen nostajana. Syksyllä julkaistu IPCC:n ilmastoraportti sai aikaisempaa enemmän tilaa mediassa ja sitä käsiteltiin pitkään julkisuudessa. Tämä sai kansalaiset mietteliäiksi.

Ilmastomielenosoitukset ja kansalaisaktiivisuuden viriäminen aiheen ympärille muistuttavat jo takavuosien rauhanmarsseista, jolloin moni kansalainen halusi ilmaista huolensa ja kantansa samankaltaisen abstraktin asian puolesta. Lisäksi Yleisradio järjesti ennen vaaleja poikkeuksellisesti pelkästään ilmastopolitiikkaan keskittyneen poliittisen paneelikeskustelun.

— Ilmastopolitiikka oli jokaisen olohuoneessa viimeistään siinä vaiheessa, kun perussuomalaiset toivat ilmastopoliittiseen keskusteluun vastakkainasettelua ja konkretiaa, Ruostetsaari sanoo.

— Tämä oli taitava taktinen oivallus puolueelta, joka alkujaan lähti vaaleihin pelkästään maahanmuuttoteemalla. Yhden kärjen sijasta perussuomalaisilla olikin nopeasti käytössään kaksi kärkeä.

Samalla perussuomalaiset onnistuivat konkretisoimaan ilmastopolitiikan vaikutukset esimerkiksi autoilua ja lihansyöntiä rajoittaviksi toimiksi. Puolue onnistui myös erottautumaan ilmastokysymyksissä muiden puolueiden ilmastokonsensuksesta.

— Muut puolueet syöttivät ilmastopolitiikassa suoraan perussuomalaisten lapaan, Ruostetsaari analysoi.

Veikö varovaisuus ääniä?

Ruostetsaaren mielestä sosialidemokraattien ongelmaksi vaaleissa koitui varovaisuus ja heikko profiloituminen ilmastopolitiikassa. Tämä saattoi viedä puolueelta ääniä.

— SDP yritti samanaikaisesti vedota ympäristötietoisesti ajatteleviin äänestäjiin ja ammattiyhdistysväkeen, jonka energiapoliittinen ajattelu on lähellä elinkeinoelämän painotuksia. Tämä johti varovaisuuteen ja jopa ristiriitaisiin kannanottoihin.

Ruostetsaari muistuttaa, että SDP on pohjimmiltaan teollisuuspuolue.

— Teollisuuden menestys ja kilpailukyky ovat teollisuuspuolueelle tärkeitä, koska menestys tuo työtä. Työ taas tuo työpaikkoja. Tässä mielessä SDP:n energia- ja ilmastopolitiikka on lähempänä Kokoomusta kuin vihreitä.

Myös Kokoomuksessa energia- ja ilmastopolitiikalla on vahva asema, mutta painotus on selkeästi kansainvälinen ja elinkeinoelämän kilpailukykyä korostava — kansalaisten kannalta kaukaisempi.

Ruostetsaari arvioi, että energia- ja ilmastopolitiikan painottumisesta hyötyivät eniten vihreät ja perussuomalaiset, osittain myös Vasemmistoliitto.

Yhteinen tahtotila — erojakin on

Viime vuoden lopulla kahdeksan eduskuntapuoluetta allekirjoitti yhteisen ilmastopoliittisen julistuksen — tosin perussuomalaiset eivät lähteneet mukaan. Julistuksessa puolueet mm. sitoutuivat edistämään ilmastonmuutoksen vastaisia toimia ja ilmoittivat halustaan lisätä Euroopan unionin ilmastopolitiikan kunnianhimoa. Ruostetsaari toteaa, että julistus antaa jonkinlaisia viitteitä tulevan hallitusohjelman energia- ja ilmastopolitiikasta.

— Ainakaan puolueet eivät pääsee karkuun julistuksessa lupaamiaan asioita.

Julistuksen lisäksi puolueiden omat energiapoliittiset ohjelmat sisältävät yksilöidympiä tavoitteita. Niiden tarkempi analysointi osoittaa, että ainoastaan vihreät ja Vasemmistoliitto saisivat toimillaan rajoitettua ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen määräajassa. Tämä oli kuitenkin eduskuntapuolueiden yhteisen julistuksen yksi tavoite.

— Sosialidemokraattien ja RKP:n keinovalikoimalla päästäisin ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä ainoastaan puolitiehen, Ruostetsaari sanoo.

Puolueet ovat laatineet ilmastopoliittisten tavoitteidensa toteuttamista varten myös aikatauluja. Niissä on paljon eroja. Vihreät ja Vasemmistoliitto esimerkiksi haluaisivat hiilineutraaliuden toteutuvan Suomessa jo 2030-luvun alussa. Keskustan ja Kokoomuksen tavoite taas on asetettu 2040-luvulle ja sosialidemokraattien vuoteen 2035. Eroja on myös puolueiden päästövähennystavoitteissa.

— Yhteisessä julistuksessaan kahdeksan eduskuntapuoluetta ilmoitti haluavansa nostaa Euroopan unionin päästövähennystavoitteet 55 prosenttiin. Puolueiden omissa ohjelmissa on kuitenkin tästä poikkeavia tavoitteita, Ruostetsaari analysoi.

— Keskustalle ja Kokoomukselle riittää yhteiseen julistukseen kirjattu 55 prosentin päästövähennystavoite. Vihreät ja Vasemmistoliitto taas asettavat tavoitteen 60 prosenttiin. Sosialidemokraatit sen sijaan tyytyvät 49 prosentin päästövähennyksiin.

Hallitusohjelma on kuitenkin aina kompromissi.

— Todennäköisesti aikatauluerot eivät aiheuta ongelmia, vaan niistä voidaan sopia, Ruostetsaari toteaa.

Turve — vihreiden pahin vihollinen?

Ilmasto- ja energiapolitiikka on laaja paketti, jonka vaikutukset ulottuvat kansantalouden jokaiseen nurkkaan. Tästä huolimatta yksittäiset aiheet saattavat nousta ylitse muiden. Yksi intohimojen kohde on turpeen energiakäyttö.

— Vihreille turpeen energiakäyttö on pahempi asia kuin kivihiilen käyttö. Keskustalle taas turve on tärkeä aluepoliittinen kysymys. Muille puolueille turve lienee melko neutraali, Ruostetsaari pohtii.

Ruostetsaari arvioi, että SDP:n, Kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n muodostamassa hallituksessa turpeen energiakäytön kieltämisestä tuskin muodostuu kovin suurta vääntöä.

— Todennäköisesti vain vihreille turpeen energiakäytön lopettaminen on suuri periaatteellinen kysymys. SDP:n, Kokoomuksen ja RKP:n lienee helppo hyväksyä tämä, vaikka turveteollisuus työllistääkin jonkin verran ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Poliittisesti tällaisen hallituksen on helppo antaa periksi vihreiden vaatimuksille.

— Tästä syystä turpeen energiakäyttö voidaan ehkä lopettaa jopa lain voimalla.

Kansalaisten kannalta turpeen energiakäytön kieltäminen on Ruostetsaaren arvioissa kivihiilen käytön kieltämiseen rinnastettava asia.

— Kansalaiset tuskin pohtivat kivihiilen tai turpeen kieltämisen vaikutuksia oman elämänsä kustannuksiin.

Valtion rooli säätelijänä

Perinteiset poliittiset jakolinjat saattavat nousta esille, kun hallitukseen päätyneet puolueet joutuvat miettimään ilmastopolitiikan käytännön toimia. Erityisesti valtion rooli ja valtiollinen säätely voivat aiheuttaa näkemyseroja puolueiden välillä.

— Valtiointerventio ja säätely sopivat SDP:lle ja vihreille paremmin kuin Kokoomukselle, joka korostaa markkinaehtoisten keinojen käyttöä. Verotus ohjauskeinona on myös sellainen elementti, joka on luontevampaa SDP:lle kuin Kokoomukselle, Ruostetsaari toteaa.

Kaikesta huolimatta kaikki puolueet tunnustavat päästökaupan vahvuudet ja sen kyvyn ohjata päästöjen vähentämistä markkinaehtoisesti. Tämä tuli jo todettua puolueiden yhteisessä ilmastopoliittisessa julistuksessa.

Vihreät haluaisivat uuden hallituksen toteuttavan ekologisen verouudistuksen. Ekologinen verotus siirtäisi verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verottamisesta ympäristöperusteisiin veroihin. Veroaste ei kuitenkaan kiristyisi.

Ruostetsaari arvelee, että vihreiden veromalli sopii Kokoomukselle, mutta ei välttämättä SDP:lle.

— Kulutusvero on tasavero, joka kohtelee kaikkia samalla tavalla. Sosialidemokraatit ovat kuitenkin korostaneet myös ilmastopolitiikassaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, joten tämän periaatteen luulisi näkyvän myös verotuksessa.

KAINALOSSA

"Espoolaisen eliitin puuhastelua"

— Sähköautoilu dominoi voimakkaasti liikenteen päästövähennyksiä koskevaa keskustelua, toteaa Tampereen yliopiston professori Ilkka Ruostetsaari.

Koska sähköautot ovat erittäin kalliita, näyttää henkilöautoilua koskeva päästövähennyskeskustelu helposti eliitin puuhastelulta, johon tavallisilla kansalaisilla ei ole varaa.

— Vaalien alla esimerkiksi sosialidemokraatit puhuivat "sähköautoista ja muista vähäpäästöisistä ajoneuvoista" mikä korosti sähköautojen asemaa ja jätti muut vaihtoehdot arvailujen varaan.

— Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole kuitenkaan varaa hankkia sähköautoa, vaan todennäköisempää olisi vanhojen polttomoottoriautojen muuntaminen kaasukäyttöisiksi tai biopolttoaineita käyttäviksi. Jos asiassa halutaan puhutella suuria joukkoja, on tämä syytä pitää mielessä.

Ruostetsaaren mielestä juuri henkilöautoiluun liittyvässä päästövähennyskeskustelussa korostuu tarve konkretisoida sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatetta.

— Jos sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitettä ei kyetä konkretisoimaan, jää asia ainoastaan haittojen mieltämisen tasolle. Ratkaisuksi ei riitä neuvo sähköauton ostamisesta, koska se on suurimman osan ulottumattomissa.

— Jotta päättäjät saisivat kansalaiset puolelleen tässä asiassa, pitäisi osata kertoa miten ja millä hinnalla vanhasta polttomoottoriautosta saadaan ilmastoystävällinen. Enemmistön kannalta tämä olisi todellisempi vaihtoehto.

teksti ja kuva Petri Sallinen

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

SDP ja teollisuus

Olen hiukan eri mieltä siitä, että SDP olisi perinteinen teollisuuspuolue. En ole nähnyt vielä tämän vuoden analyysiä, mutta vuoden 2015 vaaleissa naiset olivat miehiä selvästi useammin SDP:n kannattajia. Ammattiliitoista suurin on PAM, ja JHL hipoo Teollisuusliiton jäsenmäärää. Mielikuva teollisuus- ja äijäpuolueesta on väärä ja paljolti median luoma. Myös kompuroinnista ilmastokysymyksissä olen vähän eri mieltä. Monet median asettamat kysymykset ovat olleet yksinkertaistavia kuten vaalikoneen: "pitäisikö metsähakkuut lopettaa Suomessa?" -kysymys.

Eva Heiskanen - to toukok. 09 15:52:12 2019