Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmään ei oteta enää uusia laitoksia. Kun järjestelmä aikanaan on ajettu loppuun, ei Suomeen rakenneta uusia samankaltaisia järjestelmiä. Toisaalta tämän estävät valtiontukisäännöt, toisaalta järjestelmän kalliiksi osoittautunut hintalappu. Jollain tavalla uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön markkinoille pääsyä pitäisi kuitenkin tukea. Työ- ja elinkeinoministeriön viime syksynä asettama työryhmä on pohtinut erilaisten tukimuotojen ominaisuuksia — vaihtoehtona ei ollut tukijärjestelmistä luopuminen kokonaan.

Työryhmän raportin perusvire on markkinahenkinen. Tavoitteena on saada aikaiseksi uusiutuvaan energiaan perustuvia sähköntuotantoinvestointeja mahdollisimman markkinaehtoisesti. Tukijärjestelmien käyttö voisi olla korkeintaan välivaiheen ratkaisu, mikäli uusiutuvalle energialle asetetut tavoitteet eivät muuten näytä toteutuvan. Työryhmä kuitenkin muistuttaa, että tukijärjestelmien tarpeen ja laajuuden määrittää viime kädessä maassa harjoitettu energiapolitiikka.

Uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä käydään kauppaa dynaamisesti ja osin arvaamattomasti käyttäytyvillä sähkömarkkinoilla. Siksi myös uusiutuvan energian tukijärjestelmän olisi kyettävä reagoimaan nopeasti ja joustavasti hintojen muutoksiin. Sähkömarkkinoiden toimintaa tukijärjestelmä ei saisi sotkea.

Työryhmän mielestä tukijärjestelmien tarpeeseen voidaan vaikuttaa myös uusiutuvan energian tuotannon kustannustehokkuutta parantamalla. Samalla sähkömarkkinoiden toimivuutta voitaisiin myös kehittää.

Hyvä tukijärjestelmä on teknologianeutraali. Se kohtelee tasapuolisesti erilaisten ja erikokoisten hankkeiden kehittäjiä. Työryhmän mielestä kannustimien olisi oltava riittäviä uusien teknologioiden eri kehitysvaiheissa.

Taloudellisessa mielessä tavoitteena pitäisi kuitenkin olla aina mahdollisimman alhainen tukitaso.

Uuden teknologian käyttöönotossa ja siihen investoimisessa riskien jakaminen valtion ja uuttaa tekniikkaa hankkivien toimijoiden kesken on oleellista. Erilaisissa teknologioissa on eriasteiset riskit — yleensä riskien kasvattaminen lisää myös tukien tarvetta. Kaikesta huolimatta tukijärjestelmän taloudelliset vaikutukset valtiontalouden kannalta on pidettävä hallinnassa, työryhmä toteaa.

Suosikki ei selviä

Ministeriön asettama työryhmä ei ota selvästi kantaa siihen, mikä olisi Suomen kannalta paras tapa tukea uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön markkinoille pääsyä. Työryhmä on lähinnä tyytynyt listamaan hyvän tukijärjestelmän ominaisuuksia. Tämän lisäksi raportissa arvioidaan tunnettujen tukimuotojen hyvät ja huonot ominaisuudet. Mikään niistä ei kuitenkaan näytä nousevan työryhmän suosikiksi. Mitä ilmeisimmin työryhmä on päättänyt jättää valinnan poliittisille päättäjille.

— Kohdennetut teknologiaperusteiset investointituet hallituksen kärkihanketoiminnan tapaan maistuisivat parhaalta, jos minä yksin saisin päättää, toteaa pitkään energia-alalla toiminut asiantuntija.

Energiatoimialalla hankekohtaiset investointituet saavatkin runsaasti kannatusta kunhan niitä ei tuhlata jo kypsän teknologian tukemiseen.

— Hyvin kohdennetuilla tukitoimenpiteillä edistetään teknologian kehittämistä ja clean tech –osaamista. Demonstraatiohankkeita ei synny ilman kannustimia ja ilman demonstraatioita teknologia ei voi kaupallistua. Jos 300 miljoonan euron tuulivoiman syöttötariffituesta kymmenen prosenttia olisi käytetty demonstraatiohankkeiden tukemiseen, olisi tämä ollut jo huima edistysaskel, asiantuntija huomauttaa.

TAUSTAA

Politiikan linja ohjaa valintoja

Markkinaehtoisessa toiminnassa ei tarvita tukijärjestelmiä. Tuotteen kysyntä ohjaa tarjontaa — markkinataloudessa uudelle tuotteelle syntynyt kysyntätyhjiö täyttyy lopulta aina. Energiamarkkinoilla politiikalla on kuitenkin ollut aina suuri painoarvo. Markkinaehtoiseksi mainostettu EU:n päästökauppajärjestelmäkin on poliittisten päätösten tulos.

Suomessa yksi hallituksen kärkihankkeiden sloganeista on ”hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa uusiutuvan energian osuus on tarkoitus nostaa yli 50 prosentin 2020-luvulla. Samalla energiaomavaraisuus nostetaan yli 55 prosentin. Nämä energiapolitiikan suuntaviivat tai reunaehdot vaikuttavat taustapiruina kaikessa toiminnassa.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa on muitakin energiapoliittisia tavoitteita. Biomassan käytön kestävyyskriteerit on laitettava kuntoon, kivihiilen käyttö energiantuotannossa lopetetaan ja tuontiöljyn käyttö puolitetaan 2020-luvun aikana. Uusiutuvan energian osuus liikennepolttoaineissa nostetaan 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Myös lämmityspolttoöljy on tarkoitus korvata uusiutuvalla energialla.

Suomen kansallinen energia- ja ilmastostrategia taas linjaa kokonaisvaltaisesti kaikki ne energiapoliittiset toimet, joilla asetetut energia- ja ilmastotavoitteet on tarkoitus saavuttaa. Strategia sisältää kotimaiset tavoitteet ja Euroopan unionin asettavat tavoitteet. Strategiassa linjataan tarkemmin myös uusiutuvan energian tukijärjestelmiä koskevia asioita — tukijärjestelmien ominaisuuksiin ja valintoihin mitä todennäköisemmin palataan useampaan kertaan syksyn aikana. Päivitettyn strategian hallitus esittelee eduskunnalle tämän vuoden lopussa.

Työ- ja elinkeinoministeriön uusiutuvan energian tukijärjestelmiä koskeva raportti on kokonaisuudessaan ladattavissa täältä.

Kuva: Scanstockphoto