— Suomi ei ole toteuttamassa päästövähennyksiä yksin, vaan yhdessä muiden kanssa, muistuttaa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Raimo Lovio.

Ilmapiiri suomalaisen ilmastopolitiikan ympärillä on muuttunut nopeasti. Poliittisten päättäjien ja elinkeinoelämän välinen vastakkainasettelu ja änkyröinti on kadonnut tyystin.

— Elinkeinoelämä ja energiatoimiala ovat aktiivisesti mukana toteuttamassa omia ja hallituksen asettamia ilmastopoliittisia tavoitteita, toteaa professori Raimo Lovio.

Yritykset ovat ymmärtäneet, että niiden on sopeuduttava ilmastopolitiikan aikaan. Kun änkyröinnin aika jää taakse, muuttuvat uhat mahdollisuuksiksi ja uudeksi liiketoiminnaksi. Lovion mielestä tämä helpottaa ilmastopoliittisten tavoitteiden toteutumista.

— Jos kansallisvaltio epäonnistuu omissa ilmastopoliittisissa tavoitteissaan, voivat maakunnat, kaupungit, yritykset ja kansalaiset omilla toimillaan viedä asioita eteenpäin. Ilmastopolitiikassa onnistuminen ei ole enää kiinni yhdestä toimijasta.

Lovio huomauttaa, että vaikeinta ilmastopolitiikan toteuttamisessa on yhä itse politiikka. Tekniikka on helpompaa ja talouskin järjestettävissä.

Ilmastopolitiikan kannalta Suomi otti hyödyn irti EU-puheenjohtajuuskaudesta. Lovio toteaa, että tämän seurauksena EU on kiristämässä ilmastopoliittisia tavoitteitaan. Muitakin hyötyjä puheenjohtajuuskausi tuotti.

— Viimeistään nyt kansalaisten pitäisi ymmärtää se, että Suomi ei ole toteuttamassa päästövähennyksiä hampaat irvessä yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Sitä paitsi Suomi pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan siihen, että kaikki kansakunnat osallistuvat talkoisiin.

Lovion mielestä "Suomi vastaan muu maailmaa" -ajattelusta olisi syytä vihdoinkin luopua.

— Suomen pitää nyt kansainvälistää omat oppimisensa, niin kuin Sitran yliasiamies Jyrki Katainen on todennut, Lovio sanoo.

Kansantaloudellisia hyötyjä korostettava

Päästöjen vähentäminen dominoi liikaa suomalaista energiapoliittista keskustelua. Ilmastopolitiikan toteuttamisen seurauksena kehitettävät uudet innovaatiot, liiketoimintamahdollisuudet ja työpaikkojen synnyttäminen ovat jäänet päästöjen vähentämisen varjoon.

— Kun asiat eivät ole tasapainossa, syntyy ilmastopolitiikasta väärä kuva, Lovio muistuttaa.

Ilmastopolitiikka ei ole pelkästään päästöjen vähentämistä kalliilla keinoilla, vaan ilmastomuutoksen torjunta tarjoaa Suomen kaltaiselle taloudelle myös mahdollisuuksia.

— Ilmasto- ja energiastrategian päivityksessä teollisuustoiminnan edistäminen ja työpaikkojen luominen ilmastomuutosaloilla pitäisi nostaa nykyistä selvemmin esille. Tämä lisäisi ilmastopoliittisten toimien hyväksyttävyyttä kansalaisten keskuudessa.

Päästökauppa parrasvaloihin

Päästökaupan ohjausvaikutusten vahvistaminen entisestään on Lovion mielestä tehokas tapa vähentää päästöjä. Päästöoikeuden hinta EU:n päästökauppajärjestelmässä saatiin uudistusten avulla nousemaan 25 euroon hiilidioksiditonnilta.

Päästökaupan hyväksyttävyyttä lisää myös päästöoikeuksien huutokaupasta valtiolle kertyvät tulot. Viime vuonna niitä kilahti kirstuun 220 miljoonaa euroa.

— Viimeisen vuoden aikana päästöoikeuden hinta ei ole kuitenkaan enää noussut. Entä jos hinta on jäänyt pysyvästi tälle tasolle, Lovio kysyy.

Tästä syystä Lovio käyttäisi päästökaupan lisäksi verotusta, jolla ohjattaisiin vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Verotus takaisi päästöjen vähenemisen, mikäli päästökauppa ei siihen kykene täydellä teholla.

Päästökaupan kompensaatioista, eli teollisuudelle maksettavista hyvityksistä Lovio luopuisi nopeasti. Viimeistään siinä vaiheessa, kun nykyinen päästökauppakausi päättyy.

— Päästökaupan kompensointiin osoitetut eurot voidaan käyttää paremminkin. Niiden avulla voidaan tukea esimerkiksi turpeen käytöstä luopumista.

Missä viipyy kansallinen turveryhmä?

Suomen hallituksen tavoitteena on puolittaa turpeen energiakäyttö 2030-luvulle tultaessa. Turpeen käytön hallittua alasajoa varten on tarkoitus koota asiantuntijaryhmä. Lovio ihmettelee, miksi ryhmää ei ole vielä muodostettu.

— Investointeja ja tulevaisuuttaan miettiville energiayhtiöille pitäisi voida nopeasti antaa selkeitä vastauksia tulevista linjauksista. Kuinka kauan turvetta voidaan polttaa ja mitä poltetaan sen jälkeen — vai poltetaanko ylipäätään yhtään mitään.

Lovio toteaa, että poliittisesti turpeen käytön lopettaminen energiantuotannossa ei ole kansalaisen keskuudessa herkkä asiaa. Mielipidetutkimusten perusteella kansalaisten enemmistö hyväksyy turpeesta luopumisen.

Lovio ei luota siihen, että päästökauppa olisi riittävän selkeä tapa jyrätä turpeen energiakäyttö marginaaliin. Todennäköisesti näin tapahtuu, mutta aikataulu on epäselvä.

— Parempi tapa olisi laatia selkeä suunnitelma turpeen käytön lopettamiseksi. Juuri tähän turveryhmää tarvitaan. Tämä antaisi myös selvän signaalin energiayrityksille tulevasta.

Turpeen käyttöön voidaan vaikuttaa myös verotuksella. Lovio nostaisi turpeen verotuksen vähintään samalle tasolle kuin millä se oli vuonna 2014 — mieluiten vieläkin korkeammaksi.

— Turpeen verokohtelu ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että turve korvataan kivihiilellä tai ainespuulla. Onko turpeen käyttö ylipäätään korvattava jollain poltettavalla aineella.

Tukea turpeesta luopuville

Kivihiilen käytöstä luopuville yhtiöille valtio maksaa tukia. Samalla periaatteella Lovio maksaisi tukia turpeen käytöstä luopuville. Rahat puuhaan otettaisiin päästöoikeuksien huutokauppatuloista ja säästyneistä päästökaupan kompensaatiosta, korvamerkittyinä veroina ja edullisina tukilainoina. Lisäksi Euroopan unionin siirtymäkauden tukia voidaan todennäköisesti käyttää turpeen alasajoon liittyvissä hankkeissa — ainakin joillakin alueilla.

Turpeen käytön alasajoa vauhdittavat tuet voitaisiin kilpailuttaa samalla tavalla kuin Energiavirasto kilpailuttaa tuulisähkön tuotantotuet. Tämä tarkoittaisi sitä, että tukia saisivat ne, jotka toteuttavat alasajon halvimmalla tavalla. Lovio on hahmotellut tukia saavien joukkoa.

— Tukea voisivat saada esimerkiksi turvemaiden omistajat, koneyrittäjät, turvetta kattiloissaan polttavat energiayhtiöt tai alan kaupalliset toimijat.

Sähkönkäytön kasvulle on tilaa

Lovion mukaan sähkönkäyttö ei ole oleellisesti kasvanut Suomessa viimeisten 12 vuoden aikana. Suurin syy tähän on muutamien paljon sähköä käyttävien paperikoneiden sulkeminen.

— Nyt Suomessa olisi tilaa sähköistymiselle. Sähkömarkkinoiden toimivuuden kannalta olisi myös hyvä saada Suomeen lisää investointeja — erityisesti tuulivoimainvestointeja. Tosin osa niistä odottaa puolustusvoimien tutkakysymyksen ratkaisemista.

Tietyille alueille rakennettavat tuulivoimalaitokset haittaavat puolustusvoimien tutkien toimintaa. Tutkien uusiminen kuitenkin muuttaisi tilanteen. Hallitus on luvannut ratkaista tutka-asian vuoteen 2021 mennessä. Lovion mielestä asiassa pitäisi kuitenkin edetä nopeammin, koska osa investointipäätöksistä odottaa ratkaisua.

Ajatus sähköveron alentamisesta edistäisi päästöttömien energiamuotojen käyttöä. Siksi Lovio kannattaa sähköveron alentamista. Konesalien hukkalämmöt saataisiin tehokkaammin hyötykäyttöön kaukolämmön tuotannossa ja suurilla lämpöpumpuilla voitaisiin jauhaa lämpöä kaukolämpöverkkoon ilmastoystävällisesti. Lovion mielestä kaavailtu ratkaisu ei ole kuitenkaan teknologianeutraali.

— Miksi ainoastaan kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavan lämpöpumpun käyttämän sähkön veroa pitäisi alentaa? Lämpöpumppuhan voi sijaita muuallakin kuin kaukolämpöverkon yhteydessä. Se voi tuottaa lämpöä esimerkiksi suurelle teollisuuskiinteistölle.

"Lämpöä tuottavien suurten lämpöpumppujen sähköveron alentaminen" olisi Lovion mukaan teknologianeutraali ilmaisu.

teksti Petri Sallinen / kuva Lehtikuva Oyj