Suomalaiset käyttivät 86 terawattituntia sähköä vuonna 2019. Tämä on 1,7 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Merkittävin syy sähkönkäytön supistumiseen oli metsäteollisuuden vähentynyt sähkön tarve.

Teollisuuden osuus Suomessa käytetystä sähköstä oli viime vuonna 45 prosenttia — sähköksi muutettuna 39 terawattituntia. Suomalaisessa teollisuustuotannossa tapahtuvat suhdannevaihtelut heijastuvat yleensä herkästi sähkön kysyntään. Tämä näkyy myös sähkön kokonaiskysynnässä.'

Metsäteollisuus suurin käyttäjä

Teollisuustoimialoista suurin sähkönkäyttäjä on metsäteollisuus. Se käytti viime vuonna sähköä 18,9 terawattituntia. Metalliteollisuuden yritysten osuus oli 8,4 terawattituntia ja kemianteollisuuden 7 terawattituntia. Muut teollisuustoimialat käyttivät sähköä yhteensä 4,5 terawattituntia.

Kotitaloussähkön käytössä suhdanteet eivät näy — tai jos näkyvät, niin taantuma ja työttömyyden kasvu päinvastoin lisäävät kotitaloussähkön käyttöä, kun kansalaiset ovat enemmän kotona kuin töissä.

Kotitalouksien sähkönkäyttöön vaikuttaa eniten ulkolämpötila. Mitä kylmempi talvi on, sitä enemmän kodeissa kuluu lämmitysenergiaa. Esimerkiksi sähkölämmitteisessä omakotitalossa lämmityksen osuus kotitalouden sähkönkäytöstä voi olla jopa puolet. Kotitalouksissa sähköä tarvitaan myös käyttöveden lämmittämiseen, valaistukseen ja kodinkoneiden pyörittämiseen. Viime vuonna kotitalouksien sähkön käyttö kasvoi hitusen: 0,2 terawattituntia.

Hiilidioksidipäästöt romahtivat

Suomalainen sähköntuotanto päästeli viime vuonna ilmaan 5,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tämä on 23 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Huippuvuonna 2010 suomalainen sähkötuotanto aiheutti 18,8 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Sähköntuotannon päästöt ovatkin painuneet kohti pohjalukemia nopeasti ja rajusti. Vertailun vuoksi: vuonna 2018 Suomen kaikki yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt olivat noin 57 miljoonaa tonnia.

— Suomalaisen sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt eivät ole koskaan olleet näin alhaalla, riemuitsee Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Syynä päästöjen supistumiseen on kivihiilen ja turpeen käytön väheneminen sähköntuotannossa. Erityisen vahvasti tämä näkyy sähkön erillistuotannossa. Viime vuonna sähköä tahkottiin erillistuotantolaitoksilla puolet vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

— Kivihiilen käyttö sähkön erillistuotannossa laski 52 prosenttia ja turpeen käyttö 48 prosenttia, Leskelä huomauttaa.

Tällä hetkellä EU:n päästökauppa näyttää ohjaavan sähköntuotannon polttoainevalintoja tehokkaasti. Kun päästöoikeuksien hinnat nousevat, aiheuttaa päästöoikeuksien ostaminen kustannuksia fossiilisia polttoaineita käyttäville yhtiöille. Tämä heikentää fossiilisten polttoaineiden kilpailukykyä, jolloin investoinnit ohjautuvat markkinaehtoisesti päästöttömiin tuotantomuotoihin.

— Fossiiliset polttoaineet poistuvat nopeasti markkinoilta. Viime vuonna kivihiilen osuus sähköntuotannossa laski yhdeksästä prosentista seitsemään ja turpeen viidestä neljään prosenttiin, Leskelä kertoo.

— Kehitys jatkuu samansuuntaisena. Investoinnit ohjautuvat mm. tuulivoimaan, jonka kapasiteetti kasvoi viime vuonna jopa 12 prosenttia.

Ydinvoima kärjessä

Suomalaisessa sähköntuotantopaletissa ydinvoiman osuus on suurin — 35 prosenttia. Kakkosijalla on vesivoima 19 prosentin viipaleella. Biomassoilla sähköä tuotetaan lähes yhtä paljon: 18 prosenttia.

Tuulivoiman osuus on kasvanut kaikkein nopeimmin. Kasvua on vauhdittanut tuulivoiman kilpailukyvyn parantuminen: uusia tuulivoimalaitoksia rakennetaan jo ilman valtiollisia tukia. Viime vuonna Suomeen valmistui 79 uutta tuulivoimalaitosta, joiden tuotanto tosin ei vielä näy täysimääräisesti tilastoissa.

Tuulivoiman osuus suomalaisesta sähköntuotantopaletista oli viime vuonna jo yhdeksän prosenttia. Tuulivoima on pysyvästi ohittanut kivihiilen, maakaasun ja turpeen. Kivihiilen osuus sähköntuotannossa kutistui vastaavasti viime vuoden aikana yhdeksään prosenttiin. Maakaasun osuus oli kuusi prosenttia ja turpeen neljä. Jätteiden osuus oli prosentin ja aurinkovoiman 0,2 prosenttia.

KAINALOSSA

Tuontia ja vientiä kotimarkkinoilla

Suomessa tuotetusta sähköstä suurin osa — noin 70 prosenttia — vaihtaa omistajaa pohjoismaisessa sähköpörssissä. Kotitalouksille ja yrityksille sähköä myyvät energiayhtiöt taas ostavat sähkönsä suurimmaksi osaksi samaisesta pörssistä.

Suomi on kiinteä osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Monen energiayhtiön kannalta pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat peräti kotimarkkina-alue. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupallisessa mielessä kansallisia rajoja ei enää ole. Tulevaisuudessa koko Euroopan unionin pitäisi muodostaa tiivis ja saumaton sähkömarkkina-alue.

Markkinaintegraatiosta huolimatta tilastonörtit puhuvat sähkön tuonnista ja sähkön viennistä, kun sähkö liikkuu esimerkiksi Ruotsista Suomeen tai päinvastoin. Miten yhtenäisen markkina-alueen sisälle on jäänyt tuonnin ja viennin kaltaisia kummajaisia. Samalla periaatteella Rovaniemeltä voitaisiin tuoda sähköä Helsinkiin.

Euroopan unionin perusidea on hyödykkeiden vapaa liikkuvuus. Kun sähkö liikkuu vapaasti yhtenäisellä markkina-alueella, niin miten kansalliset rajat ylittävä kauppa on tästä huolimatta vienti- tai tuontikauppaa. Tämän periaatteen mukaan Suomeen tuodaan sähköä vain Venäjältä, koska Venäjä ei ole EU:n jäsen.

Oli miten oli. Sähkötilastoissa on yhä sellainen käsite kuin sähkön nettotuonti. Se on tuonnin ja viennin välinen erotus. Viime vuonna nettotuonnin osuus suomalaisesta sähkönhankinnasta oli 23 prosenttia. Onko tämä paljon vai vähän? Kyllä ja ei ole — tämä riippuu siitä, keneltä asiaa kysyy.

Sähkökaupan ammattilaisen näkökulmasta aktiivinen sähkön tuonti ja vienti on merkki siitä, että sähkömarkkinat toimivat. Sähköä siis kannattaa myydä aina sinne, mistä siitä saa parhaan hinnan ja ostaa sieltä, mistä sähkö halvimmalla irtoaa. Viis siitä, missä päin voimalaitos maantieteellisesti sijaitsee.

Huoltovarmuusasioita pohtivat eivät ajattele samalla tavalla. Sähköntuotanto pitäisi turvata myös poikkeusoloissa. Siksi voimalaitoksia pitäisi olla myös omasta takaa. Kansantalouden kannalta olisi myös edullista, että maa saisi rajojensa sisälle mahdollisimman paljon työtä ja veroeuroja tuottavia voimalaitosinvestointeja.

teksti Petri Sallinen / pääkuva Scanstockphoto