27.02.2020, kello 11.08

Kansallinen biokaasuohjelma lähtökuopissa

Pelastaako biokaasu?

Biokaasujen käyttö on vielä vähäistä Suomessa ja Euroopassa. Biokaasupotentiaalit ovat kuitenkin melko suuria, mutta toimintaa vaivaa heikko kannattavuus.

— Suomalaisesta biokaasupotentiaalista vain osa saadaan käyttöön helposti seuraavien viiden vuoden aikana, toteaa Energiateollisuus ry:n kaasumarkkina-asiantuntija Kimmo Siira.

Suomessa biokaasupotentiaali on kohtuullisen suuri. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan pelkästään biomassoista voitaisiin Suomessa puristaa vuosittain jopa 16 terawattituntia kaasumuotoista energiaa. Kertymää voidaan kasvattaa entisestään metsäteollisuuden jätevesistä tai etanolin valmistuksesta saatavilla biokaasun raaka-aineilla. Lisäksi vedystä on mahdollista valmistaa synteettistä metaania.

Tällä hetkellä biokaasuilla tuotetaan energiaa Suomessa vuosittain noin yksi terawattitunti. Vertailun vuoksi. Viime vuonna Suomessa käytettiin sähköä 86 terawattituntia ja koko kansakunnan yhteenlaskettu energiankäyttö oli 316 terawattituntia.

— Pelkkä potentiaali ei vielä tarkoita sitä, että tällainen määrä biokaasua olisi suomalaisten ulottuvilla, kunhan vain ryhdytään toimeen, sanoo Energiateollisuus ry:n kaasumarkkina-asiantuntija Kimmo Siira. Hän oli mukana työ- ja elinkeinoministerin kansallista biokaasuohjelmaa valmistelevassa työryhmässä.

Siira muistuttaa, että biokaasujen hyödyntäminen on monessa mielessä Suomessa vasta lähtöruudussa.

— Biokaasun tuotanto on usein pienimuotoista ja alueellista toimintaa. Tuotanto on epätasaisesti jakaantunut eri puolille Suomea ja käytettävissä olevien raaka-aineiden määrä ja laatu vaihtelevat eri alueilla.

— Osa kaasusta saadaan helposti markkinoille, osa vaikeammin. Todennäköisesti taloudellisesti järkevä biokaasupotentiaali on Suomessa maksimissaan noin kymmenen terawattituntia. Tästä hyötykäyttöön voidaan saada 4–5 terawattituntia seuraavien 5–7 vuoden aikana. Tehtävää on vielä paljon.

Biokaasun tuotanto on hyvin raaka-aineperusteista toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että biomassoja ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja tuotantolaitoksille, koska biomassat sisältävät runsaasti vettä.

Lisäksi olisi syytä pohtia, mihin biokaasuja halutaan käyttää.

— Tuotetaanko biokaasuilla sähköä ja lämpöä, jalostetaanko biokaasuista biometaania maakaasuverkossa jaettavaksi vai ohjataanko biometaani jakeluvelvoitteiden avulla liikennekäyttöön. Nämä ovat poliittisia päätöksiä. Suurin hyöty biokaasuista saadaan kuitenkin silloin, kun sillä korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä, Siira huomauttaa.

Kaupallistaminen kova haaste

Hallitusohjelmaan tehdyt kirjaukset biokaasujen käytön ja tuotannon edistämisestä eivät vielä tee biokaasuteollisuudesta kannattavaa liiketoimintaa.

— Tavoitteena pitäisi olla biokaasutoiminnan laajamittainen kaupallistaminen, vaikka se onkin kova haaste, Siira huomauttaa.

Siksi lisäselvityksiä tarvitaan tukeva tukku. Kaupallistamisen lisäksi olisi arvioitava erilaisten tukikeinojen mahdollisuudet ja hyödyt. Siiran mielestä tukien ja markkinaehtoisen toiminnan välille pitäisi löytää tasapaino.

— Kun tukia käytetään, niistä pitäisi saada mahdollisimman suuri hyöty. Koska tuotantolaitoksiin tehtävät investoinnit ovat pitkäaikaisia, pitäisi päätösten olla myös ennakoitavissa. Tämän jälkeen markkinaosapuolet uskaltavat ottaa riskejä ja ryhtyvät rakentamaan biokaasulaitoksia.

— Biokaasun tuotanto ei missään olosuhteissa ole kuitenkaan kultakaivos, Siira huomauttaa.

Mikä olisi paras tapa käyttää?

Työ- ja elinkeinoministeriön asettama kansallista biokaasuohjelmaa valmisteleva työryhmä oli työssään yksimielinen. Siiran mielestä raportti on hyvä lähtökohta jatkokehittelylle.

— Suomalainen biokaasupotentiaali on sen verran suuri, että kaikki mahdollisuudet kannattaa tutkia. Biokaasu ei ole kuitenkaan homogeeninen tuote. Erilaisten raaka-aineiden käyttö aiheuttaa hyvinkin erilaisia haasteita.

Siira arvioi, että liikennekäytössä biokaasulla saavutetaan todennäköisesti suurimmat hyödyt — tosin alueelliset erot ovat tässäkin tapauksessa suuria. Kun biokaasulla korvataan suoraan fossiilisia polttoaineita, supistuvat liikenteen hiilidioksidipäästöt ja samalla tuontiriippuvuus öljystä vähenee.

— Lämmön tuottaminen biokaasuilla olisi kuitenkin helpoin ja halvin ratkaisu. Biokaasun jalostaminen kaasuverkossa jaeltavaksi biometaaniksi taas olisi taloudellisesti ajateltuna vaikein ja kallein ratkaisu. Tällä hetkellä biometaani on noin 35 prosenttia kalliimpaa kuin maakaasu.

— Sähkön tuotannossa biokaasuilla tuskin on mahdollisuutta pärjätä, koska yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa syntyvä sähkö ei ole enää tavanomaisillakaan polttoaineilla kilpailukykyinen ratkaisu.

Eurooppakin vasta alussa

Tällä hetkellä biokaasuilla tuotetaan vain noin yksi prosentti kaikesta siitä energiasta, mitä Euroopan unionissa vuoden aikana käytetään. Vuonna 2017 biokaasuista saatiin Euroopassa 195 terawattituntia energiaa, kertovat Bioenergy Europen tilastot. Vaatimattomasta määrästä huolimatta biokaasujen tuotanto on kolminkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Biokaasujen asema Euroopan unionin energiapaletissa on kuitenkin epätasapainossa. Suurin osa eurooppalaisesta biokaasusta — noin 70 prosenttia — tuotetaan Saksassa, Italiassa ja Brittein saarilla. Näistä Saksa on ylivoimaisesti suurin tuottaja. Sen saalis on 50 prosenttia kaikesta eurooppalaisesta biokaasusta. Italialaiset ja britit tuottavat kumpikin noin kymmenen prosentin viipaleen. Saksalaisten osuus Suomeen verrattuna on 57 kertaa suurempi.

EU-komissio on selvitellyt erilaisissa skenaariotutkimuksissa eurooppalaisen biokaasun potentiaaleja. Samalla se on patistellut jäsenmaita laatimaan kansallisia biokaasuohjelmia. Ainoastaan kuusi jäsenmaata on sellaisen ehtinyt laatia. Ne ovat Itävalta, Saksa, Italia, Portugal, Ruotsi ja Euroopan unionista jo eronnut Iso-Britannia. Suomessa työ on vasta alkamassa.

Komission arviot eurooppalaisesta biokaasupotentiaalista vaihtelevat sen mukaan, kuinka paljon ja millä tavoilla biokaasujen tuotantoa ja käyttöä tuetaan julkisin varoin. Eurooppalaiseksi potentiaaliksi on arvioitu 334–467 terawattituntia vuonna 2030.

EU-komission arvioima haarukka on lavea, koska lopulliseen määrään vaikuttavat tukipolitiikan lisäksi biokaasujen käyttökohteet. Yksinkertaisimman skenaarion mukaan suurin osa biokaasusta käytettäisiin paikallisesti sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, jolloin lämpö käytetään paikallisesti ja sähkö myytäisiin valtakunnan verkkoon. Kaikkein haastavimman skenaarion mukaan suurin osa biokaasuista jalostettaisiin biometaaniksi, joka syötettäisiin eurooppalaiseen maakaasuverkkoon tai se käytettäisiin suureksi osaksi liikennepolttoaineena.

Sähkö ja lämpö suosituin kohde

Tällä hetkellä eurooppalaisella biokaasulla tuotetaan enimmäkseen sähköä ja lämpöä. Tähän kuluu noin 78 prosenttia kaikesta biokaasuista. Muita käyttökohteita ovat mm. teollisuus, kotitaloudet ja liikennekäyttö.

Euroopan unionin alueella on vajaat 18 000 biokaasuja tuottavaa laitosta. Pelkästään Saksassa niitä on lähes 11 000 kappaletta. Bioenergy Europen tilastot kertovat, että Suomessakin laitoksia on peräti 96. Laitosten suuri lukumäärä paljastaa toiminnan pienimuotoisuuden ja alueellisuuden. Monen laitoksen tuotanto käytetään samassa yhteydessä, missä kaasuja valmistetaan — esimerkiksi maatilalla tai teollisuuslaitoksessa.

Maatalouden eläinperäiset ja kasviperäiset jätteet ovat yleisin biokaasujen raaka-aine. Näistä syntyy noin 70 prosenttia Euroopan biokaasuista. Yhdyskuntajätteiden osuus on 16 prosenttia ja kaatopaikkakaasujen osuus kahdeksan prosenttia.

Suomessa yhdyskuntajätteiden osuus biokaasujen raaka-aineista on yli 80 prosenttia ja maatalousjätteiden osuus noin kuusi prosenttia.

Biometaani on jalostunein muoto

Biokaasuista jalostettu biometaani muistuttaa ominaisuuksiltaan maakaasua. Biometaania voidaan sekoittaa maakaasuun ja sitä voidaan käyttää maakaasun tapaan.

Vuonna 2017 Euroopassa oli 540 biokaasusta biometaania jalostavaa laitosta. Luku sisältää myös Sveitsiin ja Norjaan rakennetut laitokset. Laitosten määrä on kolminkertaistunut viimeisten kuuden vuoden aikana.

EU-maissa jalostetun biometaanin vuotuinen energiasisältö oli reilut 19 terawattituntia vuonna 2017. Vastaavasti Suomessa tuotetun biometaanin energiasisältö oli noin 0,1 terawattituntia.

Euroopan unionin maista Ranskalla on kunnianhimoisin tavoite kasvattaa biometaanilaitosten määrä. Ranskalaiset ovat ilmoittaneet, että lähivuosien aikana maassa olisi noin tuhat biometaania valmistavaa laitosta, jotka työntäisivät biometaania suoraan eurooppalaiseen maakaasuverkkoon. Ranskalaisten mielestä biometaanilla on biokaasua parempi markkina-arvo, vaikka metaanin erottaminen biokaasusta onkin vielä kallis menetelmä.

teksti Petri Sallinen / kuva Olli Häkämies

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit