Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi ei pidä mahdottomana sitä, että kalakannan hoito sälytettäisiin kalatalousvelvoitteiden tarkastamisen jälkeen entistä vahvemmin vesivoimayhtiöiden tehtäväksi.

— Monessa joessa vaelluskalakantojen elvyttämisellä ja palauttamisella viljelystä luonnonolosuhteisiin on kiire, toteaa maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi.

— Vesilupien kalatalousvelvoitteiden sisältöjä on toimintaympäristön muuttuessa tarkasteltava uudestaan ja uuden tiedon valossa joskus myös uudistettava. Linjaukset velvoitehoidon suuntaamiseksi kalakantojen luontaista elinkiertoa tukevaksi on kirjattu jo tämän vuosikymmen alussa laadittuun kalatiestrategiaan. Samalla tavoitteena on kehittää vesistöjen monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä.

Voimassa olevat kalatalousvelvoitteet perustuvat vuosikymmeniä vanhoihin tietoihin. Tämä patistelee viranomaisia uudistuksiin, joihin myös oikeuskansleri on todennut olevan tarvetta.

— Hallinnon ja alueellisten toimijoiden yhteisenä tavoitteena on elvyttää rakennettujen vesistöjen vaelluskalakantoja kalatiestrategian mukaisesti. Ministeriö ja aluehallinto ovat edistäneet selvitys- ja uudistamisprosesseja myös siksi, että haitan kärsijöiltä on tullut valituksia viivyttelystä. Vesilupien on esitetty olevan velvoitteiden kanssa ristiriidassa, kun olosuhteet ovat muuttuneet.

Vapaaehtoisia toimia ei viranomaisten arvion mukaan ole tehty vaelluskalojen hyväksi riittävästi. Tammen mielestä voimayhtiöillä ei ole käytännössä halukkuutta toteuttaa vaativampia operaatioita.

— Organisaatioitaan ohentaneet vesisähköä tuottavat yhtiöt näyttävät kavahtavan sitä, että ne voisivat yksin joutua vastaamaan monimutkaisesti ja vaativasta vaelluskala-asian hoitamisesta.

Tammi ei pidä mahdottomana sitä, että kalakannan hoitaminen sälytettäisiin kalatalousvelvoitteiden tarkastamisen jälkeen entistä vahvemmin vesivoimayhtiöiden maksettavaksi. Tammen mielestä asiaa on kuitenkin turha tässä vaiheessa korostaa liiaksi, koska viranomaiset ovat vasta aloittaneet lupien uudelleen arvioinnin. Uusien lupaehtojen saattaminen lainvoimaiseksi voi kestää jopa kymmenen vuotta.

— Vaelluskalakantojen elvyttämistä olisi tehostettava ennen kaikkea nykyisistä lähtökodista, ei huomisen lähtökohdista, Tammi huomauttaa.

— Tehtävää riittää muuallakin kuin Iijoella ja Mustionjoella. Yhteistyötä ympäristöministeriön, tutkimuslaitosten ja muiden intressitahojen kanssa on syytä edelleen tiivistää.

Odotukset kasvavat

Tammen työpöydällä kalatieasiat ovat tällä hetkellä päällimmäisinä.

—Valtiovalta on nostanut vaelluskalakantojen elvyttämisen luontopolitiikan yhdeksi kärkihankkeeksi rakennetuissa vesistöissä monesta syystä. Suunnitelmissa ja projektivaiheessa on useita hankkeita, joita vauhdittaa vuosille 2016, 2017 ja 2018 osoitettu aikaisempaan verrattuna jopa kolminkertainen valtion tukirahoitus. Valtio käyttää rahaa yhteensä seitsemän miljoonaa euroa. Tämä lisää kärkihankkeeseen kohdistuvia odotuksia.

Vaelluskalojen hyväksi tehtävien hankkeiden kirjo on suuri. Kalojen elinolosuhteita parannetaan myös virtavesikunnostuksilla, joiden avulla poistetaan uittojen ja perkausten aiheuttamia haittoja.

— Kalateiden rakentamisessa on kuitenkin kyse suuremmista ja kalliimmista operaatioista, joissa tarvitaan hyvin laaja-alaista yhteistyötä ja rahoitusta, Tammi huomauttaa.

— Koska monet voimalaitosten toimintaan ja vesistöjen säännöstelyyn vaikuttavat tekijät ovat odottaneet ratkaisua, ovat kiireet kumuloituneet.

Tammi puhuu kokemuksen rintaäänellä. Toistakymmentä vuotta maa- ja metsätalousministeriössä työskennellyt Tammi oli aikaisemmin tutkijana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa sekä Helsingin yliopistossa.

Pula resursseista

Hallituksen lisärahoitus antaa Tammen mielestä mahdollisuuden kohdistaa huomion aikaisempaa suurempiin vaelluskalojen elinolosuhteita parantaviin kohteisiin. Resursseista on kuitenkin pulaa, mikä hankaloittaa ja hidastaa työn edistymistä. Samaan aikaan käsiteltävät lupaehtojen muutokset syövät osan voimavaroista.

— Valtiovallan ylimääräinen panos on tässä tilanteessa tervetullut. Se on saanut jumissa olleet hankkeet käyntiin jopa pikaisella aikataululla.

Tammi täsmentää vesistöihin liittyvien isompien rakennusprojektien olevan aina hidasliikkeisiä.

— Lupaprosessit voivat viedä vuosia. Siksi monien hankkeiden käytännön toteutus siirtyy seuraavalle vuosikymmenelle.

Vaikka rahoitusta on nyt tarjolla aikaisempaa enemmän, ei Tammi ole täysin vakuuttunut lopputuloksesta.

— Kalateiden säätämiseen, seurantaan ja tutkimiseen tarvittaisiin huomattavasti nykyistä enemmän resursseja. Kalatien rakentamiseen ja käynnistämiseen toki panostetaan, mutta ei sen monivuotiseen kehitysvaiheeseen.

Tammi huomauttaa, että Suomessa on moni hyvin toimivia kalateitä, jotka alueelliset Ely-keskukset ovat toteuttaneet yhdessä energiateollisuuden ja Luonnonvarakeskuksen tekemien selvitysten kanssa.

— Nämäkin selvitykset vahvistavat pitkäjänteisyyden tarpeen.

Vuosi sitten avattu Korkeakosken kalatie Kymijoella tuottaa hitaasti kokemuspohjaista tietoa. Jo vuosia sitten aloitettu hanke saatiin kuitenkin valmiiksi kärkihankerahoituksen avulla. Tammeen mielestä Korkeakoski on hyvä esimerkki siitä, miten asiat ovat monipolvisia.

— Varteenotettavia kokemuksia ja tietoa Korkeakosken kalatien toimivuudesta saadaan vasta muutaman vuoden kuluttua, koska virtaamaolosuhteet ovat muuttuneet voimalaitoksen remontin seurauksena. Myös kalatien säätäminen ja suuaukkojen testaaminen on vielä toteutettava.

Menetetyn leimautumisen ongelma

Tammi muistuttaa, että vaelluskalat omaksuvat uuden kalatien käytön hitaasti. Tähän voi kulua vuosia, joskus vuosikymmeniä.

— Kerran menetetyn kalakannan elinkierron palauttamisen joelle on ykkösedellytys, jotta kalat kiinnostuisivat kalaportaista. Kalojen nousuvietti voi olla sattumankauppaa, jos kalat eivät ole leimautuneet jokeen.

Tammi tietää kutualueilla tehtyjen istutusten ja emokalojen siirron auttavan ongelmaan.

— Lupaavien havaintojen mukaan Suomen rannikon jokiin nousee eväleikattuja vaelluskaloja, jotka eivät ole leimautuneet mihinkään jokeen, vaan ainoastaan joen rannikkokaistaleelle. Tämä viestii kodittomia kaloja houkuttelevasta kokonaisuudesta, johon sisältyy myös haju.

Kalojen kulkuyhteyksien parantaminen on vaelluskalojen olosuhteita parannettaessa avainroolissa. Tammi on tyytyväinen vesivoimayhtiöiden kanssa virinneeseen yhteistyöhön tilanteessa, jossa kalojen uiminen jokea pitkin on hankalaa.

— Jokeen leimautuvan kalakannan kasvattaminen luo edellytykset kalateiden toimivuudelle. Viljellyn kalakannan joukkoon olisi saatava entistä enemmän uusia geneettisiä ominaisuuksia.

Iijoella esimerkillisesti

Iijoki on tällä hetkellä hallituksen kärkihankkeiden ykköskohde. Samalle se on hyvä esimerkki siitä, miten julkisen rahoituksen määrä vaikuttaa lopputuloksen ja miten monipuolista ohjelmaa, uusia menetelmiä ja yhteistoimintaa voidaan toteuttaa.

— Ministeriössä luotetaan maakunnallisen yhteistyön ja yhdessä kerätyn yhteensä yli kolmen miljoonan euron rahoituksen johtavan tuloksiin. Hallituksen kärkihankerahoituksesta Iijoelle suunnataan kaksi miljoonaa euroa. Tämä viestii pilotin laajuudesta ja sen kansallisesta tärkeydestä.

Tammi huomauttaa, että kalatalousvelvoitteiden uusiminen ja kalakantojen elvyttäminen yhteistyössä eivät sulje toisiaan pois.

— Kaikissa Iijoen voimalaitoksissa ei ole kuitenkaan tarkoitus ryhtyä samanaikaisesti rakentamaan kalateitä. Tällä hetkellä vain Raasakan voimalaitoksen kalatien rakentamiselle on laadittu aikataulu. Raasakan älykkäästä kalatiestä saatavien kokemusta perusteella sitten suunnitellaan Iijoen muita kalateitä.

Valtion rooli puntarissa

Miksi valtio rahoittaa jokialueilla toimia, joita tarvitaan sähkön tuotannon haittojen vähentämiseksi. Tammi viittaa historiaan muistuttamalla valtion keskeisestä roolista Pohjois-Suomen jokien valjastamisessa sähköntuotantoa varten sotien jälkeisenä aikana.

— Valtio on ja voimalaitosyhtiöt ovat osaltaan samanlaisessa asemassa.

Valtion rooli on kuitenkin muuttumassa.

— Valtio vähentää rooliaan kalanviljelyyn perustuvassa kalakantojen säilyttämistehtävässä. Parempi vaihtoehto on se, että valtio on mukana esimerkiksi kumppanuusperiaatteella voimayhtiöiden kalanviljelyn kehittämisessä ja tutkimuksessa.

Seitsemässä vesistössä 

Vaelluskalakantojen elvyttämisen kärkihankkeita on Iijoen lisäksi kuudessa vesistössä. Tästä esimerkkinä on Kymijoen Korkeakosken vuoden vanha kalatie. Oulujoen Merikosken voimalaitoksen kalateiden toimivuutta parannetaan ja Montan voimalaitokseen valmistuu tänä kesänä kalojen ylisiirtolaite. Myös Kemijoen kalakantojen elvyttäminen kuuluu ohjelmaan. Mustionjoelle rakennetaan uusia kalateitä. Lisäksi Lieksanjoki, Pielisjoki sivujokineen ja Hiitolanjoki kuuluvat kärkihankkeiksi nimettyihin jokiin. 

teksti ja kuva Markku Niskanen