Venäjän sähkömarkkinat poikkeavat eurooppalaisista tai pohjoismaisista sähkömarkkinoista. Venäjällä on käytössä ns. solmupistemalli USA:n tapaan, kun taas läntisessä Euroopassa on omaksuttu aluehintamalli. Solmupistemallissa sähkö hinnoitellaan eri tavalla jokaisessa sähköverkon solmukohdassa — aluehintamallissa hinta on koko alueella aina sama. Solmupistemallia käytetään maissa, jossa sähköverkko ei ole riittävän vahva tai kattava.

Venäjän sähkömarkkinat on jaettu maantieteellisesti kahteen itsenäisesti toimivaan osaan: Euroopan hinta-alueeseen ja Siperian hinta-alueeseen. Näiden lisäksi sähköjärjestelmien toimintaa säädellään erikseen Kaukoidässä sekä Pohjois-Euroopassa Komin ja Arkangelin alueilla.

Venäjän sähkömarkkinat on jaettu kahteen hinta-alueeseen.

 Markkinaneuvosto tekee kehitystyötä

Venäjällä sähkömarkkinoita koskeva lainsäädäntötyö kuuluu energiaministeriölle. Lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaa markkinaneuvosto, joka koostuu viranomaisten ja markkinatoimijoiden edustajista. Neuvostossa ovat edustettuina kaikki Venäjän sähkömarkkinoilla toimivat osapuolet.

Neuvoston tehtäväkenttä on laaja. Neuvosto vastaa mm. tukkumarkkinoiden kaupankäyntiin liittyvän infrastruktuurin kehittämisestä sekä huolehtii tukku- ja vähittäismarkkinoiden yhteyksistä. Neuvosto pohtii myös keinoja parantaa energia-alan investointiolosuhteita.

Neuvosto osallistuu sekä sähkö- ja kapasiteettimarkkinoiden että tukku- ja vähittäismyyntisääntöjen suunnitteluun. Tämän lisäksi neuvosto tekee ehdotuksia tukkumarkkinoiden kaupankäyntiin liittyvien sopimusten sekä tukkumarkkinoiden sääntöjen kehittämiseksi.

Tariffilaitos huolehtii hintasäätelystä

Venäjän federaation tariffilaitos (FTS) on yhä sähkömarkkinoiden toimintaan vaikuttava viranomainen, vaikka sähkön suora hintasäätely vähenee jatkuvasti. FTS säätelee tukkumarkkinoilta kotitalouksille myytävän sähkön hintaa ja määrittelee kilpailun ulkopuolisten hinta-alueiden toimitushinnat. FTS määrittelee myös sellaisten tuottajien sähkön hinnan, jotka eivät toimi kilpailluilla markkinoilla. Jos kilpailu jollain alueella on hyvin vähäistä, määrittelee FTS tällaisille alueille kattohinnan, jota ei saa ylittää. 

Vain osa voi päättää tuotannostaan

Venäjällä kaikki voimalaitokset eivät voi vapaasti suunnitella tuotantoaan — osan on pakko tuottaa sähköä kaikissa olosuhteissa. Voimalaitoksista 65 prosenttia on tällaisia ns. ”must-run” laitoksia: tyypillisesti ydinvoimalaitokset, suuret vesivoimalaitokset ja yhteistuotantolaitokset.

Loput voimalaitoksista tuottavat sähköä kysynnän ja hintatilanteen mukaan. Näiden voimalaitosten osalta on käytössä ns. esikarsintaprosessi. Tämä tarkoittaa sitä, että ne joutuvat ilmoittamaan viikoittain kuinka paljon ne ovat valmiita tuottamaan (sekä ilmoittamaan tuottamansa sähkön maksimihinnat) sähköä vuorokausittain seuraavan viikon aikana.

Venäjän sähkömarkkinoita käsittelevä laajempi kirjoitus on julkaistu painetussa Energiauutisten numerossa 4/2014. Laaja englanninkielinen Pekka Sulamaan ja Fedor Veselovin kirjoittama asiantuntija-artikkeli on ladattavissa täältä.

Kuva: Scanstockphoto