06.10.2017, kello 12.30

Uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmä lausuntokierroksella

Yhteistuotantoa sorsitaan

Bioenergiaa käyttäviä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia sorsitaan Suomeen kaavaillussa uudessa uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmässä. Hallituksen esityksessä myös teknologianeutraaliuden periaate on vesitetty lukuisilla rajoituksilla.

Ajatus teknologianeutraalista uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmästä herätti suuria odotuksia Suomessa. Kilpailuttamiseen perustuva järjestelmä erottelisi jyvät akanoista ja kaikki vihreän sähkön tuottajat pääsisivät osoittamaan vahvuutensa maailmalle. Kun tuotantotukea maksetaan vain kustannustehokkaimmille ja kilpailukykyisille laitoksille, kannustaa asetelma tehokkuuteen ja innovointiin — kansakunta saisi valtion tukirahoille hyvän vastineen ja markkinat vihreää sähköä. Hallituksen tavoitteena on saada uuden tukijärjestelmän avulla kahden terawattitunnin vuosituotannon verran uutta vihreää sähköä markkinoille.

Arkitodellisuus on kuitenkin ankea. Hallituksen esitys uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmäksi vain murentaa teknologianeutraaliuden periaatteita. Monet rajoitukset ja poikkeukset estävät joidenkin vihreän sähkön tuotantomuotojen osallistumisen tukijärjestelmään ja joiden tuotantomuotojen osalta osallistuminen olisi hankalaa.

Hallituksen esityksessä tukijärjestelmään kelpuutettaisiin tuulivoima, biokaasuun perustuva sähkö, puupolttoaineilla tuotettu sähkö, aurinkosähkö ja aaltovoimalla tuotettu sähkö. Vesivoima sen sijaan ei ole hallituksen mielestä vihreää sähköä. 

Vain uudet laitokset kelpuutetaan

Uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmään pääsevät mukaan vain täysin uudet voimalaitokset — sellaiset, joita ei ole vielä rakennettu. Tämä on esityksen merkittävin rajoite. Linjaus sulkee ulos olemassa olevien laitosten päivitykset, saneeraukset ja virittelyt. Uusiin laitoksiin ei saisi asentaa vanhoista laitoksista yli jääneitä käytettyjä osia — uusia laitoksia ei saisi edes rakentaa vanhoille voimalaitostonteille. Tukea heruu vain silloin, kun laitos rakennetaan neitseelliselle alueelle.

— Vanhan infrastruktuurin ja vanhojen osien ja vielä käyttökelpoisten rakenteiden käyttäminen olisi taloudellisesti järkevää, huomauttaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Antti Kohopää.

— Tämä pienentää uuden laitoksen investointikustannuksia ja vähentää yhteiskunnan maksamien tukien tarvetta. Vanhan hyödyntäminen edistää myös kiertotalousajattelua.

Olemassa olevan infrastruktuurin merkitys on erityisen suuri tiiviisti rakennetuilla kaupunkialueilla. Kaupungit ovat myös sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten yleisin sijoituspaikka. Lisäksi kaukolämpöä tuottava laitos on rakennettava lähelle kaukolämpöverkkoa. Siksi uudet yhteistuotantolaitokset sijoitetaan yleensä vanhan laitoksen kanssa samalle tontille tai peräti vanhaan voimalaitosrakennukseen.

— Kaukolämpöverkon rakenne ja verkkoon liittyminen ohjaavat yhteistuotantolaitosten sijoittumista, kertoo energiantuotannon asiantuntija Katja Kurki-Suonio Energiateollisuus ry:stä.

— Joskus uusi biopolttoaineita käyttävä kattila voidaan asentaa vanhaan voimalaitosrakennukseen. Vanhaa voimalaitosinfrastruktuuria yritetään muutoinkin hyödyntää aina, kun se on mahdollista. Kokonaan uudelle paikalle rakennettavat yhteistuotantolaitokset ovat kaupunkialueilla harvinaisia.

— Myös tuulivoimarakentamisessa olemassa olevaa infrastruktuuria voidaan hyödyntää. Olemassa olevien tuulivoimapuistojen laajentaminen ja vanhojen korvaaminen uusilla on edullisempaa kuin tukien ohjaaminen täysin uusien laitosten rakentamiseen, Kohopää huomauttaa.

— Pelkkä bioenergialla tuotetulle sähkölle maksettava tuki ei vielä tee laitoksen toiminnasta riskitöntä, huomauttaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Antti Kohopää.

Yhteistuotannon riskitaso nousee

Uuden biopolttoaineita käyttävän sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksen on käytettävä energiantuotannossa vähintään 90 prosenttia biopolttoaineita, mikäli se mielii päästää mukaan uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmään. Jos tämä vaatimus ei täyty, ei laitokselle makseta tuotantotukea lainkaan ja tämän päälle voi tulla vielä ankarat sakkomaksut. Näin hallitus toteaa esityksessään.

Kohopään mielestä laitoksen omistajan pitäisi voida itse päättää minkälaisen määrän vihreää sähkö se on halukas tuottamaan. Tuotantotuki maksettaisiin tuotetun sähkömäärän perusteella, mikäli laitos pärjää tarjouskilpailussa.

— Voimalaitoksen omistajan on voitava kartoittaa kaikki erilaiset riskit ja suhteuttaa kykynsä tuottaa vihreää sähköä. Pelkkä bioenergialla tuotetulle sähkölle maksettava tuki ei vielä tee laitoksen toiminnasta riskitöntä.

Kohopää muistuttaa, että laitoksen tuottaman sähkön hintaan vaikuttavat myös polttoaineiden saatavuus, hinta ja käytettävyys. Myös markkinatilanne, ulkolämpötila, tuulisuus ja toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat siihen, minkä verran sähköä voi markkinoille tuottaa.

Siksi Kohopää haluaisi muuttaa laitoksille esitettyä vähintään 90 prosentin biopolttoainevaatimusta.

— Laitokselta voitaisiin edellyttää teknistä valmiutta kyetä tuottamaan energiaa 90-prosenttisesti biopolttoaineilla. Tällöin investoitaisiin uusimpaan teknologiaan, joka mahdollistaa käyttää suuria määriä biopolttoaineita.

— Oleellista on kuitenkin se, että kaikenlainen biopolttoaineiden käytön lisääminen vähentää tarvetta käyttää fossiilisia polttoaineita. Tämähän on ilmastopolitiikan tavoite. Sitä paitsi yhteistuotantolaitoksissa biopolttoaineiden käytön lisääminen tuottaa vihreän sähkön lisäksi vihreää kaukolämpöä.

Vesivoiman hylkääminen kaipaa perusteluja

Hallitus ei kelpuuta uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmään vesivoimaa — ei vanhaa eikä uutta.

— Hallitus ei esityksensä perusteluissa esitä tarkempia arvioita vesivoimalaitosten kannattavuudesta eikä kerro syitä vesivoiman jättämisestä tuotantotukijärjestelmän ulkopuolelle, Kohopää toteaa.

Kohopään mielestä vesivoiman kustannustehokkuus voidaan parhaiten mitata ottamalla se mukaan tuotantotukijärjestelmään.

— Valtiolla on tässä vain voitettavaa. Sitä paitsi yksi uuden lain tavoitteista on selvittää eri tuotantomuotojen kustannustasoa, joten tästäkin näkökulmasta vesivoima olisi syytä ottaa järjestelmään mukaan.

— Jos järjestelmän ulkopuolelle rajataan joitain käyttökelpoisia teknologioita, tuhlataan yhteiskunnan resursseja mahdollisesti selvästi kalliimpien teknologioiden tukemiseen. Samalla kustannustehokkaimmat investoinnit jäävät toteutumatta.

Vesivoiman käytön edistämisen sanotaan heikentävän vesistöjen virkistyskäyttöä ja ympäristöarvoja, vaikka vesivoimalaitosten tehonkorotuksia ja saneerausinvestointeja valvotaan tarkasti. Tästä huolimatta vesivoima on monelle päättäjälle kuuma peruna. Kohopää kuitenkin muistuttaa, että Suomessa on varsin kehittynyt ympäristölainsäädäntö.

— Lainsäädäntö ja lupamenettely ohjaavat kaikenlaisten voimalaitosten toimintaa. Jos luvat ovat asianmukaisesti kunnossa, ei ympäristöperusteisesti mitään sähköntuotantomuotoa voi jättää tukijärjestelmän ulkopuolelle.

— Tukijärjestelmän valmistelussa pitäisi kunnioittaa ympäristöviranomaisten osaamista ja kykyä arvioida hankkeiden toteutettavuutta.

TAUSTAA

Haitallinen yritystuki

— Sähkön tuotantotukijärjestelmä on haitallinen yritystuki, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Antti Kohopää.

Energiatoimialan mielestä tuotantotuet sotkevat sähkön markkinaehtoisen hinnanmuodostuksen — markkinariskiin perustuvat investoinnit jäävät toteutumatta. Siksi voimalaitosten rakentamiseen suunnatut investointituet toimisivat paremmin, samoin tuotantoteknologian kehittämiseen kohdennetut innovaatiotuet.

Kohopää hyväksyy pitkin hampain hallituksen tekemän esityksen uudesta uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmästä ”siirtymäkauden ratkaisuna”.

— Hallituksen tavoitteena näyttää kuitenkin jollain aikavälillä olevan markkinaehtoinen toiminta.

Uuden järjestelmän käyttöiäksi on kaavailtu 12 vuotta, jonka aikana valtio käyttäisi tukieuroja noin miljardin. Kohopään mielestä kahdeksan vuotta olisi täysin riittävä aika.

— Uusiutuvan energian tuotantoteknologia on kaupallisesti entistä vahvempaa ja aika näyttää olevan otollinen kilpailuun perustuvalle tuotantotukijärjestelmälle. Oleellista tuotantotukijärjestelmän toteuttamisessa on toteuttaa vihreän sähkön hankintaa edullisuusjärjestyksessä.

Eduskunta käsittelee hallituksen esitystä uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmästä marraskuun lopussa.

Pääkuva Scanstockphoto, henkilökuva Petri Sallilnen

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

Miksi ei hiilijalanjälki?

Yllä esitetyt kommentit ovat paikallaan.
Mutta: Eikö Energiateollisuus ry voisi vihdoin vaatia selkeästi sääntelyn perustaksi hiilijalanjälkeä eli CO2e-päästöt! Tällä simppelillä perustalla kaikki energiantuottomuodot tulisivat automaattisesti samalle viivalle. Tarvittavat laskentamenetelmät ja data ovat olemassa. Ja ympäristö oikeasti säästyisi.

- pe lokak. 06 14:53:17 2017