Suomalaisista 62 prosenttia on sitä mieltä, että ilmastonmuutosta pitäisi torjua kaikin mahdollisin keinoin. Ilmiö on todellinen ja vastahyökkäykseen olisi ryhdyttävä välittömästi. Jokseenkin samaa mieltä -näkemyksen allekirjoittaa vastaajista 25 prosenttia. Ainoastaan kaksi prosenttia vastanneista ei pidä ilmastonmuutoksen vastaisia toimia tarpeellisina.

Huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut kyselyyn vastanneiden keskuudessa vuosi vuodelta. Vuoden 2011 keväällä vain 42 prosenttia oli tosissaan huolestunut ilmastonmuutoksesta. Samaan aikaan 29 prosenttia oli kuitenkin jokseenkin samaa mieltä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta. Todennäköisesti osa epävarmoista on nyt aikaisempaa varmempi näkemyksestään.

Tämän vuoden kysely ehdittiin toteuttaa ennen IPCC:n raporttia, joka maalasi aikaisempaa synkempiä kuvia ilmastonmuutoksesta. Raportti sai myös runsaasti julkisuutta.

Energiateollisuus ry on kerännyt tietoa kansalaisten energia-asenteista vuosittain jo yli 30 vuoden ajan. Huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut erityisesti viimeisten seitsemän vuoden aikana.

Päästöjen vähentäminen ykkönen

Ilmastonmuutosta torjutaan teknologian ja lainsäädännön avulla. Toimien taustalla vaikuttaa kuitenkin aina tukku kansainvälisiä ja kansallisia poliittisia päätöksiä. Politiikka on vahvasti mukana kaikessa energiaan ja ilmastoon liittyvässä päätöksenteossa. Tämä näkyy myös energia-asenteita mittaavan tutkimuksen vastauksissa: toiveina poliittisille päättäjille.

Ensisijaisesti poliittisilla päätöksillä pitäisi hillitä päästöjä, jotka edistävät ilmastonmuutosta, suomalaiset toteavat. Kyselyyn vastanneista 46 prosenttia nostaa päästöjen vähentämisen tärkeysjärjestyksessä ylivoimaiseksi ykköseksi. Toiseksi tärkeimmäksi sen nostaa 15 prosenttia vastanneista.

Lisäksi 73 prosenttia vastanneista asettaa päästövähennykset ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen kolmen tärkeimmin politiikkatoimen joukkoon. Viime vuonna tehdyssä kyselyssä samalla tavalla vastasi 68 prosenttia.

Uusiutuvan energian osuuden lisääminen nousee toiseksi tärkeimmäksi politiikkatoimeksi ja energiaomavaraisuuden kasvattaminen asettuu kolmanneksi tärkeimmäksi. Neljännelle sijalle kirii kohtuullinen energian hinta. Mikään näistä ei ole tärkeydeltään kuitenkaan samaa luokkaa kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen ja päästöjen vähentäminen.

Haittojen vähentämisellä on hintansa

Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole ilmaista. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvalla energialla ja uuden ilmastoystävällisen tekniikan kehittäminen maksaa. Tämä voi nostaa myös energiatuotteiden hintaa.

16 prosenttia kansalaisista on kuitenkin valmis maksamaan energiatuotteista korkeamman hinnan, mikäli sen vastapainona ympäristöhaitat vähenevät. 34 prosenttia kertoo olevansa jokseenkin samaa mieltä asiasta. 11 prosenttia vastanneista taas ei halua maksaa energiatuotteista nykyistä korkeampaa hintaa, vaikka uusien energiatuotteiden käyttö vähentäisi ympäristöhaittoja.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa uusiutuvan energian käyttöä tuetaan monessa Euroopan maassa valtion varoin — myös Suomessa. Vastanneista 29 prosenttia hyväksyy ajatuksen — 41 prosenttia on jokseenkin samaa mieltä.

Julkisten varojen käyttö uusiutuvan energian edistämisessä nousi poliittiseen keskusteluun muutama vuosi sitten, kun tuulivoiman markkinoille pääsyn helpottamiseksi rakennetun syöttötariffijärjestelmän korkea hinta sai paljon kritiikkiä osakseen. Syöttötariffijärjestelmän viulut maksettiin valtion kassasta. Kritiikin seurauksena syöttötariffijärjestelmä suljettiin ja hallitus valmisteli markkinaehtoisemman kilpailutukseen perustuvan tukijärjestelmän. Tällä hetkellä esimerkiksi tuulivoimaa rakennetaan jo kokonaan ilman julkista tukea markkinaehtoisesti.

Kansalaisten asenteet julkisten varojen käyttöä kohtaan uusiutuvan energian edistämisessä ovat säilyneet lähes muuttumattomina jo pitkään. Vajaa kolmannes kannattaa julkisten varojen käyttöä uusiutuvan energian käytön edistämisessä ja noin viisi prosenttia vastustaa sitä. Noin 40 prosenttia kannattaa jossain määrin verovarojen käyttöä. Näin on ollut jo lähes kymmenen vuotta.

Aurinkosähkö suosituinta

Aurinkosähkö ja tuulivoima ovat suomalaisten keskuudessa ylivoimaisesti suosituimmat sähköntuotantomuodot. Kyselyyn vastanneista 93 prosenttia haluaisi lisätä aurinkosähkön määrää ja 80 prosenttia tuulivoiman määrää.

Vesivoimaa olisi valmis lisäämään 63 prosenttia vastanneista. Kolmanneksen mielestä vesivoimaa tarvitaan ilmastonmuutoksen hillintään, koska vesivoima on ympäristöystävällinen tapa tuottaa sähköä — yli 40 prosenttia on jokseenkin samaa mieltä asiasta. Vain kaksi prosenttia vastanneista kyseenalaistaa vesivoiman ympäristöystävällisyyden ja vain kuusi prosenttia haluaisi vähentää vesivoiman osuutta sähköntuotannossa.

Vesivoiman suosion huippu osuu vuoteen 2011. Tuolloin peräti 77 prosenttia kyselyyn vastanneista olisi halunnut lisätä vesivoiman käyttöä. Kansalaisten keskuudessa vesivoima on ollut kestosuosikki jo vuosikymmenet. Vuoden 1990 jälkeen keskimäärin 60 prosenttia asennekyselyyn vastanneista on joka vuosi halunnut lisätä vesivoiman käyttöä — ja keskimäärin ainoastaan viisi prosenttia on halunnut vähentää sen käyttöä.

Puuenergian käytön lisäämistä kannattaa tällä hetkellä 58 prosenttia vastanneista. 13 prosenttia haluaisi vähentää sen käyttöä ja 22 prosenttia pitää nykyistä tilannetta sopivana. Puuenergian suosio on laskenut tasaisesti vuodesta 2000. Tuolloin 84 prosenttia olisi halunnut lisätä puun ja muun bioenergian käyttöä.

Kivihiili syöksykierteessä

Kivihiilen käyttö energiantuotannossa on selvä inhokki kansalaisten keskuudessa. Energia-asennekyselyyn vastanneista peräti 88 prosenttia haluaisi vähentää sen käyttöä. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvat ilmastovaikutukset on ilmeisen hyvin ymmärretty vastanneiden keskuudessa.

Turpeen käyttöä olisi valmis vähentämään 59 prosenttia vastanneista — 13 prosenttia taas lisäisi sen käyttöä. Kielteinen suhtautuminen turpeen käyttöä kohtaan on myös kasvanut tasaisesti. Vuonna 1986 yli 60 prosenttia olisi halunnut lisätä turpeen käyttöä.

Maakaasu on kyselyyn vastanneiden keskuudessa melko neutraali polttoaine. Noin kolmannes lisäisi sen käyttöä, kolmannes vähentäisi käyttöä ja loput pitää nykyistä käyttöä sopivana tai ei osaa ottaa asiaan kantaa.

Maakaasu nautti kansalaisten suosiosta erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla. 70 prosenttia energia-asennekyselyyn vastanneista oli valmis lisäämään maakaasun käyttöä vielä vuonna 1999. Tämän jälkeen suosio putosi kuoppaan, jonne se myös näyttää jääneen.

Kasvaako sähkönkäyttö?

Kokonaisenergiankäytön ennustetaan vähenevän, kun kansakunnan energiatehokkuus paranee. Uudet laitteet ja koneet käyttävät vähemmän energiaa. Samalla otetaan käyttöön tehokkaampia energiamuotoja. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että sähkö korvaa muita energiamuotoja. Näin ajattelevat myös energia-asennekyselyyn vastanneet: 36 prosenttia vastanneista odottaa sähkönkäytön kasvavan ja 48 prosenttia on jokseenkin samaa mieltä. Näkemyksissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten vuosien aikana.

Vajaa viidennes kyselyyn vastanneista uskoo, että sähköstä voitaisiin saada Suomelle hyvä vientituote. Epävarmojen vastaajien osuus on kuitenkin melko suuri — lähes 40 prosenttia.

KAINALOSSA

Ydinvoiman kannatus kasvaa

Ydinvoiman kannatus kansalaisten keskuudessa on noussut seitsemän vuotta kestäneen aallonpohjan jälkeen samalle tasolle kuin missä se oli 2000-luvun alkuvuosina. Tämä selviää Energiateollisuus ry:n tuoreesta kansalaisten energia-asenteita mittaavasta tutkimuksesta.

Tällä hetkellä 42 prosenttia kyselyyn vastanneista haluaisi lisätä ydinvoiman käyttöä. Parhaimmillaan ydinvoiman kannatus oli vuonna 2009, jolloin 44 prosenttia vastanneista toivoi, että ydinvoiman käyttöä lisättäisiin. Tutkimuksia on tehty vuosittain yli 30 vuotta.

Vastaavasti noin kolmannes suomalaisista on vuodesta toiseen halunnut vähentää ydinvoiman käyttöä: tänä vuonna 28 prosenttia kyselyyn vastanneista. Tämä on hieman vähemmän kuin yleensä. Suurimmillaan ydinvoiman vähentämistä haluavien määrä oli vuonna 1986, jolloin 53 prosenttia halusi vähentää ydinvoiman käyttöä — syynä oli samana vuonna sattunut Tsernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus. Toinen notkahdus kannatuksessa tapahtui Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuuden jälkimainingeissa vuonna 2011.

Ydinvoiman kannatus miesten keskuudessa on selvästi suurempaa kuin naisten keskuudesta. Miehistä 64 prosenttia haluaisi sitä lisää, mutta naisista vain 21 prosenttia. Naisten keskuudessa ydinvoiman kannatus ei ole ollut asennekyselyn historian aikana koskaan erityisen korkealla.

Suurinta ydinvoiman kannatus on yli 65 vuotiaiden keskuudessa — heistä 54 prosenttia toivoisisi sitä lisää — ja alhaisinta 26–35 vuotiaiden keskuudessa, joista 42 prosenttia haluaisi vähentää ydinvoiman käyttöä. Ydinvoima on kyselyn perusteella vanhojen, johtavassa asemassa työskentelevien miesten voimantuotantomuoto.

Asuinpaikka ei näytä vaikuttavan merkittävästi ydinvoiman suosioon tai epäsuosioon. Esimerkiksi Helsingissä asuvista 46 prosenttia kannattaa ydinvoiman käytön lisäämistä ja 26 prosenttia haluaisi vähentää sitä. Vastaavat luvut pienissä kunnissa asuvien keskuudessa ovat 41 prosenttia ja 27 prosenttia.

Hallituspuolueista Kokoomus ja Sininen tulevaisuus ovat selviä ydinvoimapuolueita. Kokoomuksen kannattajista 73 prosenttia ja Sinisen tulevaisuuden kannattajista 75 prosenttia haluaisi lisätä ydinvoiman käyttöä. Keskustapuolueen kannattajista taas 43 prosenttia olisi valmis lisäämään ydinvoiman osuutta.

Ydinvoiman lisäkäytön vastustajia on eniten Vihreän Liiton kannattajissa: 45 prosenttia haluaisi vähentää sen käyttöä, mutta 22 prosenttia haluaisi lisätä sitä. Vasemmistoliiton kannattajien profiili on lähes samanlainen.

SDP:n kannattajista 40 prosenttia olisi valmis lisäämään ydinvoiman käyttöä, mutta kolmannes haluaisi vähentää sitä.

FAKTA

Näin kansalaisilta kysyttiin

Suomalaisten energia-asenteita kartoitettiin nettipaneelissa 22.–31.10. välisenä aikana. Tutkimuksen toteutti IRO Research Energiateollisuus ry:n toimeksiannosta. Kyselyn tulokset perustuvat tuhannen vastaajan otokseen, joka edustaa kattavasti Suomen täysi-ikäistä väestöä. Tutkimuksen virhemarginaali on 3,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Ensimmäisen kerran energia-asenteita kartoitettiin vuonna 1983.

Tarkempia asennetutkimuksen taustatietoja on saatavilla Energiateollisuus ry:n materiaalipankista.

teksti Petri Sallinen / kuvat Scanstockphoto