Viime vuonna Suomen päästökauppasektorin yritykset päästelivät ilmaan 25,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tämä on noin kaksi miljoonaa tonnia vähemmän kuin vuonna 2016. Tosin vuosi 2016 oli poikkeuksellinen vuosi — silloin hiilidioksidipäästöt kasvoivat. Viime vuoden päästötaso on vain hivenen alhaisempi kuin vuonna 2015.

Pidemmällä jaksolla päästökauppasektorin päästöt ovat kuitenkin laskeneet jyrkästi. Vielä neljä vuotta sitten ilmaan karkasi lähes 32 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tämä käy ilmi Energiaviraston keräämistä tiedoista.

Suurin osa päästökauppasektorin hiilidioksidipäästöistä on kasautunut viiden yrityksen käsiin. Niiden yhteenlasketut päästöt — 12,8 miljoonaa tonnia — ovat noin puolet koko päästökauppasektorin päästöistä.

Suurin päästelijä on teräsyhtiö SSAB Europe Oy — terästeollisuudessa hiili on teräksen tärkeimpiä seosaineita. Kakkossijalla on Helen Oy, joka tuottaa Helsingissä sähköä ja kaukolämpöä kivihiilellä ja maakaasulla. Kolmanneksi suurin päästelijä on Neste Oyj.

Neljänneksi sijoittuva Fortum Power and Heat käyttää kivihiiltä ja maakaasua Espoossa sekä turvetta Joensuussa sähkön ja lämmön tuotannossa. Viidennellä sijalla on Turun Seudun Energiantuotanto Oy.

Viiden suurimman päästelijän tekemiset aiheuttavat herkkyyttä päästötilastoihin. Esimerkiksi vuonna 2016 fossiilisia polttoaineita käytettiin tavanomaista enemmän kaukolämmön tuotannossa. Tämän seurauksena päästöt kääntyivät heti nousuun. Päästökauppasektorilla toimii lähes 190 suomalaista yritystä, mutta niiden painoarvo on selvästi pienempi kuin kärkiviisikon.

Päästöjen määrään vaikuttavat lämmitysenergian tarve, sähkön hinta pohjoismaisessa sähköpörssissä sekä teollisuuden suhdanteet. Kylmä talvi nostaa lämmitysenergian tarvetta ja pohjoismainen vesitilanne vaikuttaa pörssisähkön hintaan. Noususuhdanteessa teollisuus taas lisää energiankäyttöään, jolloin myös päästöt kasvavat.

Biopolttoaineet kasvussa

Energiaviraston tilastojen mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttö päästökauppasektorilla on vähentynyt ja näyttää vähenevän koko ajan. Samalla biopolttoaineiden käyttö kasvaa. Viime vuonna päästökauppasektorin yritysten käyttämän kivihiilen energiasisältö oli 19,8 terawattituntia, kun neljä vuotta aikaisemmin se oli lähes 32 terawattituntia.

Toisen fossiilisen polttoaineen — maakaasun — käyttö on myös vähentynyt. Vuonna 2013 käytetyn maakaasun energiasisältö oli 26,7 terawattituntia — viime vuonna enää 15,2 terawattituntia.

Turpeen energiakäytössä muutoksen ovat vähäisempiä. Vuonna 2013 käytetyn turpeen energiasisältö oli 14,2 terawattituntia, viime vuonna 12,9 terawattituntia.

Biopolttoaineiden käyttö kasvoi viime vuonna 4,6 prosenttia vuoteen 2016 verrattuna. Viime vuonna käytetyn biopolttoaineen energiasisältö oli 76,1 terawattituntia. Vuonna 2013 se oli 72 terawattituntia.

Kymmenen suurinta hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa laitosta 2017

TAUSTAA

Kivihiili marginaaliin — entä maakaasu?

Energiayhtiöiden kivihiilen käyttö on ollut jo pitkään ilmastopoliittisten intohimojen hämärä kohde. Tappokeinoiksi on ehdotettu mm. verotusta ja kivihiilen käytön kieltävää lainsäädäntöä. Kivihiilen käyttö näyttää kuitenkin loppuvan energiantuotannossa ilman päättäjien kehitelmiä — markkinaehtoisesti. Näillä näkyminen nollautuminen tapahtuisi viimeistään 2030-luvulla. Kivihiilen käyttö on vähentynyt viimeisten kymmenen vuoden aika noin 40 prosenttia ja supistuminen jatkuu yhä. Vuonna 2025 kivihiilen käytön arvioidaan olevan enää 40 prosenttia nykyisestä.

Kivihiilen käyttö on keskittynyt muutamaan suureen kaupunkiin. Vantaalla ja Lahdessa kivihiilen käyttö loppuu jo ensi vuonna, kun kaupunkien uudet biovoimalaitokset otetaan käyttöön.

Helsinki taas on ilmoittanut olevansa hiilineutraali kaupunki vuoteen 2035 mennessä. Se purkaa Hanasaaren kivihiilikäyttöisen voimalaitoksen vuonna 2024. Espoossa ja Vaasassa on samansuuntaiset tavoitteet.

Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa maakaasua kaupungeissa käytetään todennäköisesti vielä pitkään. Hiilineutraalius ei tarkoita maakaasusta luopumista vaan sitä, että maakaasun käytöstä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt kompensoidaan jollain muulla tavalla.

Päättäjien kaavailemat kivihiilen tappokeinot eivät kuitenkaan enää kykene muuttamaan kehitystä. Lainsäädäntö voi ehkä nopeuttaa luopumista muutamilla vuosilla, mutta samalla se pakottaa yritykset kalliisiin investointeihin, joiden ilmastohyötyjen arvioidaan jäävän olemattomiksi.

Maakaasun asema tulevaisuuden energiaraaka-aineena on sen sijaan suuri arvoitus. Maakaasun kilpailukyky voimalaitospolttoaineena ehdittiin tuhota jo vuoden 2011 veroratkaisuilla. Ne nostivat reippaasti maakaasun hintaa. Siksi maakaasun käyttö on vähentynyt eikä kukaan enää rohkene investoimaan maakaasuvoimalaitoksiin.

Myös maakaasumarkkinoiden kehitys on vielä hämärän peitossa. Suomen ja Baltian maakaasumarkkinoiden mahdollinen yhdistyminen voi painaa maakaasun hintaa alaspäin. Lisäksi Viroon rakennettavat nesteytetyn maakaasun kausivarastot lisäävät kaasun tarjontaa. Entä mitä maakaasun hinnalle tapahtuu, jos Liettuan ja Puolan välinen putkiyhteys toteutuu — ainakin Pohjois-Eurooppaa saa vaihtoehtoisen hankintalähteen venäläiselle maakaasulle.

Suomeenkin rakennetaan terminaaleja nesteytetyn maakaasun varastointia varten. Ne tosin sijaitsevat kaasuverkon ulkopuolella, mutta niiden vaikutus maakaasun hinnanmuodotukseen voi olla merkittävä — kyse on kuitenkin melkoisen suurista energiamääristä.

Suomessa operoivan Gasumin asemakaan ei ole kiveen hakattu. Lisäksi maakaasun verokohtelussakin voi tapahtua helpotuksia. Tarkoittaako tämä kaikki maakaasun uutta tulemista?

Tarkempaa tilastotietoa päästökauppasektorin päästöistä on Energiaviraston sivuilla.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto