Hallitusten välisen ilmastopaneelin tuore analyysi suhtautuu varsin optimistisesti hiilidioksidin talteenottolaitteistojen kehittämiseen ja varastointitekniikoiden läpimurtoon. Lähtökohtaisesti teknologia on kiehtova: asennetaan voimalaitoksen piipun nokalle laitteisto, joka muuntaa palaessa syntyvän ilmastolle haitallisen hiilidioksidin nestemäiseen muotoon, jonka jälkeen se voidaan pumpata merenpohjaan tai imeyttää mineraaleihin. CCS:n avulla voimalaitoksen kattilassa voidaan periaatteessa polttaa mitä tahansa ilman, että palamisessa syntyvä hiilidioksidi edistäisi kasvihuoneilmiötä.

Biopolttoaineita käyttävään voimalaitokseen asennettu laitteisto — bio-CCS — tuottaisi jopa ”negatiivisia päästöjä”. Biopolttoaineiden polttamisen päästöttömyyshän perustuu tulkintaan, että niiden polttamisessa syntyvä hiilidioksidi sitoutuu aina uuden biomassan kasvuun. Kun tämäkin hiilidioksidi otetaan talteen, syntyy ”negatiivinen päästö”.

Tunnettua, kallista tekniikkaa

CCS on tunnettua teknologiaa — laitteita on jo rakennettu eri puolille maailmaa. Vielä joitakin vuosia sitten Meri-Porin kivihiilivoimalaitokseen oli suunnitteilla CCS-laitteisto, mutta hankkeesta luovuttiin, kun Euroopan unioni ei ollut halukas tukemaan hanketta taloudellisesti. CCS-laitteiden korkea hinta onkin tehokkaasti hillinnyt teknologian yleistymistä.

Voimalaitokseen asennettu CCS-laitteisto heikentää myös laitoksen hyötysuhdetta, koska CCS-laitteet käyttävät merkittävän osan voimalaitoksen tuottamasta sähköstä. Alhainen päästöoikeuden hinta on erityisesti Euroopassa hillinnyt haluja kehittää CCS-teknologiaa: päästöoikeuksien ostaminen kivihiiltä käyttävään voimalaitokseen on edullisempaa kuin CCS-laitteiden hankkiminen.

CCS-teknologian käytöllä näyttää kaikesta huolimatta olevan merkittävä rooli IPCC:n keinovalikoimassa vähentää maailman hiilidioksidipäästöjä — yhdessä metsäkadon estämisen ja hiilinielujen kehittämisen rinnalla. CCS:n potentiaali kiehtoo, mutta se sisältä myös riskin. Kun CCS on potentiaalisena takaporttina, voidaan ehkä ajatella lykättävän päästöjen vähentämistä vähän eteenpäin ja leikata sitten myöhemmin enemmän kuin reippaasti CCS-laitteilla.

— Entä jos CCS ei toimikaan odotetusti tai nesteytetyn hiilidioksidin varastointi ei onnistu, toteaa Tiina Koljonen VTT:ltä

— CCS-teknologian kehittämiseen on tehtävä vielä huomattavia panostuksia ennen kuin maailman päästöjen vähentäminen voidaan laskea kokonaan sen varaan.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa biomassan käytöstä aiheutuvien päästöjen nollakerroin on vielä keskeneräinen asia ja osin kiistanalainen. Biomassan aseman muuttuminen ilmastopoliittisessa paletissa vaikuttaisi myös CCS:n asemaan. Tällä hetkellä bio-CCS on kuitenkin Suomen kaltaisen maan kannalta enemmän kuin kiehtova optio.

Kuva: Scanstockphoto