EnAppSysin selvityksen mukaan kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla aurinkoenergian tuotanto ylsi Euroopassa 68 TWh:iin viime vuoden vastaavan ajan 59 TWh:sta. Vuoden 2015 ensimmäisen puoliskon tuotantomäärästä kasvuprosentteja kertyy peräti 70.

Tuotantoa vauhditti yksinkertaisesti se, että aurinkoenergiakapasiteetti lisääntyi Euroopassa merkittävästi. Ja kapasiteetin kasvun taustalla on ollut taas eurooppalaisten maiden ponnistelu parantaa ympäristöjalanjälkiään tuottamalla aiempaa suuremman osuuden sähköstään uusiutuvilla energiamuodoilla.

Kapasiteetin kasvu hidastui vuoisen 2017 ja 2019 välillä, jolloin tuotannossa kirjattiin toisen vuosineljänneksen lukemiksi 38,3 TWh (2017), 40,1 TWh (2018) ja 39,1 TWh (2019). Mutta tänä vuonna tuotanto on taas kasvanut merkittävästi ja herättänyt kysymyksen: mitä vuonna 2020 on tapahtunut sellaista, mitä ei tapahtunut edellisenä kolmena vuotena?

Vielä 15 vuotta sitten aurinkoenergian osuus Euroopan sähköntuotannosta oli minimaalinen. Kapasiteettia oli vain muutama gigawatti (GW). Vuoteen 2011 mennessä oltiin jo selvässä muutosvaiheessa, jolloin aurinkoenergiakapasiteetti kasvoi merkittävästi. Vuoden 2009 noin 15 GW:n tasosta kapasiteetti nousi vuoteen 2013 mennessä kuusinkertaiseksi eli suunnilleen 90 GW:hen.

Tätä kovaa kasvua vauhdittivat erityisesti Saksa ja Italia, mutta vuoden 2013 jälkeen kasvuluvut ovat pienentyneet, kun myös Britanniassa alkoi nousta merkittävästi uutta kapasiteettia ja kun Saksan avokätistä tukea aurinkoenergialle leikattiin. Kun aurinkoenergian kasvu näillä alueilla hiipui, viime vuosina tuotannon vauhdittajina ovat toimineet lähinnä Ranska ja Espanja.

Myös sellaiset maat kuin Bulgaria, Kreikka ja Portugali ovat kasvattaneet aurinkoenergian tuotantoaan viime vuosina, mutta niiden kasvuluvut ovat olleet varsin maltillisia.

Saksa on edelleen Euroopan johtava aurinkosähkön tuottaja ja sillä on Euroopan suurin aurinkoenergian kapasiteetti, yli 50GW. Vaikka usea muukin Euroopan maa on kirinyt aurinkoenergiatavoitteissaan, on Saksa edelleen vanhan mantereen ykkönen tässä suhteessa. Globaalissa 'kapasiteettikilvassa’ Saksa on neljäs, sen edellä ovat Kiina, Yhdysvallat ja Japani.

Tukimuutosten jälkeen uuteen kasvuun

- Aurinkoenergiakapasiteetin kasvu alkoi Saksassa tosissaan vuonna 2009 avokätisten tukien avulla, mikä johti ennen kaikkea mittaviin kattopaneeleiden asennuksiin. Kasvupiikin häämöttäessä suoraa syöttötariffitukea saavalle aurinkoenergiatuotannolle asetettiin rajaksi 52 GW, minkä ylittävälle tuotannolle tällaista tukea ei enää myönnettäisi, vaan tuki sidottaisiin huutokauppoihin, EnAppSysin johtaja Rob Lalor sanoo.

Lopulta raja poistettiin uusiutuvan energian lain uudistamisen yhteydessä, mutta kun uusiutuvien tukea ei enää ole myöntänyt Saksan hallitus vaan se on määräytynyt huutokauppojen perusteella, aurinkoenergiamarkkinan kasvu on maassa hidastunut.

Lalorin mukaan myös Italiassa aurinkoenergian kasvua ovat siivittäneet julkiset kannustimet, mutta sielläkin niihin tehtiin leikkauksia, jotta kuluttajien sähkölaskut eivät kallistuisi liikaa. Tuloksena oli aurinkoenergiamarkkinan kasvun hidastuminen.

Britanniassa aurinkoenergiabuumi koettiin hieman myöhemmin, jolloin hyötyä saatiin paitsi tuista myös paneelien alenevista hinnoista. Mutta kun tukipolitiikka saarivaltiossakin tiukentui, seurauksena oli kapasiteetin kasvun hiipuminen.

- Sen jälkeen kun tukia vähennettiin aurinkoenergiamarkkinoilta ympäri Euroopan, kapasiteetin kasvu on hidastunut, mutta ei pelkästään kannustimien vähenemisen vuoksi vaan myös investoijien kasvaneen luottamuspulan takia, Rob Lalor toteaa.

Myös Espanjassa alkuperäisistä tukimuodoista on luovuttu. Siellä toimeenpannut laajat huutokaupat ovat kuitenkin alentaneet kustannuksia ja saanet sen myötä aikaan uuden aurinkoenergiabuumin. Ranska tähyää taas siihen, että voisi vuosien 2019 ja 2025 välillä huutokaupata 2,9 GW/ vuosi. Se lisäisi kapasiteettia 17,2 vuoteen 2025 mennessä, mikä olisi merkittävä kasvu ei pelkästään Ranskassa vaan koko Euroopassa.

Lalorin mukaan niin Ranskassa kuin Espanjassa hallitukset reagoivat kiireellisillä uudistuksilla kasvavien tukikustannusten edessä. Kummassakin maassa tukikustannukset veivät alan epävarmuuden aikaan, josta ovat vasta hiljattain alkaneet toipua. Syöttötariffien taannehtivat vähennykset olemassa oleville laitoksille Espanjassa ja tariffien väliaikainen keskeytys vuonna 2011 Ranskassa johtivat dramaattiseen keinottelubuumiin, mikä oli anteliaan tukipolitiikan tulosta.

Suurten aurinkoenergialaitosten myötä kohti markkinaehtoisuutta

Toinen tekijä uuden nousun taustalla on suurten aurinkoenergialaitosten kasvu. Huhtikuussa espanjalainen energiayhtiö Iberdrola liitti verkkoon Euroopan suurimman aurinkoenergiafarmin, 500 MW:n Nuñez de Balbaon. Pohjois-Espanjassa sijaitsevan laitoksen on tarkoitus toimittaa sähköä paikallisille teollisuusyrityksille pitkäaikaisilla sopimuksilla viestittäen siten, että tukipolitiikka on taakse jäänyttä elämää. Iberdola on äskettäin ryhtynyt rakentamaan toista megaluokan (350 MW) aurinkofarmia.

Lalor korostaa uuden dynamiikan vaikutusta, mutta toisaalta myös sitä, että tukipolitiikassa tultiin päätepisteeseen. Nykyhankkeiden on määrä tulla toimeen markkinaperusteisesti, ja kapasiteetin on vastattava kysyntää. Ylitarjontatilanteessa on joko lisättävä vientiä tai supistettava sähkön päälähteiden tuotantoa.

- Tukipolitiikka kärjistyy negatiivisen hinnoittelun tilanteessa. Runsaskätisen tuen oloissa sähkön tuottaja on valmis myymään tuotettaan niin pitkään, kuin tuki kattaa tappiollisen hinnan. Toisessa ääripäässä eli tilanteessa, jolloin tukea ei tule lainkaan, tuottaja pysäyttää laitoksensa, kun hinta lähestyy nollaa, Lalor sanoo.

- Suurten aurinkofarmien osalta markkinaehtoinen hallintaprosessi laajenee myös vanhempiin aurinkofarmeihin, mutta mikäli kattopaneeleita omistavien kotitalouksien osalta siirrytään samankaltaiseen prosessiin, niiden tuotanto todennäköisesti putoaa merkittävästi. Eli siellä tukea tarvitaan vastedeskin.

Nykytilanne yhdessä alentuvien kustannusten kanssa osoittaa kuitenkin, että aurinkoenergian osalta Eurooppa on suuntaamassa kohti uutta aamunkoittoa. Sen maksimointi vaatii kuitenkin edistysaskelia sähkön varastoinnissa, Rob Lalor tiivistää.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: iStock