— Jos puun polttaminen korvaa laajassa mittakaavassa fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, siirtyvät negatiiviset vaikutukset maankäyttösektorille, toteaa Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä.

EU-komissio haluaa kiristää vuoteen 2030 kurottavaa unionin päästövähennystavoitetta. Tavoitteen kiristäminen ei itsessään ole ongelma, koska aikaisemmin asetettu tavoite saavutetaan helposti.

Päästövähennystavoitteen sivutuotteena voi kuitenkin seurata yllätyksiä. Suomen osalta tämä tarkoittaa sitä, että päästökaupan ulkopuoliselle ns. taakanjakosektorille asetetaan reilusti nykyistä kireämpi päästövähennystavoite. Samalla olisi aikaisempaa tomerammin vahdittava hiilinielujen kehittymistä. Taakanjakosektori kattaa mm. metsien, maankäytön ja liikenteen päästöt.

Taakanjakosektorin päästövähennystoimia ohjaava LULUCF-asetus tuo päivitettynä Suomelle aikaisempaa tiukemman velvoitteen säilyttää hiilidioksidia sitovat nielut tietyn suuruisina vuosien 2021–2030 välisenä aikana. On siis pidettävä huoli siitä, että metsien kyky sitoa hiilidioksidia säilyy tai että se ei ainakaan heikkene. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

— Tarvitaan toimia metsäkadon ja turvemaiden päästöjen vähentämiseksi. Samalla metsiä pitäisi hakata maltillisesti, jotta metsät kykenevät sitomaan riittävän määrän hiilidioksidia myös tulevaisuudessa, toteaa Suomen ympäristökeskuksen professori Jyri Seppälä.

Seppälän mielestä riskinä on, että Suomessa tulee päästölähde, jos metsien määrä supistuu voimakkaasti. Mikäli metsien hiilinieluvaikutus heikkenee, olisi taakanjakosektorin päästövähennykset toteutettava muilla tavoilla — esimerkiksi panostamalla reippaasti liikenteen päästöjen vähentämiseen. Toinen tapa olisi ostaa muilta mailta säästyneitä LULUCF-nieluyksiköitä.

— Nämä keinot ovat kuitenkin selvästi kalliimpia kuin metsän hiilinieluvaikutuksesta huolehtiminen, Seppälä muistuttaa.

Puu houkuttelee

Kivihiilen energiakäyttö loppuu Suomessa vuonna 2029. Turpeen energiakäyttö taas olisi tarkoitus puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Samalla öljyn ja maakaasun käyttöä pitäisi vähentää. Biomassojen ja etenkin puunkäytön lisääminen ovat selkeimmät vaihtoehdot korvata päästöjä aiheuttavia enegiaraaka-aineita.

— Jos puun polttaminen korvaa laajassa mittakaavassa fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, siirtyvät negatiiviset vaikutukset maankäyttösektorille. Energiantuotannon hiilidioksidipäästöt kyllä vähenevät, mutta maankäyttösektorilla hiilinielujen heikkenemisen aiheuttama haitta voi olla tätä suurempi, Seppälä huomauttaa.

Seppälä ei kiistä sitä, etteikö puunkäytön lisääminen energiantuotannossa oli houkutteleva tapa vähentää päästöjä. Puun hinta on edullinen muihin vähäpäästöisiin energiaratkaisuihin verrattuna ja olemassa oleva infrastruktuuri tukee puun käytön lisäämistä.

— Biokaasu on kokonaisuudessa ainoa poikkeus. Sen käyttöä polttamiseen perustuvassa energiantuotannossa voidaan kasvattaa surutta, kunhan raaka-aineketju on ilmastokestävällä pohjalla.

Kuinka paljon on "paljon"?

Tällä hetkellä puupohjaisilla polttoaineilla tuotetaan energiaa Suomessa vuosittain noin 17 terawattituntia. Tehtyjen investointisuunnitelmien perusteella energiateollisuus arvioi puulla tuotettavan energiaa — lähinnä kaukolämpöä — 26 terawattituntia vuonna 2035. Yhdeksän terawattitunnin lisäys on Seppälän mielestä "paljon".

— Tällaisella puupolttoaineen käytön lisäyksellä hiilidioksidipäästöt vähenevät vuosittain noin 2,3 miljoonaa tonnia. Metsien kyky sitoa hiilidioksidia kuitenkin supistuu enemmän.

Kun metsästä kaadetaan yksi kuusipuu, kykenee metsäteollisuus tai puunjalostusteollisuus hyödyntämään siitä 60 prosenttia. Loput jäävät metsiin tai päätyvät energiateollisuuden kattiloihin poltettavaksi. Seppälä ennustaa metsäteollisuuden kuitenkin käyttävän puumateriaalin tulevaisuudessa nykyistä tehokkaammin. Tämä tarkoittaa sitä, että polttamiseen tarkoitettuja jämiä on aikaisempaa vähemmän tarjolla.

— Puunjalostusteollisuuden jätteistä voidaan jalostetaa tulevaisuudessa esimerkiksi ligniiniä, joka taas soveltuu muiden tuotteiden raaka-aineeksi. Tämän seurauksena hukkapuun määrä supistuu.

Seppälä muistuttaa, että suomalaiset metsät ovat verrattain nuoria ja ne kasvavat nopeasti. Nuoret metsät kestävät hyvin hakkuita, mutta samalla suomalainen puu kaadetaan verrattain nuorena. Puun hiilensidontaiästä leikkaantuu pois reilu viipale.

Epävarmuustekijöitä on kuitenkin paljon. Toisaalta uusia puuta käyttäviä tehtaita on suunnitteilla useita, mutta samalla vanhoja tehtaita suljetaan — joskus arvaamattoman nopeasti ja ennalta varoittamatta.

— Löytyykö kaikille uusille tehdashankkeille investointirahaa ja milloin. Entä mitä tapahtuu puun tuonnille tai kuinka paljon metsänhoitotoimenpiteillä voidaan tehostaa metsien kasvua vuoteen 2035 mennessä, Seppälä kysyy.

KAINALOSSA

Puu on tärkein uusiutuva

Puupolttoaineet ovat Suomessa suurin uusiutuvan energian muoto. Puupolttoaineiden osuus uusiutuvasta energiasta on 74 prosenttia. Vuosittain puulla tuotetaan 105 terawattituntia energiaa.

Lämpölaitosten ja voimalaitosten osuus puunkäytön kakusta on 38 prosenttia; energiaksi muutettuna 39 terawattituntia. Suurimman osan puuenergiasta (44 prosenttia) tuottaa metsäteollisuus.

Energiateollisuus käyttää monipuolisesti metsäteollisuudessa ja puunjalostuksessa syntyviä jämiä. Eniten käytetään puunkuorta. Sen osuus energiateollisuuden puupolttoaineiden käytöstä oli 38 prosenttia vuonna 2019. Kakkosena on pienpuusta rouhittu hake (19 prosenttia), kolmosena hakkuutähteistä valmistettu metsähake (14 prosenttia) ja neljännelle sijalle kirii sahanpuru (12 prosenttia).

Lisäksi kattiloissa poltetaan teollisuuden puutähteitä, kierrätyspuuta, kantoja, järeästä runkopuusta valmistettua haketta ja puupellettejä. Näiden kaikkein osuus on kuitenkin vain muutamia prosenttiyksiköitä.

Aika ajoin julkisuudessa esitetty huoli järeän runkopuun tai kantojen päätymisestä energiayhtiöiden kattiloihin on marginaalinen. Kummankin osuus kakusta on vain kaksi prosenttia. Ikävän julkisuuden vuoksi moni energiayhtiö välttelee kantojen polttamista. Järeästä runkopuustakin pataan päätyvät vain sellaiset, jotka eivät metsäteollisuudelle kelpaa.

Energiateollisuus käytti puupolttoainetta reilut 20 miljoonaa kuutiota vuonna 2019. Tästä tuontipuun osuus oli noin kaksi miljoonaa kuutiota.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto