Pääsihteeeri Guterres ja presidentti Trump YK:n päämajassa syyskuussa 2019.

Maapallon suurin saastuttaja Kiina käytti viime viikolla hyväkseen YK:n yleiskokousta ilmoittaessaan, että se tähtää hiilineutraaliuteen viimeistään vuonna 2060. Ilmoitus tuli vain vajaa viikko sen jälkeen, kun EU esitti tiukentavansa vuoden 2030 päästötavoitteita.

Kiinan presidentin Xi Jinpingin huippuneuvonantaja Xie Zhenhua sanoo YK:n pääsihteeri Antonió Guterresin kehottaneen häntä Kiinaa edistämään vihreää elpymistaloutta. Guterresin vetoomus Kiinalle oli jatkoa vetoomuksille, joita myös Euroopan johtajat, presidentti Emmanuel Macron, liittokansleri Angela Merkel ja komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans esittivät Kiinalle.

Kiinan ilmoituksen lisäksi YK ja Britannia ilmoittivat järjestävänsä joulukuussa juhlatilaisuuden, kun Pariisin ilmastosopimuksen solmimisesta tulee kuluneeksi viisi vuotta. Tilaisuuteen toivotaan saatavan mahdollisimman monen maan hallitukselta “kunnianhimoiset ja korkeatasoiset” ilmastotavoitteet. Ja koristeeksi kakun päälle Kalifornia ilmoitti kieltävänsä polttomoottoriautot 15 vuoden kuluessa.

EU ja Kiina kattavat yhdessä maailman BKT:stä runsaan kolmanneksen ja samalla myös globaaleista päästöistä. Niiden ilmastolupaukset ovat toistaiseksi kirjoittamatta lakeihin, eivätkä ne siten ole vielä poliittista todellisuutta. Mutta kumpikin osapuoli on sopinut järjestävänsä säännöllisiä korkeantason neuvotteluja ponnistelujensa edistämiseksi.

Näihin kokouksiin osallistuu suurin osa maailman valtioista, mutta ei Yhdysvallat, joka on muodollisesti irtautumassa Pariisin sopimuksesta 4. marraskuuta — eli päivä presidentinvaalien jälkeen.

Guterresin uhkapeli

POLITICOn mukaan on huomionarvoista, että YK:n pääsihteeri Antonió Guterres on tehnyt pelin politiikkaa ilmastoasioissa. On ensinnäkin merkille pantavaa, että hänet valittiin tehtäväänsä vain 26 päivää ennen Trumpin valintaa Yhdysvaltain presidentiksi.

- Presidentti Trumpin päätös lähteä Pariisin sopimuksesta kesäkuussa 2017 oli YK:lle koko järjestön olemassaoloa vastaava haaste, sanoo Marylandin yliopiston politiikan tutkimuslaitoksen dekaani Robert Orr, joka on toiminut neuvonantajana paitsi pääsihteeri Guterresille myös kahdelle hänen edeltäjälleen.

- Mikäli muita valtioita olisi liittynyt Trumpin ’eksodukseen’ tai ne olisivat vain todenneet sopimuksen tehottomaksi, kansainvälinen ilmastoyhteistyö olisi tullut päätökseensä kuten myös YK:n pääsihteeristön työ tai Maailman Terveysjärjestön ja Maailman Kauppajärjestön työ — ja kaikki Trumpin johtamaa amerikkalaisvetäytymistä kansainvälisestä yhteistyöstä.

Muutamia viikkoja Trump voiton jälkeen Orr oli neuvomassa Guterresia. Ei ollut oikein käsitettävissä, että YK sivuuttaisi ilmastonmuutoksen, mutta pääsihteerin oli päätettävä, ottaako taka-askeleen suojaten itseään ja YK:ta vai ottaako riskin ja yrittää suojella Pariisin sopimuksen tapaisen monenkeskisen neuvottelujärjestelmän mainetta.

Orr totesi Guterresille, että sopimuksella oli vielä selvästi kannatusta. Hän jatkoi, että Yhdysvallat vastustaisi sitä ja saattaisi saada muutamia seuraajia taakseen, mutta että me saisimme merkittävää vetoapua maailman muilta kolkilta.

Mutta pääsihteerin ’uhkapeliin’ liittyi poliittisia ja rahoituksellisia riskitekijöitä. Yhdysvallat maksaa noin viidenneksen YK:n budjetista. Trumpin hallinto onkin toistuvasti yrittänyt leikata rahoitusta, mutta kongressi on sen osittain estänyt. Pelistä on aiheutunut Guterresille myös henkilökohtaista riskiä, kun YK:n turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen vastustaminen voi vaarantaa hänen uudelleenvalintansa, mikäli hän havittelee toista kautta vuonna 2021.

YK:ssa turhauduttiin

Pääsihteerin viran kahden ensimmäisen vuoden aikana ilmastonmuutoksen ratkaisuun tähtäävää oikeaa poliittista hetkeä ei kuitenkaan ilmaantunut.

- Yhdysvaltain vaaleissa ala-arvioitiin tuota ilmastokilpaa huipulle ja tuloksena oli paikalleen jääminen. Minusta Trumpin hallinnon lähestymistapa ilmastoasioihin on aiheuttanut pahinta mahdollista tuhoa kansainvälisellä tasolla, Orr toteaa.

YK:n virkailijat olivat turhautuneita, kun taktiselta ajattelulta puuttui pohja. Toimistopäälliköiden kesken ei syntynyt kunnon “strategista keskustelua”, sanoo Erik Solheim, joka johti YK:n ympäristöohjelmaa vuodesta 2016 vuoteen 2018.

Solheimin mukaan YK on osoittautunut olevansa toissijainen peluri maailmassa, jossa yksittäiset valtiot voimistuvat merkittävästi ja jossa elinkeinoelämä vastaa pohjimmiltaan parhaiten ilmastohaasteisiin. Tässä suhteessa YK muistuttaa maailman terveysjärjestöä WHO:ta, joka ei kyennyt kunnolla koordinoimaan vastuutaan COVID-19 pandemian iskiessä.

Keväällä 2019 tapahtui muutos

Asiat muuttuivat, kun Guterres teki Tyynen valtameren kierroksen keväällä 2019. Aiemman YK-virkailijan mukaan hän oli liikuttunut ja aidon tunteellisesti vihkiytynyt aiheeseensa ensimäistä kertaa. YK-pomo palasi matkalta muuttuneena miehenä.

Tuolla matkalla Guterres seisoi peilin edessä hotellihuoneessaan Uudessa Seelannissa ja harjoitteli uutta ilmastomantraa. Ensimmäistä kertaa hän julkisti sen aamiaispuheessaan koululaisille Aucklandissa: “Verottakaa saastuttamista, ei ihmisiä … Lopettakaa tuet fossiilisilta polttoaineilta … Pysäyttäkää hiilivoimaloiden rakentaminen vuoteen 2020.”

Koululapset olivat ihastuneita. Mutta pääsihteerin sanat aiheuttivat tulikiven katkua YK:n sisällä. Osa virkailijoista oli sitä mieltä, että pääsihteeri voi sanoa vain sen, mitä talon sisällä hänen neuvotaan sanovan. Virkailijat olivat huolissaan vastaiskusta, eikä ainoastaan Yhdysvaltain taholta, vaan myös muiden isojen hiilimaiden kuten Kiinan, Intian, Australian ja muiden taholta.

Guterresin erikoislähettiläs Luis Alfonso de Alba on toista mieltä. Hänestä pääsihteeri teki työtään ja oikein sanoin. Erikoislähettiläänä de Alba organisoi New Yorkissa viime vuoden syyskuussa pidettyä ilmastokokousta. Tuo kokous muistettaneen siitä, etteivät suuret taloudet päässeet yksimielisyyteen mistään uusista sitoumuksista.

Mutta kokous muistettaneen myös siitä, että energistä otetta ilmastoasioihin toivat esiin nuoret aktivistit ja yritysjohtajat. Sen pani merkille myös Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka on saanut suitsutusta maailman ja Euroopan, mutta niinkään oman maansa ilmastoasioiden edistämisestä.

Teksti: Jukka Kortelainen/ Kuva: Getty Images