Ilmastonmuutoksen torjunta on luonteeltaan ilkeä ongelma. Solmut eivät aukea yhdellä aukaisulla, vaan hiljalleen kaikkia solmuja löystytellen. Moni haluaa ratkaista ongelman, mutta voimattomuus ja kyvyttömyys reagoida herättävät monenlaisia tunteita. Siksi yhteiskunnallisessa keskustelussa on läsnä tunteiden koko kirjo: kieltämistä, vihaa, suhmurointia, masennusta ja hyväksymistä.

Ilmassa ristivetoa — Löytyykö yhteinen ymmärrys -tutkimushankkeessa kartoitettiin suomalaisten tietoja ja tiedontarvetta ilmastonmuutoksesta. Kun lukee hankkeen tuloksia, havaitsee helposti kansalaisia kaivertavan sisäisen ristiriidan. Ilmastonmuutos huolettaa, mutta samalla sen torjuminen näyttää etenevän hitaasti.

Ilmastonmuutoksen torjumisen etenemisnopeutta on syytäkin kritisoida — se pitää osapuolet ketterinä. Kaikesta huolimatta poliittinen koneisto työstää koko ajan ongelmaa ja epäuskosta huolimatta työ etenee. Tiukimmat solmut ovat avautumassa, kun energiajärjestelmä puhdistuu nopeammin kuin kukaan olisi osannut kuvitella. Samalla teollisuuden tarpeita varten on kehittymässä teknisesti ja taloudellisesti järkeviä, puhtaaseen sähköön perustuvia ratkaisuja. Niiden avulla päästöt vähenevät entisestään.

Yritysten kannalta ilmastotyö on muuttumassa nopeaa reagointia edellyttäväksi peliksi. Tutkimushankkeen kyselyyn vastanneet suuryritysten johtajat arvioivat, että ilmastonmuutoksen hillinnässä on nyt siirrytty sanoista tekoihin. Toimenpiteitä jarruttava tekijä on kuitenkin lainsäädännön ennakoimattomuus.

Lainsäädännön vaikea ennakoiminen on vaivannut jo pitkään ilmastopolitiikkaa. Ongelmaa tuskin saadaan täysin purettua, vaikka Euroopan unioni onkin panostanut markkinaehtoisesti toimivaan päästökauppaan tärkeimpänä ilmastonmuutosta hillitsevänä ohjauskeinona. Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin se, että päättäjillä säilyy selkänoja kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamiseen. Elinkeinoelämä ei ainakaan enää keikuta venettä, sillä monet suuret yritykset ovat lähteneet vauhdilla ja peruuttamattomasti mukaan työhön.

Alkuvuodesta valmistuivat suomalaisen elinkeinoelämän toimialakohtaiset vähähiilisyystiekartat. Tiekarttojen yksi johtopäätös on se, että me pystymme vastaaman ilmastohaasteeseen ja myös hyötymään siitä taloudellisesti. Jatkossa ilmastotyön kyseenalaistaminen ainoastaan vahingoittaa suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä. Siksi myös päättäjät voisivat nyt tarkistaa viestinsä ja miettiä minkälaista tarinaa äänestäjille kannattaa välittää.

Tiekarttatyön seurauksena syntyi myös uutta koordinoitua toimintaa. Yritykset tarkastelevat nyt entistää kriittisemmin toimitusketjujaan ja alihankkijoitaan: koko ketjun on syytä toimia ilmastonmuutos mielessä.

Energiayhtiöiden taas odotetaan etenevän toimissaan yhä nopeammin. Yhtiöt ovat joka päivä aktiivisesti liikkeellä, mutta muutos ei tapahdu silmänräpäyksessä. Jokainen meistä voi kuitenkin nopeuttaa kehitystä osoittamalla kiinnostusta yritysten ilmastotyöhön.

Jukka Makkonen
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n ilmastopolitiikan asiantuntija