06.05.2020, kello 18.58

Hiilineutraali elämä odottaa

Ilmastotoimet kartalle

Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tavoite saavutetaan eri teollisuustoimialojen laatimien tiekarttojen avulla. Tiekartat opastavat perille. Teollisuuden tiekarttoja käsiteltiin työ- ja elinkeinoministeriön järjestämässä webinaarissa 5.5.2020.

Tiekarttojen piirtäminen on tarkkaa puuhaa. Parhaimmillaan ne kuitenkin osoittavat, millä keinolla kukin teollisuustoimiala tuottaa kansakunnalle menestystä, mutta ilman ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä. Kun kaikkien toimialojen tiekartat yhdistetään, on lopputuloksena hiilineutraali Suomi.

Samaa tavoittelee myös Sanna Marinin hallitusohjelma. Moni teollisuustoimiala onkin ottanut hallituksen asettamat tavoitteet omikseen ja lähtenyt aktiivisesti piirtämään kuvaa päästöttömästä tulevaisuudesta. Kansallisten päästövähennystavoitteiden lisäksi Euroopan unionin Green Deal -ohjelma asettaa Suomelle reunaehtoja.

Tiekarttoja on piirretty Suomessa jo tovi. Piirrosten pitäisi valmistua kesään mennessä, jonka jälkeen työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) kokoaa kartat yhteen ja tutkii, mitä niihin on kirjattu. Samalla se arvioi, onko kartoista apua tavoitteen toteuttamisessa ja ovatko ne riittävän kunnianhimoisia.

— Ilmastonmuutos on yhä läsnä koronasta huolimatta, toteaa työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Riku Huttunen.

— Kun Suomi nousee koronan jälkeisessä ajassa, perustuu nousu ilmastonmuutosta hillitsevään osaamiseen, tuotteisiin ja palveluihin. Korona ei poista investointien ja uudistumisen tarpeita, vaan kiihdyttää niitä. Samalla nähdään, mikä on suomalaisen teollisuuden kyky uudistua.

Investointeja tarvitaankin iso kasa. Joidenkin laskelmien seuraavien 30 vuoden aikana uuteen ilmastoystävälliseen teknologiaan olisi investoitava jopa 35 miljardia euroa. Tämä koskee sekä yksityisiä yrityksiä että julkista sektoria.

Huttunen muistuttaa, että parhaimmillaan investoinnit tuovat työtä ja hyvinvointia koko kansakunnalle. Suomi saavuttaa päästövähennystavoitteensa, mutta samalla se myy uuden ajan tuotteita ja palveluita pitkin maailmaa.

— Oleellista on investoida juuri nyt, jotta investoinnit vaikuttaisivat silloin, kun niiden pitäisi vaikuttaa. Haasteena on kuitenkin saada uuden tekniikan investoinneista kannattavia.

Huttunen on tyytyväinen, että Suomen energiaintensiivinen teollisuus on ottanut aktiivisen roolin. Päättäjien ja virkamiesten taas olisi osaltaan luotava vakautta, joka piirtäisi investointeihin kannustavan tulevaisuudenkuvan ja lisäisi ennakoitavuutta. Esimerkiksi tulevat energiaveroratkaisut ovat tässä mielessä tärkeitä.

— Oleellista ovat kustannustehokkuus ja kilpailukyky. Ne eivät synny valtion tukiaisilla.

Huttunen muistuttaa, että samansuuntaista kehitystä tapahtuu kaikkialla Euroopassa, kun kansantaloudet ponnistavat koronan jälkeiseen aikaan. Jokainen maa sähköistyy ja jokaisen maan teollisuus tarvitsee päästötöntä sähköä aikaisempaa enemmän. Paine uudistua kohdistuu samanaikaisesti koko Eurooppan teollisuuteen.

— Euroopan unionin Green Deal -ohjelma vaikuttaa myös tekemisiin, vaikka tällä hetkellä komissio on joutunut muuttamaan ohjelmaansa ja monet rahoitukseen liittyvät asiat ovat vielä päättämättä. Jossain vaiheessa päätöksiä kuitenkin tehdään.

Yksittäisinä asioina Huttunen mainitsee päästökaupan ja päästökaupan ulkopuolisen taakanjakosektorin. Niiden välinen suhde tarvitsee tarkentamista.

— Päästökaupan avulla saavutetut päästövähennystoimet ovat osoittautuneet selvästi halvemmiksi kuin päästökaupan ulkopuolella toimivan taakanjakosektorin tekemät toimet.

Tämä voi tarkoittaa päästökaupan laajentamista: jotain ehkä olisi syytä siirtää taakanjakosektorilta päästökaupan piiriin. Suomi on jo pidemmän aikaa esittänyt, että kiinteistöjen lämmittäminen ohjattaisiin päästökaupan syliin. Liikenteen päästöjen vähentäminenkin voisi sinne sopia.

Huttunen arvioi, että päästövähennystoimissa markkinaehtoisuus ja teollisuustoimialoja lähentävä sektori-integraatio saavat entistä vahvemman aseman.

— Oleellista on markkinoiden kehittäminen, jossa eri sektorit kisaavat edullisimmista päästövähennystoimista. Sektori-integraatio on kuitenkin asia, joka ei onnistu yhden keinon avulla.

Energia- ja ilmastostrategia tuloillaan

Suomi saa ensi vuonna uuden energia- ja ilmastostrategian. Näin lupailee elinkeinoministeri Mika Lintilä. Näillä näkymin se olisi eduskunnan käsiteltävänä ensi vuoden syksynä.

— Nyt tehtävällä tiekarttatyöllä on selvä yhteys myös hallituksen energia- ja ilmastostrategiaan. Strategia on tarkoitus valmistella tietopohjaisesti, jotta voidaan punnita eri vaihtoehtojen todellisia kustannusvaikutuksia, Lintilä sanoo.

— Jos ei tehdä kunnollista analyysia päästövähennyskeinojen vaikuttavuudesta, voi toimenpiteiden hinta karata käsistä.

Energia- ja ilmastostrategian valmistelussa energiaintensiivinen teollisuus ja energiateollisuus ovat paljon haltijoita. Sama pätee myös koronan jälkeiseen elvytykseen.

— Suomi nousee ilmastosektorin avulla, Lintilä huomauttaa.

Ministeriössä on jo pohdittu sitä, että kivihiilen käytöstä luopumiseen kannustavan tapporahan käyttöä voitaisiin ennallistaa vuodella. Tämä tarkoittaisi sitä, että jo ensi vuonna kivihiilen käytöstä luopuvia energiayhtiöitä voitaisiin avittaa luopumistoimissa 60 miljoonalla eurolla.

Päästötöntä sähköä riittää

Päästötöntä sähköä riittää kaikille kaikenlaisissa olosuhteissa — kunhan investointiympäristö on vain sopiva. Tämä on energiateollisuuden viesti sähkönkäyttöön perustuvia päästöttömiä investointeja pohtivalle teollisuudelle.

Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä toteaa, että markkinaehtoisesti toimivassa ympäristössä sähköntuotanto sopeutuu aina kysyntään.

— Tällä hetkellä kaikki energiayhtiöiden investoinnit suuntautuvat pelkästään päästöttömiin tuotantomuotoihin. Mikäli kaikki suunnitelmat toteutuvat, on suomalaisesta sähköntuotannosta reilusti yli 90 prosenttia päästötöntä vuonna 2035.

Samankaltainen kehitys toteutuu myös kaukolämmön tuotannossa. Nykyisin kaukolämmön tuotannosta noin 50 prosenttia on päästötöntä. Koko toimialan strategia perustuu kuitenkin päästöttömien energiamuotojen käyttöön.

Energiateollisuuden tiekartalla kansakunta ja teollisuus siis sähköistyvät. Sähkön käyttö voi olla jopa 60 prosenttia suurempaa vuonna 2050 kuin nyt. Ruotsissa ja Norjassa kehitys on samankaltaista. Samalla kokonaisenergian käyttö kuitenkin laskee, kun sähkö korvaa heikommalla hyötysuhteella toimivia energiamuotoja.

Riittävätkö biomassat?

Leskelä arvelee, että polttamiseen perustuvat tuotantomuodot supistuvat Suomessa. Tältäkin osin päästöt vähenevät, vaikka biomassojen polttaminen onkin ilmastopolitiikan kannalta hyväksyttävää.

— Ainakin tuulisähkön tuotanto kasvaa. Joidenkin arvioiden mukaan tuulisähkön tuotantoteho voi kasvaa lähiaikoina jopa tuhannella megawatilla vuosittain. Samalla tuonti supistuu ja sähköomavaraisuus kasvaa.

Kuka osaa ennustaa, minkälaista teollisuutta Suomessa on 2030-luvulla ja minkälaisia energiapalveluita ne tarvitsevat. Tämä voi hillitä energiainvestointeja, mutta toimialojen tiiviimpi vuorovaikutus — sektori-integraatio — lisää ymmärrystä.

Kaukolämmön tuotannossa hukkalämpöjen ja geotermisen lämmön käyttö yleistyy. Kasvavalla tuulivoimatuotannolla voidaan myös valmistaa varastointikelpoista kaukolämpöä — erityisesti silloin, kun tuulisähköllä ei ole markkina-arvoa.

— Kaukolämpötoimialalla muutos on hitaampaa ja muutos perustuu teknologian kehittymiseen, Leskelä huomauttaa.

— Siksi lämpöä tuotetaan vielä pitkään polttamalla. Polttotekniikat kuitenkin kehittyvät ja metsäteollisuuden sivuvirrat ja erilaiset biomassat tarjoavat polttamiselle uusia mahdollisuuksia.

Lähivuosina kaukolämmöntuotannossa on kuitenkin paljon korvattavaa, kun kivihiilen käyttö loppuu ja turpeen käyttö vähenee. Riittävätkö biomassat paikkaamaan kaikki aukot?

Rahoitusapua ilmastorahastosta?

Puhtaaseen teknologiaan on investoitava nopeasti valtavia määriä rahaa. Miten yritysten rahkeet riittävät hankkimaan rahoitusta jätti-investointeihin, jotka sisältävät myös riskejä? Ainakin yksi rukkanen voisi olla Valtion kehitysyhtiö VAKE. Hallitus on kaavaillut, että sen ympärille perustetaan ilmastorahasto.

— VAKEn tasearvo on tällä hetkellä 2,3 miljardia euroa. Sen ympärille perustettava ilmastorahasto voisi pääomittaa hiilineutraaleja investointeja noin sadalla miljoonalla eurolla ilman, että rahaston omaisuusarvo heikkenisi, toteaa Valtion kehitysyhtiön toimitusjohtaja Paula Laine.

— Asiasta päättää kuitenkin hallitus — ehkä vielä toukokuun aikana.

Valtion kehitysyhtiön kaltainen toimija voi olla monessa mukana. Koronan jälkeisessä ajassa se voi mm. rahoittaa ilmaston kannalta kestäviä elvytystoimia. Normaalitilanteessa valtiollinen rahoittaja taas olisi rahoitusmarkkinoiden puutteita korjaava ja täydentävä toimija. Laineen mielestä VAKElle luontevia rahoituskohteita olisivat "mittavat hankkeet".

— Valtion läsnäolo rahoittajana nopeuttaisi, aikaistaisi ja laajentaisi ilmastoinvestointeja. Rahoituskohteita voivat olla yksityisen ja julkisen sektorin toimijat. Lisäksi VAKE sopii kumppaniksi esimerkiksi PPA-hankkeisiin.

Toistaiseksi VAKE ei ole vielä voinut avata rahoitushankkeita, koska ilmastorahaston toimintaa koskevat päätökset ovat vielä tekemättä. Mahdollisia investointikohteita on kuitenkin jo kartoitettu. Aihioita on tällä hetkellä noin 150.

— Kysyntää on erityisesti teollisen mittakaavan kohteissa, joista voi mainita erilaiset biojalostamot, hiilen sitomiseen liittyvät teknologiat, data-alustat, puhdas liikenne ja biomateriaalit.

Riittääkö sähköverkoissa potkua?

Sähköä käytetään entistä enemmän ja voimalaitoksia rakennetaan kiivaasti. Sähkö ei kuitenkaan liiku paikasta toiseen ilman kunnollisia sähköverkkoja. Uudet voimalaitokset eivät aina edes sijaitse sähkönkäytön kannalta parhaissa mahdollisissa paikoissa. Tämän tietää Suomen kantaverkoista vastaavan Fingrid Oyj:n johtaja Jussi Jyrinsalo.

— Tuulivoimalaitosten rakentaminen jatkuu kiivaana myös tulevaisuudessa. Suurin osa niistä rakennetaan Pohjois-Suomen rannikkoalueille. Eniten sähköä kuitenkin käytetään Etelä-Suomessa.

Jyrinsalo muistuttaa, että kantaverkkoyhtiön on osattava ennakoida siirtoverkkojen rakentamista, jotta sähköverkko voisi palvella tehokkaasti tuottajia ja käyttäjiä. Olisi ikävää, jos sähköverkkojen pullonkaulat hillitsevät kansakunnan sähköistymistä.

— Uuden liityntäjohdon rakentaminen on kahdeksan vuoden työ — siis melko pitkä aika.

Myös Jyrinsalo arvostaa ennakoitavuutta.

— Kantaverkkotoiminnan kannalta olisi myös hyvä, jos uudet tuulivoimalaitokset sijoittuisivat tasaisemmin Suomen kartalle.

Kantaverkkoyhtiö lupaa rakentaa 2500 megawattia uutta siirtotehoa 2020-luvun aikana. Järeitä siirtolinjoja rakennetaan erityisesti pohjoisesta etelään. Samalla vahvistetaan Suomen ja Ruotsin välisiä siirtoyhteyksiä. Ruotsalaiset rakentavat maan pohjoisosiin runsaasti tuulivoimalaitoksia, joiden tuottamalle sähkölle voi olla Suomessa kysyntää.

— Kantaverkon investointihankkeet ovat selvästi hitaampia kuin mihin teollisuus on omissa hankkeissaan tottunut, Jyrinsalo muistuttaa.

— Siksi tarvitaan enemmän teollisuustoimialojen välistä yhteistyötä ja avointa tiekarttasuunnittelua. Kokonaisuus ei synny sillä tavalla, että jokainen keskittyy vain omiin hommiinsa.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit