06.03.2020, kello 13.30

Markkinadataa kaivataan!

EU:n komissio julkaisi keskiviikkona ehdotuksen ilmastolaiksi. Siinä sitoudutaan Pariisin sopimuksen tavoitteeseen saattaa päästöt ja nielut tasapainoon vuonna 2050. Lailla vahvistetun tavoitteen on ajateltu tarjoavaan yrityksille ennakoitavuutta kunnianhimoisen ilmastopolitiikan suhteen. Elinkeinoelämä kiittelikin tästä ja totesi miljardien eurojen investointien edellyttävän näkymää seuraaville vuosikymmenille.

Lakiesitys on tärkeä ensiaskel, mutta se sisältää vielä muutamia isohkoja epäselvyyksiä. Jotta laki tarjoaisi ennustettavuutta, sen pitäisi tuottaa kuva EU:n keskeisten ilmastopolitiikan työkalujen keskinäisestä painotuksesta. EU:n päästövähennystyötä tehdään kolmessa lohkossa: päästökauppa, taakanjako ja maankäyttösektori (LULUCF). Nykyisellään tavoitteet on asetettu vain vuoteen 2030. Kunkin sektorin päästövähennystavoitteista pitäisi olla tietoa myös vuosille 2040 ja 2050. Lakiehdotus ei näyttäisi tuottavan tätä.

Energiantuotannon ja teollisuuden päästöjä vähennetään EU:n yhteisellä päästökaupalla. Mekanismi on poliittisen päätöksenteon kannalta suoraviivainen: Asetetaan päästövähennystavoite, minkä jälkeen päästökauppamekanismi ohjaa yhtiöt vähentämään päästöjä. Yhtiöt joutuvat ostamaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia.

Nykyisellään markkinahinta on noin 25 euroa per CO2-tonni. Markkinoille laskettavien oikeuksien määrä vähenee vuosittain, mikä synnyttää niukkuutta. Hintamekanismi johtaa siihen, että päästökauppaan kuuluvien noin 11 000 suuren prosessilaitoksen insinöörit miettivät tehokkaimpia päästövähennyskeinoja laitoksella toteutettavaksi.

Jos lain myötä syntyisi kuva päästökauppasektorin vähennystavoitteesta, analyytikot voisivat laskea, miten päästöoikeuden hinta kehittyy. Jos ennusteissa arvioidaan, että oikeus maksaa vuonna 2035 esimerkiksi 50 euroa per CO2-tonni, niin neljä miljoonaa CO2-tonnia vuosittain päästävän yhtiön päästöoikeudet maksavat tuolloin 200 miljoonaa euroa. Tämä kustannustieto ja sen kylkeen tehty investointisuunnitelma on helppo käsitellä yhtiön johdossa. Yhtiö voi päättää lisätä uusiutuva energiaa, tehostaa fossiilisten käyttöä tai muuttaa prosessin esimerkiksi täysin sähköiseksi.  

EU on muun muassa vihreää rahoitusta edistäessään todennut, että yritykset ja yksityinen raha pitää saada valjastettua ilmastotyöhön. Nyt on tuhannen taalan paikka toteuttaa tätä. EU:n ilmastolaki pitää saada tuottamaan yrityksille selkeitä signaaleja toimintaympäristön kehityksestä.

Jukka Makkonen
kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n ilmastopolitiikan asiantuntija

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit