Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä syöttötariffijärjestelmästä maksetaan tuotantotukea noin 41,5 euroa megawattitunnilta. Tuotantotuen määrä vaihtelee neljännesvuosittain, koska sähkön markkinahintakin muuttuu. Tuotantotuki on sidottu sähkön markkinahinnan kehityksen. Tuki on markkinahinnan ja järjestelmään aikanaan kirjatun tavoitehinnan välinen erotus.

Syöttötariffijärjestelmän tavoitehinta — tai oikeammin takuuhinta — on 83,5 euroa megawattitunnilta. Vihreän sähkön tuottaja saa kaikissa olosuhteissa jauhamastaan sähköstä 83,5 euroa megawattitunnilta — osan syöttötariffijärjestelmästä ja loput myymällä sähkönsä markkinoilla.

Sähkön markkinahinta oli tämän vuoden ensimmäisellä neljännekselle keskimäärin 42 euroa megawatilta. Tämän perusteella alkuvuonna maksettava tuotantotuki siis on 83,5–42=41,4 euroa. Tuotantotuki voi olla ylimmillään 53,5 euroa megawattitunnilta.

Viime vuonna syöttötariffijärjestelmän avulla saatiin markkinoille 5,5 terawattituntia vihreää sähköä, jonka tukeminen maksoi valtiolle 226 miljoonaa euroa. Tästä tuulisähkön osuus oli 196 miljoonaa euroa ja metsähakkeella tuotetun sähkön osuus 28 miljoonaa euroa. Biokaasulla tuotetun sähkön markkinoille pääsyä tuettiin viime vuonna kolmella miljoonalla eurolla.

Metsähakkeen tuki on vipuvarsi

Metsähakkeella tuotetulle sähkölle maksettava tuki on syöttötariffijärjestelmän osa, vaikka metsähakkeen tuki määräytyy eri tavalla. Metsähaketuki muodostuu päästöoikeuden keskimääräisen hinnan ja turpeen verotason perusteella. Tukijärjestelmässä päästöoikeuden hinta on muuttuva komponentti.

Kun päästöoikeuden hinta nousee, laskee metsähakkeen käytölle myönnettävä tuki. Päästöoikeuden kallistuminen heikentää fossiilisten polttoaineiden ja turpeen asemaa markkinoilla. Samalla puun kaltaisten päästöttömien energiaraaka-aineiden markkina-asema paranee, koska päästöoikeuksien ostaminen on fossiilisia polttoaineita käyttävälle voimayhtiölle kulu.

Metsähaketuki voi olla enimmillään 18 euroa megawattitunnilta. Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana päästöoikeus maksoi keskimäärin 9,7 euroa hiilidioksiditonnilta.

Kun päästöoikeuden hinta ylittää 10,4 euroa hiilidioksiditonnilta, laskee metsähakkeen käyttäjille maksettava tuki. Tukea ei makseta lainkaan, kun päästöoikeuden hinta ylittää 23,7 euroa hiilidioksiditonnilta.

Taustaa

Aikansa lapsi

Nyt jo suljettu syöttötariffijärjestelmä on aikansa lapsi. Järjestelmä otettiin käyttöön Suomessa vuonna 2011. Päätös oli osa risupakettia, jonka avulla Suomi päätti vastata uusiutuvan energian lisäämisen tavoitteisiin. Syöttötariffien avulla moni Keski-Euroopan maa vauhditti uusiutuvan energian markkinoille pääsyä.

Suomessa syöttötariffeista puhuttiin ensimmäisen kerran tosissaan vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa. Varsinaiseksi syöttötariffiarkkitehdiksi nousi kuitenkin keskustapuolueen Mauri Pekkarinen, joka työsti asiaa Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallitusten elinkeinoministerinä. Jopa niin tomerasti, että energiapolitiikkaan erikoistunut kokoomuksen eurokansanedustaja Eija-Riitta Korhola ehti syyttää Pekkarista nepotismista.

Syöttötariffijärjestelmää mainostettiin valtiontalouden kannalta kustannusneutraaliksi, koska sen kulut oli tarkoitus kerätä sähkön käyttäjiltä sähkölaskun yhteydessä. Laskuttajan roolia oli kaavailtu sähköverkkoyhtiöille, joita ehdittiin jo lukuisissa koulutustilaisuuksissa valmentaa tuleviin tehtäviin.

Idea törmäsi kuitenkin perustuslaillisiin ongelmiin. Tämän jälkeen syöttötariffijärjestelmä viritettiin uuteen kuosiin: takuuhinta päätettiinkin maksaa valtion kassasta.

Syöttötariffijärjestelmässä takuuhinnaksi määrättiin 83,5 euroa megawattitunnilta. Vihreän sähkön tuottaja saa sähköstään tämän summan kaikissa olosuhteissa. Valtion maksama rahoitusosuus taas vaihtelee sen mukaan, miten korkea sähkön markkinahinta kulloinkin sattuu olemaan. Takuuhinta oli johdettu tuulivoimarakentamisen kustannuksista.

Syöttötariffijärjestelmä herätti monenlaisia mietteitä. Sen sanottiin sotkevan sähkömarkkinoiden luontaista toimintaa. Kun tuetun sähkön määrä markkinoilla kasvaa, vähenee muiden toimijoiden halu investoida markkinaehtoisesti uusiin voimalaitoksiin. Päästökauppaa pidettiin riittävänä ja markkinaehtoisena tapana lisätä vihreän sähkön määrää.

— Markkinaehtoisuus ei riitä tuottamaan lisää uusiutuva energiaa tarpeeksi nopeasti, totesi moni päättäjä poliittisesta ideologiasta riippumatta. Markkinamekanismin lisäksi tarvitaan syöttötariffijärjestelmän kaltaisia tukijärjestelmiä ja muutakin ohjausta.

Syöttötariffi osoittautui kuitenkin kalliiksi ja järjestelmää kritisoitiin julkisuudessa ankarasti. Osmo Soininvaara totesi, että vika ei ole itse syöttötariffissa, vaan sen liian suuressa tukitasossa. Soininvaaran mielestä "syöttötariffi on räikeä ylikompensaatio, joka tekee tuulivoimasta kohtuuttoman kannattavaa. Pääoman tuottoprosentit liikkuvat jo kaksinumeroisissa luvuissa".

Syöttötariffijärjestelmä suljettiin vuonna 2015. Tämä tarkoittaa sitä, että järjestelmään ei otettu enää uusia kohteita. Viimeiset järjestelmään hyväksytyt laitokset valmistuivat viime vuonna.

Tukea järjestelmään hyväksytyille laitoksille maksetaan kaksitoista vuotta. Näillä näkymin viimeiset tukieurot kilahtavat toimijoiden tileille vuonna 2029.

teksti Petri Sallinen / kuva Scanstockphoto